Meidän Talo

Älä leiki sähkön kanssa! Vanhan talon alkuperäiset osat ja asennukset voivat aiheuttaa hengenvaaran

Älä leiki sähkön kanssa! Vanhan talon alkuperäiset osat ja asennukset voivat aiheuttaa hengenvaaran

Vanhan talon alkuperäiset sähköt pitäisi vaihtaa tai vähintään tutkia huolellisesti. Jo ensimmäinen iso vika voi aiheuttaa sähköpalon tai vaarallisen valokaaren.
Kuvat Petri Kivinen / PIX
Mainos

Vanhan talon sähköt voivat vaatia turvallisuussyistä usein isonkin remontin. Sähkö voi tappaa, ja esimerkiksi vanhat, eristevaurioiset johdot lisäävät huomattavasti tulipaloriskiä. Eniten sähköpaloja aiheuttavat uunit, valaisimet ja kiukaat.

1940- ja 1950-luvuilla asennetut sähköt on hyvä vaihtaa tai vähintään tarkistuttaa ammattimiehellä. Myös 1960-luvun talojen alkuperäissähköt alkavat olla tiensä päässä.

Ei viimeistä käyttöpäivää

Sähköasennuksille tai -tarvikkeille ei voi antaa täsmällistä parasta ennen -päiväystä, mutta suositus on olemassa.

1940-luvun loppuun asti Suomessa oli poikkeusmääräys, jonka turvin sähkötarvikkeita tehtiin pula-ajan materiaaleista. Asennuksille annettiin noin 50 vuoden käyttöaika.

1940- ja 50-luvun alun rintamiestalojen alkuperäislaitteissa on ollut ongelmia. Varsinkin putkiin asennettujen johtimien ja kaapeleiden eristykset ovat olleet heikkoja. Seurauksena on ollut jopa hengenvaarallisia vuotovirtoja ja äärimmäisen kuumia valokaaria.

Jos vanhassa talossa on yhä alkuperäiset sähköt, ne pitäisi vaihtaa tai vähintään tutkia huolellisesti. Pahimmassa tapauksessa jo ensimmäinen havaittava oire voi johtaa tulipaloon.

Myös 1960-luvun sisäasennukset alkavat olla vaihtokunnossa. Mittauksilla asia selviää parhaiten, koska vanhojen asennusten vaatimukset olivat huomattavasti nykyisiä lievemmät.

Talokaapelit, eli liittymäjohdot, ovat huomattavasti sisäasennuksia pitkäikäisempiä. Pitkäaikainen ja huomattava ylikuormitus lyhentää myös talokaapelien käyttöikää.

Savuun tai sen hajuun pitää reagoida heti. Myös vilkkuvat valot tai muut vastaavat häiriöt pitää tarkistuttaa.

Temppuileva kytkin kertoo viasta

Huonosti toimivien kytkimien ja rikkoutuneiden rasiakansien kanssa tottuu elämään. Sähkölaitteiden temppuilu on aina merkki jonkinasteisesta viasta, joka on syytä tarkistuttaa.

Osa sähköjen vioista vaatii välitöntä korjausta. Näin on esimerkiksi silloin, kun vanhanmalliset sulakkeet palavat välittömästi vaihtamisen jälkeen. Uudemmissa sähkökeskuksissa vastaava vika esiintyy, kun automaattisulake tai vikavirtasuoja ei pysy päällä.

Välitöntä korjausta tarvitsee myös pistorasia, joka on mustunut reikien kohdalta. Vanhojen pistorasioiden jouset kuoleentuvat aikaa myöten, ja kun rasiaan on liitetty kuormitusta aiheuttava laite, johdossa kulkeva virta voi aiheuttaa rasiassa valokaaren ja näin ollen tulipalovaaran. Useimmiten seurauksena on vain huono kontakti, sen aiheuttama resistanssin kasvu liitoksessa ja siten kuuma piste. Lämpö mustuttaa muoviosia.

Asentaja on syytä kutsua paikalle, jos laitteista nousee vähänkin savua tai savun hajua. Myös satunnaisesti toimivat, välkkyvät tai sirisevät sähkölaitteet pitää tarkistaa – samoin, jos pistoketulpat kuumenevat.

Rasiat pitää vaihdattaa uusiin, jos niissä on mustumia.

Liitoksissa vaaran paikka

Liitokset ovat erityinen riskipaikka, koska metalliosien lämpölaajeneminen voi ajan myötä löystyttää niitä. Myös korroosio, muut erilaiset kemialliset reaktiot tai liian tiukalle jätettyjen johtojen veto voi heikentää liitosta, vaikka se olisi aikanaan tehty huolellisesti.

Löysän liitoksen seuraus on pahimmillaan valokaari, jolloin sähkö kulkee ilman kautta. Valokaari on erittäin vaarallinen. Sen ytimessä on useiden tuhansien asteiden kuumuus. Ilmiötä käytetään hyväksi hitsauksessa, mutta kodin sähköverkossa se on todellinen riski.

