Odottava tunnelma syttyy jo kotipihalla Helsingissä, kun auton keula suuntaa kohti länsirannikkoa. Kemiönsaarta halkovalla tiellä, hiukan ennen Kasnäsin satamaa, alkaa vilahdella saariston merellisiä näkymiä.

– Kompassimme neula kääntyy tähän suuntaan aina, kun se on mahdollista. Kun vene irtoaa merelle, on hetki upea. Edessä on vain viiden minuutin välimatka omaan paratiisiimme Ön saarelle, Kari Leppänen hehkuttaa.

Huipputontin löytyminen Saaristomeren kansallispuiston alueelta oli Leppäsille kuin lottovoitto. Kun Anja-Leena ja Kari näkivät tontin myynti-ilmoituksen, he päättivät rynnätä paikalle ennen muita tontista kiinnostuneita. Pariskuntaa oli vastaanottamassa lammaskatras, ja hölmistys oli molemminpuolinen.

Kun Leppäset ajoivat saarelta taksiveneellä takaisin rantaan, he tekivät tarjouksen tontista heti, kun jalat koskettivat mantereen kamaraa.

– Ihastuimme tontilla ihan kaikkeen, ja täällä luonto on käsin kosketeltavan lähellä. Kaikki nivoutui upeasti yhteen: ilmansuunnat, näkymät ja luonnonvalo. Sijoittelin jo silloin rakennukset mielessäni avautumaan merelle. Lampaita emme kuitenkaan sisällyttäneet tarjoukseen, Kari naurahtaa.

Selkeä rakennusten joukko muovautui arkkitehti Karin työpöydällä kokonaiseksi mökkimallistoksi Honkarakenteelle. Punaisena lankana oli selkeys ja saaristolle tyypillinen pelkistetty rakennustyyli. Mielenkiintoiseksi osaksi kokonaisuutta nousi traditionaalisen japanilaisen rakennuskulttuurin nivoutuminen saaristolaismaisemaan. Rakennusten väleissä kulkevat puupolut ja rannalla kasvavat pienet kippuramännyt sopisivat luonteeltaan myös japanilaishenkiseen puutarhaan.

– Japanilaisessa puutarhassa talo on osa suurempaa kokonaisuutta. Lähdin samaan tapaan suunnittelemaan tätä rakennusten joukkoa, joka yhdistyy ympäröivään luontoon. Idea puupolkuihin tuli lampailta, jotka olivat tallanneet tänne omia reittejään, Kari paljastaa.

Saarirakentamisessa on aina omat haasteensa. Leppästen mielestä ne on tehty voitettaviksi. Työt käynnistyivät keväällä 2014. Niemeen porattiin kaivo ja vedettiin sähköt. Mökit valmistuivat vaiheittain: ensin käyttöön saatiin Kampela-aitta ja Siika-huussi. Seuraavaksi nousi Kuha-varasto ja sen jälkeen Ahven-sauna. Loppusyksystä valmistui viimein Hauki-päämökki. 

– Rakentamisen hoitivat saarirakentamisen ammattilaiset. Hirsirungot tuotiin paketteina paikallisen lautturin proomulla. Koko projekti eteni huimaa vauhtia – puolessa vuodessa Villa Pupu -nimeä kantava kokonaisuus oli valmis, Kari kertoo.

Vaikka Leppäset nostavatkin oman veneen talveksi maihin, voivat he tulla suojaisaan laguuniin taksiveneellä silloin, kun meri on avoinna. Ön saarella on aina tilaa myös ystäville ja perheelle. Karin ja Anja-Leenan ajatuksena oli rakentaa vapaa-ajan asunto nimenomaan yhdessä oleiluun, ja tilat suunniteltiin kolmen sukupolven yhteistä ajanviettoa varten. Aitan parvi on lastenlasten Hugon, Leon ja Stellan valtakuntaa.

– Vieraille on aitassa oma rauha ja yhteisiä tiloja löytyy mökkiä ympäröiviltä kuisteilta. Suunnittelu ja projektin toteuttaminen oli meille yhteinen matka. Ihan parasta on nauttia siitä nyt perheen ja ystävien kanssa, Anja-Leena huokaa.

Terassin pitkien räystäiden alla on hyvä tarkkailla kiikareilla meren lintuliikennettä. Meren huomaan juurtunut pariskunta rakastaa näkymää yli katajien ja käkkyräisten mäntyjen. Verkkokalastusharrastus on saanut molemmat pauloihinsa, ja he pyytävät lähivesiltä ruokapöydän täytteeksi kampelaa, ahventa, siikaa ja haukea. Kalat valmistetaan avotulella tai virolaisella savustimella, joka on vankien valmistama.

Lähietäisyydellä oleva luoto on merilintujen oleskelupaikka. Silokalliolla lokit, joutsenet, haahkat ja muut merilinnut paistattelevat päivää sulassa sovussa.

– Lähellämme on Örön linnakesaari ja Holman saaren 1600-luvulla asutettu kylä, jossa retkeilemme useasti. Nyt tutkimme lähialueen saaristoa ja sen pienimpiäkin poukamia. Mutkan takana odottaa aina uusi yllätys, Anna-Leena kuvailee.

Mökin isäntä on nimetty leikkisästi saaren ympäristöjohtajaksi, ja hänen vastuullaan ovat huussin ja kompostorin tyhjennykset. Puutarhavastaava Anja-Leenalle kuuluvat lavaviljely ja trimmerin ohjailu pihamaalla.

– Olemme käyneet keskustelua puiden kaatamisesta, sillä Anja-Leena haluaisi saada mahdollisimman paljon auringonvaloa terassille. Sovittelu on hyvällä mallilla ja minäkin saan pitää lempipuuni, Kari tunnustaa.

Terassien suunnittelussa fiksua ovat rakennusten pitkät räystäät, joiden alla voi sateellakin liikkua kastumatta. Terasseilla myös ruokaillaan aina kun sää sallii. Villa Pupun villeimmissä juhlissa on tanssittu mökin terassilla yömyöhään. Rakennusprojektin harjakaisissa Kari ja Anja-Leena esittivät juhlaväelle kitaran säestyksellä merihenkisen dueton.

Mökillä on syntynyt jo nyt monta tarinaa. Kahden ikimuistoisen perhejoulun lisäksi on saarella vietetty mökkiläisten hääjuhlaa.

– Saaristolaishenkiset häämme vietettiin täällä toissa vuoden heinäkuussa. Hanuristin ja viulistin säestämänä lauloimme Ön saaren merihenkisen lauluvihkosen kannesta kanteen. Anja-Leena ja Kari on kyllästetty merivedellä vuosien varrella.

Myrskykin on meistä lumoava. Luonto näyttää uskomattoman voimansa, kun sade piiskaa rantojen harmaita kallioita, Anja-Leena huokaa onnellisena.