Alatko huutaa, kun hermostut? Lapsilla on aikuisia paremmat tunnetaidot, sanoo asiantuntija
Nykypäivän aikuiset ovat lapsuudessaan oppineet kätkemään tunteitaan ja tarpeitaan. Siksi löydämme itsemme huutamasta, sanoo Sanna Wikström.
”Käykö sinullekin joskus niin, että huudat kiukkuasi, ja jälkikäteen hävettää? Se ei ole mikään ihme, vaan johtuu siitä, miten tunteisiin lapsuudessamme suhtauduttiin.
1980-luvun lapsilla ja nuorilla ja meitä vanhemmilla ei ollut tilaa tunteille. Niistä ei juuri puhuttu, eikä niitä monessakaan perheessä osattu kohdata. Tunteenpurkauksia ei välttämättä hyväksytty, jolloin olemme oppineet käsittelemään tunteemme yksin, usein omassa huoneessa. Lapsia myös pidettiin kiltteinä, kun he tottelivat aikuisia. Niinpä olemme oppineet vastaamaan muiden ihmisten odotuksiin ja hakemaan hyväksyntää muilta. Kontaktimme omiin tunteisiimme ja tarpeisiimme voi vieläkin olla heikko.
Nykyään tunteisiin suhtaudutaan eri tavalla. Lapsille tunnetaitoja opetetaan pienestä pitäen myös koulussa ja varhaiskasvatuksessa. Monin paikoin lapsemme sanoittavat tunteitaan paljon paremmin kuin me aikuiset. He myös suhtautuvat tunteisiinsa paljon meitä avoimemmin.
Kiukku nousee usein jonkun toisen tunteen, kuten häpeän, pelon tai epävarmuuden, suojaksi.
Tunteidensa kanssa voi onneksi tulla tutuksi aikuisenakin. Ensin tunteita voi yrittää tunnustella kehossa, sitten nimetä. Näitä on paras harjoitella silloin, kun olo on rauhallinen.
Tunneryöpsähdyksen hetkellä tehtävä on vaikeampi. Rauhallisessakin tilanteessa tunteiden nimeäminen voi olla hankalaa, koska voimme tuntea moniakin tunteita yhtä aikaa. Esimerkiksi kiukku nousee usein jonkun toisen tunteen, kuten häpeän, pelon tai epävarmuuden, suojaksi.
Kun tunteita tunnistaa kehossa ja niille osaa antaa nimiä, on tunnetyössä jo pitkällä. Muistutan, että tunteidensa kanssa ei tarvitse selviytyä yksin, eikä kannata yrittääkään.
Jos tunnetta yrittää piilottaa, jättää tarpeensa toisten ihmisten tulkintojen varaan. Tästä seuraa ärtymystä ja turhia väärinkäsityksiä.
Ihminen on sillä tapaa viisas, että havaitsee toisten tunnetiloja ilman sanojakin. Jos tunnetta yrittää piilottaa, jättää tarpeensa toisten ihmisten tulkintojen varaan. Tästä seuraa ärtymystä ja turhia väärinkäsityksiä, sillä toisten ajatuksia ei kukaan muu voi lukea. Kun sen sijaan puhuu avoimesti siitä, mitä tuntee ja mistä tunne johtuu, voi luoda siltaa itsensä ja muiden välille.
Kun tarpeidensa ja tunteidensa kanssa pääsee kosketuksiin, tulee harvemmin tunneryöpsähdystä, jossa löytää itsensä huutamasta. Usein se johtuu siitä, että on sinnitellyt liian pitkään tunteidensa kanssa.”
Sanna Wikström on Hidasta elämää -median perustaja ja mindfulness-ohjaaja. Kirja 102 oivallusta elämästä ilmestyi juuri.
