Kotivinkki

Aikuisten leirikesä! Jaana osallistui lehmäleirille, Kajsa löysi rauhan joogaleiriltä: ”Se oli paras lahja, jonka voi saada”

Aikuisten leirikesä! Jaana osallistui lehmäleirille, Kajsa löysi rauhan joogaleiriltä: ”Se oli paras lahja, jonka voi saada”
Millaista on kesäleirillä aikuisena? Ainakin se merkitsee kohtaamisia, rauhoittumista ja iloa. Kajsa löysi joogaretriitiltä varman keinon pysähtyä. Jaana pääsi nauttimaan intohimostaan lehmäleirillä.
Julkaistu: 10.6.2022
”Lehmät osoittavat kiintymystä ja iloa, intoa ja ihmettelyä, voimia jotka kantavat elämässä eteenpäin”, Jaana Viitamäki sanoo.

Jaana Viitamäki, 51, Helsinki: ”Leirin ruokapöydässä ymmärsin lähituotannon merkityksen”

”Voin täydestä sydämestä sanoa, että se oli paras lahja, jonka ihminen voi saada.

Sain keväällä 2021 kollegoiltani viisikymppislahjaksi osallistumisen maatilalla Ilomantsissa järjestetylle lehmäleirille. He tiesivät, että lehmät ovat suuri intohimoni.

Harrastan lehmien maalaamista ja muutakin lehmiin liittyvän taiteen tekemistä taiteilijanimellä NorthernMOO. Ihastuin lehmiin Ruotsin maaseudulla, jossa asuin silloisen ruotsalaisen puolisoni kanssa noin kymmenen vuotta sitten. Lehmiä käyskenteli läheisellä pellolla, ja kiinnostavat eläimet tulivat taiteeni aiheeksi.

Ilomantsin lehmäleiri kesti tiistaista perjantaihin. Se järjestettiin Piipposen maatilalla, ja majoitus tapahtui läheisellä tilalla, jossa on bed & breakfast -toimintaa.

Vasikoiden juottaminen oli yksi leirin tehtävistä. Jaana Viitamäelle lehmät edustavat rauhallisuutta ja viisautta.

Olen vanha partiolainen ja innokas reissaaja. En ole varsinainen ekstrovertti, vaan ajattelen, että ihmisellä on erilaisia rooleja eri tilanteissa. Odotin silti leiriä jännityksen sijaan suurella innostuksella. Ajattelin, että menen sinne ennen kaikkea nauttimaan ohjelmasta. Eniten odotin sitä, että pääsen valokuvaamaan lehmiä. Sitä ei pääse usein tekemään.

Meitä taisi olla mukana kaksitoista leiriläistä, lapsia ja aikuisia erilaisista taustoista. Kesä oli toinen koronakesä, joten jotkut olivat joutuneet perumaan tulonsa. Meille paikalla olleille leiriläisille se tarkoitti sitä, että navettahommiin pääsi tavallista useammin, kun oli vähemmän porukkaa.

Ryhmädynamiikka leirillä oli erilainen kuin lapsuuden leireillä.

Ihmiset olivat samanoloisia kuin olen itsekin, sillä kukaan ei tietenkään inhonnut eläimiä. Aihe yhdisti meitä, vaikka olimme muuten erilaisista taustoista. Tuntui, että jokainen oli tullut paikalle teeman eli maatilaelämän perässä, tuskin ensisijassa etsimässä elämään uusia sosiaalisia kontakteja. Minulle leiriltä jäi muutama Facebook-tuttavuus, mutta ei varsinaisesti uusia ystäviä.

Paiskoimme navetassa hommia yhdessä ja iltaisin kävimme porukalla saunassa. Minä olin ainoa, joka oli tullut leirille yksin ilman kaveria. En silti tuntenut oloani orvoksi muiden keskellä.

Jaoimme päivän navettavuorot keskenämme kunkin oman päivärytmin mukaan. Minä olin useimmin aamuvuorossa, sillä herään aikaisin.

Ajoin navetan ja majapaikan väliä pyörällä, joka minulla oli mukanani. Noin puolentoista kilometrin reitti kulki kumpuilevassa maastossa, mahtavien kukkuloiden keskellä.

Leirillä oli hyvä olla. Oli ihanaa olla kosketuksissa eläinten kanssa. Niiden kanssa puuhastellessa tunsin itseni hyödylliseksi. Lehmien lisäksi tilalla oli muitakin eläimiä, kuten viiriäisiä, lampaita ja kanoja.

Lehmät lypsettiin sekä koneella että käsin. Ymmärsin, että tilan tuotanto on niin pientä, ettei maitoa myydä meijeriin. Maidosta tehtiin esimerkiksi juustoa.

Koko reissu oli elämys. Ajoin leirille omalla autollani, Berlingolla, josta olen tehnyt itselleni asunto­auton. Yövyin ennen leiriä kaksi yötä auton perässä tien päällä, sillä etsin matkan varrelta yleisiä saunoja, joissa kävin kylpemässä.

Sanoi­sin, että tärkeimpänä asiana leiri avarsi kansal­lista kuvaani. Elämää on paljon muuallakin kuin kehä kolmosen sisäpuolella. Totta kai tiesin sen jo valmiiksi, ihan jo siksi, että olen itse Rovaniemeltä kotoisin. Helsingissä asuessa käpertyy kuitenkin helposti sisäänpäin. Maailma pienenee.

