Aimo Okkolin (1917–1982) varttui Riihimäellä lasintekijäperheessä. Hänen isänsä Matti Okkolin oli lasinpuhaltaja, ja myös Ljuba-äidillä oli yhteyksiä paikkakunnan merkittävimpään yritykseen, sillä hänen sisarensa oli Riihimäen lasin perustajan M. A. Kolehmaisen vaimo. Niinpä Aimo Okkolin päätyi kesätöihin lasitehtaalle kantajaksi ja vuodesta 1930 alkaen konttorin lähetiksi. Muutaman vuoden päästä hän siirtyi hiomoon ja oppi siellä kristallinhiojaksi.

Aimo Okkolinilta puuttui taideteollinen ja muu lasialan koulutus, mutta hän osoitti nopeasti suurta lahjakkuutta sekä hiojana että kaivertajana ja myös taiteentekijänä: 1950-luvulta lähtien alkoi valmistua toinen toistaan hienompia esineitä, lähinnä maljakoita ja kulhoja mutta myös juomalasisarjoja. Innoitusta töihinsä, ja myös mielenrauhaa, hän haki toistuvasti luonnosta. Taitojensa ansiosta Okkolin hioi uniikit työt ja sarjatuotantonsa prototyypit itse.

Aimo Okkolinin esineissä kannattaa kiinnittää huomiota loistavaan hiontaan ja siihen, miten valo taittuu leikkauksista. Monissa näkyy viittauksia geometriaan tai luonnon muotoihin. Okkolin arvosti itse eniten kirkasta lasia, mutta nykysilmin hänen käyttämänsä hienostuneet värit tekevät esineistä entistä kiehtovampia.

Vuonna 1960 suunniteltu Lumpeenkukka on Aimo Okkolinin tunnetuin ja vintagemarkkinoilla myös suosituin taidelasiesine.

Luonnonkukat olivat taiteilijalle tärkeitä, ja niiden ominaisuudet seurasivat ajatuksesta aihioiden kautta hiontaan asti. Lumpeenkukka-maljaan hän sai ilmeisesti idean Hämeenlinnantien varressa olleen lammen lumpeista. Maljan myötä syntyi hiontamenetelmä, joka sopi täydellisesti paksuseinäisille maljoille.