Avotakka

”Aina on tilaa vielä yhdelle tontulle” – Ingerin ja Martin valkea koti saa jouluna runsaan, punaisen kuorrutuksen

3

Ensimmäisenä adventtina Inger Lauritzon-Kalpalan ja Martti Kalpalan Hangon-koti alkaa vaihtaa väriä. Koristeet riisutaan pois vasta Nuutinpäivänä. "Joulu on vuoden ihaninta aikaa, koska silloin saa heittäytyä hieman lapselliseksi", Inger sanoo.
Kuvat Kaisu Jouppi

Missään ei näy edes yhtä ainoaa lumihiutaletta. Suomenlahdelta puhaltava tuulikin tuntuu pikemmin raikkaalta kuin talvisen purevalta. Missä ihmeessä joulu piilottelee? Se selviää pian, kun Inger Lauritzon-Kalpala pyytää astumaan peremmälle.

Ingerin ja hänen puolisonsa Martti Kalpalan koti Hangossa on pukeutunut satumaiseen juhla-asuun. Ilme on parhaimmillaan juuri nyt, kun ilta hämärtyy ja kynttilät ja tuikut levittävät ympärilleen tunnelmallista, kellertävää valoa. Kunpa aika pysähtyisi.

Punaista ja valkoista näkyy kaikkialla kuin vanhan, kauniin satukirjan sivuilla. Alakerta, jossa on keittiö ja oleskelutilat, on koristeltu ensimmäisenä adventtina, ja yläkerta, jossa ovat makuuhuoneet, muutama päivä ennen aattoa.

– Joulu on minulla selkäytimessä. Olen perinyt innon äidiltäni Calinalta, joka oli kotoisin Etelä-Ruotsista. Hänen kotonaan ainoat oikeat joulun värit olivat punainen ja valkoinen, ja sieltä ne seurasivat minun lapsuudenkotiini. Meillä tunnelman luomiseen kuuluu koristeiden esille ottamisen lisäksi sisustustekstiilien vaihtaminen. Joulu näkyy meillä kaikessa, Inger kertoo.

Olohuoneen pöydällä on tuoreita ja kuivattuja mandariineja. Osaan hedelmistä Inger on pistellyt neilikankukkia tuoksua levittämään. Asetelma kuuluu joka jouluun. Yläkertaan johtavan portaikon kaide on näyttävä paikka ripustaa joulusukkien kokoelma. Portaiden alla olevissa laatikoissa on osa Ingerin joulukoristevarastoa.

Perinteinen joulutunnelma istuu talon maalaistalomaiseen henkeen. Vaikka talo on tuskin kymmenvuotias, sen tyylissä on kodikasta nostalgiaa ja vähän romantiikkaakin. Sisustus on ajaton mukavine sohvineen ja shaker-tuoleineen.

– Minusta talon kuuluu saada kertoa, millaista joulua siellä on hyvä viettää. Jos kotimme olisi täysin moderni, myös koristelu olisi toisenlaista, ainakin hillitympää. Tähän taloon sopii klassinen ja runsas koristelu. Minulle joulu on vuoden ihaninta aikaa, koska silloin saa heittäytyä hieman lapselliseksi, Inger tunnustaa.

– Joulun lähestyessä sisäinen lapseni herää eloon, ja meillä alkaa päteä motto ”enemmän on enemmän”. Joskus homma uhkaa karata käsistä, sillä aina on tilaa vielä yhdelle tontulle, vaikka en muina vuodenaikoina nauti lainkaan tavarapaljoudesta, hän jatkaa.

Kotimme kylpee punaisessa vain joulun aikaan. Siksi otammekin siitä nyt kaiken irti.

Pariskunta viettää joulua Hangossa pitkään ja ottaa juhlan tunnelmasta kaiken irti. Inger haluaa joulun aikaan mennä nukkumaan punavalkoiseksi pedattuun vuoteeseen ja kuivata itsensä suihkun jälkeen joulunpunaiseen pyyhkeeseen. Hän jopa nostaa joka joulu esille saman keskeneräisen kaulahuivin lankakerineen ja puikkoineen, koska ne näyttävät niin kutsuvilta ja kodikkailta. Yksinkertaisesti jouluun sopivilta.

Olohuoneessa on runsaasti katettu herkkupöytä, josta ei malttaisi pysytellä erossa.

– Lapsuudenkodissani oli jouluisin samanlainen herkkupöytä. Silloin minulla ja sisaruksillani ei ollut karkkipäivää kuten muina vuodenaikoina, vaan saimme käydä napsimassa pöydän antimia niin usein kun halusimme. Esillä on pienissä kulhoissa tryffeleitä, konvehteja ja pähkinöitä sekä marmeladeja, joita rakastan yli kaiken!