Vasta kun menee muualle, ymmärtää syvällisesti sen, kuinka mahtava maa tämä kaikkineen on. Suosittelen lämpimästi kotimaanmatkailua ihan kaikille.

Myös lähituotanto uskomaton aarre, jonka merkityksen elämänlaadulle ja ylipäätään selviytymiselle tajusin leirin ruokapöydässä.”

Kajsa Wickström, 41, Oulu: ”Kolmen päivän joogaleiri katkaisee kiireen”

”Keväällä 2021 osallistuin ensimmäisen kerran joogaleirille ja hurahdin heti. Kesällä kävin sitten saman järjestäjän vastaavalla leirillä kesäkuussa, heinäkuussa ja elokuussa.

Oululaisen joogakoulun leirit pidettiin Pikku-Syötteen vapaa-ajankeskuksessa Pudasjärvellä. Kauniissa tunturimaisemassa lakeuksiin tottunut mieli virkistyi.

Hurahdin leireilyyn ennen kaikkea siksi, että ensimmäisellä kerralla yhteishenki oli niin mahtava. Tärkeä syy lähteä leirille olikin se, että pääsisin tutustumaan muihin.

Olin yksinyrittäjä jo ennen koronaa, työskentelen kääntäjänä ja tulkkina. Siisti sisätyö, jota tehdään pitkälti yksin koneella tai puhelimessa.

Ymmärrän, jos joku on päiväkodissa töissä, hän kaipaa vapaalla rauhoittumista hälinästä. Asun kaksin puolisoni kanssa, ja minulle nimenomaan leirin sosiaalisuus tuo eroa yksin­yrittäjän arkeen.

Leirillä ollaan yhdessä kaikille rakkaan harrastuksen parissa, mutta ihmiset ovat saapuneet sinne omilta poluiltaan. Leiriläiset ovat eri-ikäisiä, eri ammateista ja elämäntilanteista, mutta jokaisella on sama into­himo lajia kohtaan.

Se sitoo ihmiset hienolla tavalla yhteen. Huomasinkin heti ensimmäisellä leirillä, kuinka kiinnostavia keskusteluja syntyy ruokapöydässä tai saunassa.

Aikuisena ei välttämättä enää yökyläile ystävien luona tai jaksa aina istua pikkutunneille juttelemassa. Leireillä koin vastaavaa yhteisöllisyyttä, vaikka en tuntenut etukäteen kuin ohjaajat, joiden tunneilla olin käynyt.

Minusta ihanaa on se, että leireillä käy kerrasta toiseen samoja kasvoja. Tuttavuus siis pääsee helposti syventymään jopa ystävyydeksi, jos sille antaa mahdollisuuden. Lisäksi olen törmännyt leirillä vanhaan opiskelukaveriini, jonka kanssa oli erityisen mukavaa vaihdella kuulumisia noin 20 vuoden tauon jälkeen.

Vaikka itse siis nautin sosiaalisesta puolesta, jotkut tahtoivat vetäytyä yhteissaunan ajaksi huoneeseensa lukemaan kirjaa. Heille se oli enemmän oma juttu. Ohjelma oli vapaaehtoista.

Joogatuntien lisäksi ohjelmassa oli tietenkin tutustumiskierros. Joka ilta oli mahdollisuus saunaan ja porekylpyyn. Joillakin leireillä tehtiin yhdessä koruja ja käytiin kävelyillä. Joogaaminen toi fyysistä hyvää oloa, sosiaaliset kohtaamiset antoivat henkistä latausta.

Irti kaikesta. Kaj­sa Wickström pyörittää omaa yritystä ja toimii frisbeegolf­seuran puheenjohtajana. ”Minulle jooga­leiri on pakoa työnteosta ja vaatimuksista, joita kohtaan arjessa”, hän sanoo.

Aloitin joogan vuonna 2004. Se oli ensin satunnaisempi harrastus. Kävin kuntosalilla tunnilla, jos se sattui sopimaan aikatauluihini.

Kymmenen vuotta olen joogannut aktiivisemmin kuin aikaisemmin. Joogaa ei harrasteta tavoitteellisesti, mutta minä olen halunnut tehdä sitä säännöllisesti, sillä siitä tulee niin hyvä olo. Suosikkini ovat vauhdikkaat flow-tunnit ja rauhallinen yin-jooga, ja leireillä pääsee kokeilemaan molempia.

Selässäni on parantumaton vaiva. Hain joogasta alun pitäen kivunlievitystä ja keskivartalon vahvistusta. Vuosien myötä harrastuksesta on tullut myös tärkeä hengähdystauko arjesta. Joogan ajan aivoni tuntuvat käyvän vähän pienemmillä kierroksilla kuin tavallisesti. Arjen kiire ja hektisyys katkeavat, siksi jooga virkistää myös mieltä.

Yksittäinen joogatunti katkaisee arjen kuitenkin melko lyhyeksi hetkeksi. Kolmen päivän leiri katkaisee kiireen jo paljon syvemmällä tavalla. Siksikin leirit merkitsevät minulle tärkeää mahdollisuutta nauttia elämästä.”

Kommentoi »