Julkaistu Meidän Mökissä 3/2021.

Viikkoa ennen juhannusta Sirkka ja Tauno Rinteen mökkipuutarhassa on värejä kuin herkullisessa hedelmäkarkkisekoituksessa. Iltavalon kultaamassa rinteessä hehkuvat kilpaa heleät keltaiset ja persikanpunaiset, säkenöivät violetit ja hemaisevat vaaleanpunaiset kukkahattarat. Taunon vaalimien alppiruusujen ja atsaleoiden kukinta on nyt huipussaan.

– Kaivamme kasvit esille aina kukinnan aikaan, sitten piha saa taas villiintyä loppukesäksi, Tauno sanoo ja naurahtaa.

Pariskunta on mökkeillyt täällä Hirvensalmen Kissakoskella yhdessä lähes viitisenkymmentä vuotta, mutta Sirkalle paikka on tuttu jo lapsuudesta lähtien. Se on hänen isänsä kotimökki, noin 30-neliöinen punamultainen mäkitorppa 1900-luvun alusta. Sirkan isä lähti sieltä aikoinaan Helsinkiin taksinkuljettajaksi.

– Perheemme muutti mökille aina kesän alussa. Se oli meille lapsille ihanaa vapauden aikaa. Muistan, kuinka panimme kengät takaisin jalkoihimme vasta sitten, kun palasimme taas syksyllä kaupunkiin, Sirkka kertoo.

Kun mökki siirtyi Sirkan ja Taunon perheen käyttöön, sen puutarha näytti hyvin erilaiselta kuin nyt. Tontti kasvoi enimmäkseen koiranputkea, jonka seasta erottui muutama vanha omenapuu ja jokunen marjapensas. Sellaisena se pysyikin pitkään, sillä pääkaupunkiseudulla asuvat Rinteet ehtivät kesäpaikkaansa vain lomalla ja viikonloppuisin, ja lapsiperheen aika siellä kului enimmäkseen muuhun kuin pihahommiin.

Kasveista kiinnostunut Tauno alkoi kuitenkin vähitellen muokata puutarhaa. Kesällä vuonna 1992 hän istutti sinne ensimmäiset alppiruusujen taimet. Ne olivat päähänpisto-ostos puutarhamessuilla, jossa komeasti kukkivia pensaita oli esillä.

– Ihastuin alppiruusuihin heti ja päätin kokeilla, voisivatko ne todella pärjätä Etelä-Savossa. Istutin taimet varjoisalle paikalle männikön reunaan. Siellä maa on hapanta, mikä sopii erityisesti alppiruusuille. Kun taimet näyttivät pärjäävän, ostin seuraavina vuosina aina yhden alppiruusun kesässä lisää. Enempää en raaskinut, koska taimet olivat olevinaan silloin niin kalliita.

Pian alppiruusut ja niiden sukulaiset atsaleat – eli kasviharrastajien kesken rodot – valloittivat toden teolla Taunon sydämen. Uusien rodojen hankintoja vauhditti havainto, että niiden taimiin pääsi käsiksi huokeammalla juhannuksen jälkeen. Taimimyymälät tyhjentävät silloin kukintansa lopettaneita kasveja valikoimistaan.

Mökkipuutarha alkoi saada yhä enemmän huomiota, kun Sirkka ja Tauno jäivät eläkkeelle vuonna 2007, Sirkka sairaanhoitajan työstä ja Tauno videoleikkaajan tehtävistä. Nykyään he asuvat mökillä huhtikuusta marraskuulle. Tauno on raivannut taimikokeiluilleen lisää tilaa myös mökin lähellä olevalle kivikkoiselle pellolle. Hän muokkasi sen maata alppiruusuille sopivammaksi lisäämällä sinne kuormakaupalla puutarhajätettä, kuusihaketta ja hiekkaa. Taimien istuttamisen lisäksi Taunoa alkoi kiinnostaa myös alppiruusujen siemenlisäys. Hän ryhtyi keräämään kasviensa siemeniä omia kylvökokeiluja varten. Ohjeita niihin löytyi kasviharrastajien omasta Rhododendron-kerhosta, jonka jäseneksi Taunokin liittyi. Kerho on nimetty alppiruusujen ja atsaleoiden kasvisuvun mukaan, johon kuuluvat myös kotimaiset suopursut.