– Täällä Hangossa herkkupöytäni kruunaa puinen, punaiseksi maalattu joulukuusi, jonka oksille oli aikoinaan tapana ripustaa mandariineja. Nykyisin korvaan hedelmät piparkakuilla ja Marianne-karkeilla, joissa on tietysti punavalkoinen käärepaperi.

Ingerin ja Martin makuuhuoneessa on rentoa huvilatunnelmaa henkivä seinälaudoitus. Tekstiilit lakanoita myöten ovat punavalkoisia. Kirjoneulesukissa on kiva hiippailla jouluyönä. Vanha punainen kuusikoriste saa oksilleen piparkakkuja ja Mariannekaramelleja. Punavalkoisia, tietysti. Talon yläkerrassa sijaitseva kylpyhuone on niin suuri, että sinne mahtuu jopa oleskeluryhmä.

Ingerillä on huima kokoelma toinen toistaan upeampia joulukoristeita, joilla kaikilla on oma paikkansa, tarinansa ja arvonsa.

– Jokusen koristeen, kuten herkkupöydän kuusen, olen saanut mukaan lapsuudenkodistani. Suurimman osan olen hankkinut itse pikkuhiljaa. Vuosikausien ajan kolusin kaikki Helsingin keskustan sisustusliikkeet heti, kun joulukoristeet ja -astiat tulivat myyntiin. Olen kantanut valtavasti ihanuuksia kotiin myös Stockmannin tavaratalon jouluosastolta.

Inger pitää perinteisistä koristeista, kuten tontuista ja joulupukeista, kyntteliköistä sekä kauniisti kirjailluista liinoista ja tyynynpäällisistä.

Valokuvaan kaikki paikat ja katson, mitä olen mihinkin edellisjouluna asettanut.

– Ja tietysti pidän myös joulukuusesta, jonka haemme Hangon torilta ja koristelemme hyvissä ajoin eli viikko ennen aattoa. Kuusen koristelu on kylläkin ainoa joulupuuha, josta en erityisemmin pidä. Pallojen ja valonauhan ripustelussa kuluu useita tunteja ja kädet väsyvät, hän kertoo.

Muutoin pariskunnan koristelu-urakkaa helpottaa, että koristeet sijoitetaan joka vuosi samoille paikoille.

– Se onnistuu, koska valokuvaan kaikki paikat ja katson, mitä olen mihinkin edellisjouluna asettanut, Inger vinkkaa.

Punavalkoiset jouluverhotkin ovat tärkeä osa sisustusta. Ne pysyvät keittiön ikkunoissa aina Nuutinpäivään asti. Vuodesta toiseen esille nostettavat koristeet palaavat tutuille samoille paikoille. Myös pienoismittakaavan kuusi voi olla täynnä koristeita ja makeisia. Ruokailutilan pöytä on koristeltu juhlaan punaisin silkkinauhoin täsmälleen samoin kuin Ingerin äidillä oli tapana.

Vaikka jouluun kuuluu perheen ja ystävien yhteinen aika ja ilonpito, Inger ja Martti viettävät aattoa perinteisesti kahden kesken. Silloin he nauttivat rauhoittumisesta ja hiljaisuudesta, ja aivan ehdottomasti katsovat televisiosta Lumiukko-ohjelman.

– Toisinaan käymme myös hartaudessa, vaikka kauniit jouluvirret herkistävät mieleni niin, että minua alkaa aina itkettää. Joulupäivä on meillä vuoden laiskin päivä, jonka vietämme pyjamassa ja aamutakissa, mutta jo Tapaninpäivänä täytyy ryhdistäytyä. Silloin meille tulee tavallisesti vieraita ja herkuttelemme yhdessä.

Ingerin ja Martin talon perinnejoulu kestää Nuutinpäivään asti. Se tarkoittaa, että koristeet pakataan takaisin laatikoihin vasta 13. tammikuuta.

– Sen jälkeen alan odottaa pääsiäistä ja vihreäkeltaista pääsiäiskoristelua. Punainen väri palaa taloon vasta seuraavana adventtina.

Leveä joulukuusi on haettu Hangon torilta, ja siihen on ripustettu satoja koristeita. Jopa pieni tuulikaappi on vaihtunut kutsuvaksi tunnelmointipaikaksi. Vaikka maisema ei olisi luminen, joulumaahan pääsee heti ulko-oven avattuaan.
Julkaistu: 19.12.2018