Valokaari voi syntyä myös katkeamaisillaan olevan johtimen tai johdineristeen heikkenemisen takia. Valokaari voi olla pienivirtainenkin, jolloin sulake tai johdonsuojakatkaisija ei siihen aluksi reagoi.

Huonoja liitoksia on vaikea havaita, mutta kokenut sähköurakoitsija voi paikallistaa ne eristystila-, jatkuvuus- ja vikavirtamittausten avulla.

Suomessa on tullut voimaan suositus maailmalla jo yleistyneistä valokaarivikasuojista. Se on laite, joka tunnistaa esimerkiksi johtoon osuneen naulan tai heikon liitoksen ryhmässä aiheuttaneen valokaaren.

Valokaarivikasuojaa, kuten vikavirtasuojaakaan, ei yleensä voi asentaa suoraan vanhanaikaiseen tulppasulakekeskukseen.

Värähtelypiiri rikkoo lamppuja

Jos kodin hehkulamput alkavat rikkoutua tiheään tahtiin, syynä voi olla ylijännitteitä aiheuttava värähtelypiiri. Se voimistaa erilaisia sähköverkon ilmiöitä, kuten kytkentäylijännitteitä ja kuormituspiikkejä.

Värähtelypiiri syntyy, kun samaan ryhmään liitetään erilaisia valonlähteitä, kuten hehkulamppuja ja elektroniikkaa sisältäviä loistelamppuja tai ledejä. Siksi sulakkeen taakse pitäisi liittää vain samanlaisia valonlähteitä.

Valojen välkkyminen voi puolestaan johtua liitosten löysyydestä tai siitä, että hehkulampun lanka on palamassa poikki. Oirehtinut hehkulamppu voi jopa räjähtää tai sulake palaa, kun valot seuraavan kerran laitetaan päälle ja lamppu saa jännitepiikin kytkimen kytkeytyessä päälle.

Ledien kanssa ei ole vastaavia ongelmia, sillä ne toimivat eri periaatteella.

Rasiat jätettävä esille

Kaikkiin liitoksiin pitää päästä käsiksi, mutta mikään niistä – kattolampun sokeripalaa lukuun ottamatta – ei saa olla näkyvissä tai kosketeltavissa.

Jakorasioita, joissa liitokset pääsääntöisesti tehdään, ei saa piilottaa kiinteän kaapin, kattopaneeleiden tai mikään muun kiinteän asennuksen taakse.

Myös kytkinhaarat, eli valokytkimille menevät johtimet, ovat haavoittuvia. Kun valot kytketään päälle, kytkimessä syntynyt kipinä tuottaa sähköputkeen otsonia, joka haurastuttaa johdineristeitä. Jos kytkin joudutaan vaihtamaan ja asennuksen yhteydessä johdineriste hajoaa käsiin, täytyy johtimet vaihtaa. Vaurioituneet johtimet voi joskus tunnistaa siitä, että valot kytkeytyvät itsekseen päälle.

Nykyisin kodeissa on enemmän laitteita kuin kiinteitä pistorasioita, joten moni turvautuu jatkojohtoihin. Halvoissa jatkojohdoissa on huonoja liitoksia, jotka voivat aiheuttaa samanlaista tuhoa kuin kuoleentuneet pistorasian jouset.

Itse voi asentaa valaisimen ns. sokeripalaan, mutta muuten sähkötöihin pitää palkata alan ammattilainen. Tukes pitää rekisteriä alan yrityksistä.

Mitä saa tehdä itse?

Lähes kaikki kodin sähkötyöt kuuluvat alan ammattilaiselle, mutta määräykset sallivat joitakin niin sanottuja maallikkotöitä. Sallittua on muun muassa asentaa sisustusvalaisimia sokeripalaan tai valaisinliitinpistotulpan avulla. Seinän tapetoinnin tai paneloinnin yhteydessä saa itse irrottaa ja kiinnittää rasioiden kannet.

Myös yksivaiheisen jatkojohdon tekeminen tai kunnostus on sallittu. Kannattaa kuitenkin miettiä, onko se järkevää. Helposti käy niin, että jos korjaa jatkojohdosta vain toisen pään, voi suojajohtimen kytkeä väärään liittimeen, ja silloin jatkojohtoon liitettyjen laitteiden rungot tulevat jännitteelliseksi ja sähköiskun vaara on todellinen.

Kaikki muut kodin sähkötyöt vaativat kelpoisuustodistuksen, pätevyystodistuksen tai sähkötöiden johtajan. Muista, että tilatusta työstä kannattaa tehdä aina kirjallinen sopimus.

Urakoitsijan pitää tarkastaa asennukset ennen käyttöönottoa ja toimittaa asiakkaalle käyttöönottopöytäkirja. Hyvin pienistä töistä pöytäkirjaa ei tarvita, mutta käyttöönottotarkastus mittauksineen tulee silti suorittaa. Asiakkaan pitää saada piirustukset ja käyttöohjeet työn valmistuttua.

Tukesin rekisteristä selviää, millaiset oikeudet palvelua tarjoavalla yrityksellä on.

Julkaistu: 7.5.2018