– Tauno on aina ollut todellinen keräilijäluonne. Kun hän jostakin innostuu, hän uppoutuu siihen koko tarmollaan. Aikaisemmin Tauno on harrastanut esimerkiksi akvaarioita. Meillä oli silloin kalatankkeja siellä sun täällä, ja hänen perhoskokoelmistaan tehdyt taulut koristavat yhä mökkimme seiniä. Kotona häntä odottaa iso joukko kaktuksia, Sirkka hymyilee.

Ensimmäisinä istutetut alppiruusut ovat kasvaneet lähes kolmen vuosikymmenen aikana kookkaiksi ja näyttäviksi pensaiksi – siis ne, jotka ovat ylipäänsä selvinneet tänne asti. Tauno ynnäilee menettäneensä vuosien saatossa kymmeniä taimia pakkasten aiheuttamille paleltumille. Hän myöntää, että se oli oikeastaan ihan odotettavaakin, sillä hän on tieten tahtoen halunnut testata sellaisiakin rodoja, joita suositellaan vain Etelä-Suomen suotuisille 1- ja 2-kasvuvyöhykkeille. Rinteiden mökki sijaitsee 3-kasvuvyöhykkeellä ja sen olosuhteet ovat kasveille siksi vaativammat.

– Kaikki eivät todellakaan ole menestyneet täällä! Olen huomannut, että kotimaiset lajikkeet kestävät lopulta parhaiten. Ulkomaiset saattavat kukkia parikin vuotta oikein komeasti, mutta sitten ne yhtäkkiä vain kuolevat pois. Nykyään minulla ei ole enää niihin hinkua. Kotimaiset lajikkeet ovat ehkä vähän niitä pienempikukkaisia, mutta se ei haittaa.

Kotimaisista alppiruusuista Tauno suosittelee tutustumaan esimerkiksi lajikkeisiin ’Helsinki University’, ’Mikkeli’, ’Haaga’ ja ’Tigerstedt’. Ne kaikki kasvavat melko suuriksi ja kestävimmät niistä menestyvät jopa 5-kasvuvyöhykkeellä eli Oulusta Kolille ulottuvalla alueella.

Omalle mökkitontille sopivat Taunon mielestä kuitenkin parhaiten matalat, maata myöten lamoavat lajikkeet. Ne jäävät lumen suojaan huonompinakin talvina. Kovissa pakkasissa lumen yläpuolelle jäävien alppiruusujen kukkanuput voivat tuhoutua. Talven lisäksi rodojen kukintaan vaikuttavat edelliskesän säät. Sopivan kostean kesän aikana kehittyy eniten kukkanuppuja. Tämän vuoksi Tauno kastelee mökkipuutarhaa ahkerasti kuivina kesinä.

Viime kesänä Taunon alppiruusuharrastus saavutti uuden virstanpylvään, kun ensimmäinen siemenestä kasvatettu alppiruusu kukki kunnolla. Edellisvuonna se oli avannut jo muutaman kukkanupun. Alppiruusujen siemenkasvatus ei ole hoppuilijan hommaa, sillä kylvöstä kukintaan kuluu noin kymmenen vuotta.

Alppiruusut kehittyvät alkuun hitaasti. Taunon neljä vuotta sitten kylvämät taimet ovat vasta vaaksan mittaisia. Hän kasvattaa pikkuisia taimia kaksi ensimmäistä kesää ruukussa, koska puutarhassa ne häviäisivät helposti muun kasvillisuuden sekaan. Kun Sirkka ja Tauno muuttavat loppusyksyllä takaisin kotiin kaupunkiin, Tauno pakkaa taimiruukut mukaan. Ne saavat viettää talven turvassa lasitetulla parvekkeella, jossa lämpötila pysyttelee plussan puolella.

– Kaikki se vaiva on tämän hetken arvoista. Koska alppiruusut saattavat risteytyä keskenään, itse kasvatetun taimen kukinnon väri on salaisuus aina siihen asti, kunnes nuppu vihdoin aukeaa.