Kun mökki siirtyi isoäidiltä äidille ja tyttärelle, se vaikutti olevan kohtalaisen hyvässä kunnossa, vaikka oli nähnyt aikaa ja kaipasi uudistamista. Mökillä ei ollut vuosiin tehty isoja remontteja.

– Aluksi ajattelimme, että freesaamme pintoja ja ilmettä maalaamalla ja raivaamalla pois vanhoja tavaroita, joilla mökki oli täyttynyt.

Toisin kävi. Mökki kaipasikin isompaa remonttia: lattia oli vino ja yksi mökin kulmista painunut pahasti. Se piti tunkata suoraksi.

– Isän ajatus oli, että räjäytetään koko mökki maan tasalle ja rakennetaan tilalle uusi kaikilla mukavuuksilla, mutta se ei saanut muilta kannatusta. Silloin mökissä ei olisi ollut enää samaa henkeä, Marika Javanainen sanoo.

Remontissa seinistä irrotettiin Halltex-sisustuslevyt ja seinät paneloitiin. Lisäksi lattia rakennettiin uusiksi, katto maalattiin, keittiö vaihdettiin ja käyttövesisuodatusta parannettiin. Mukavuutta lisättiin uusimalla huussikin.

Lisää muutoksia toteutettiin rannassa, joka ruopattiin. Uuden ponttonilaiturin edustalle tehtiin uima-alue, johon voi hypätä suoraan laiturilta. Tontilta kaadettiin myös useita puita, jotta aurinko pääsee paistamaan pihalle.

– Remontteja ja uudistuksia on tehty vanhaa kunnioittaen. Halusin säilyttää saman tunnelman, joka on ollut täällä siitä lähtien kun olin lapsi. Siksi säästimme niin paljon vanhaa kuin mahdollista, Marika kertoo.

Maskun Askaisissa sijaitseva 50-luvulta peräisin oleva mökkipaikka on suvun naisten omistuksessa. Ritva Javanaisen vanhemmat hankkivat kesäpaikan vuonna 1972, ja se siirtyi Ritvan ja hänen tyttärensä Marikan omistukseen yksitoista vuotta sitten, kun isoäiti ei jaksanut enää pitää huolta mökistä ja paikat alkoivat rapistua.

Mökistä oli vuosien varrella tullut äidille ja tyttärelle niin rakas, ettei siitä haluttu luopua. Marika vietti lapsuutensa kesät kesätyttönä isovanhempien seurassa, kun pikkuveljet olivat päiväkodissa ja vanhemmat töissä.

– Mökistä tuli jo silloin minulle tärkeä paikka. Mamma ja pappa asuivat mökillä koko kesän. He kävivät kotona Turussa vain pesemässä pyykit.

Merenrantaan rakennettu mökki vastaa tyypillistä suomalaista mökkiunelmaa. Merenpuoleiset suuret ikkunat päästävät valon sisään ja tuovat ympäröivän luonnon osaksi tunnelmaa.

Mökille ei ole haluttu samoja mukavuuksia kuin kotona, vaan siellä nautitaan yksinkertaisemmasta elämästä. Mökille tullessa juodaan ensimmäisenä tulokahvit. Aamuisin katsotaan, minkälainen sää on, ja sitten tehdään ruokaa, lämmitetään sauna, uidaan ja ollaan vaan.

– Se on osa mökin viehätystä, että asiat tehdään tietyllä tavalla ja kaikki on yksinkertaisempaa kuin kotona, Marika sanoo.

Mökin jakaminen ei huolestuttanut Marikaa ja Ritvaa, sillä he ovat tottuneet jakamaan asioita. Yhteisomistusta oli jo aiemmin ehditty opetella purjeveneellä, jota jakavat myös Marikan kaksi veljeä.

Varmuuden vuoksi Marika ja Ritva laativat kirjalliset mökkisäännöt, joissa määritellään yksityiskohtaisesti, miten eri tilanteissa toimitaan.

– Meillä on myös mökkitili, jonne laitamme kumpikin kerran vuodessa rahaa. Sieltä maksetaan yhteiset hankinnat, Marika kertoo.

Kerran vuodessa mökin omistajat kokoontuvat palaveriin, jossa mietitään, mitä mökille, tontille ja sillä oleville muille rakennuksille pitää tehdä ja kuka haluaa tehdä mitäkin.

– Jokainen meistä innostuu eri asioista. Isä haluaa lahdelle uuden poijun venettä varten ja minä innostun helposti uusista projekteista. Tavoitteena on helppohoitoinen mökki, jossa on tilaa kaikkien hääräilyille.

Järjestely on ollut toimiva, ja kymmenen vuoden aikana mökinomistajat ovat olleet eri mieltä lähinnä muutamista yksityiskohdista. Marikan keittiöön hankkima hylly ei ole vielä kaikkien mieleen, mutta se on toista vuotta seinustalla koeajalla. Ritva haluaisi päämökin makuuhuoneeseen verhot ja Toivo eroon pihakoivusta, joka varjostaa ja roskaa pihaa. Niiden osalta neuvottelut jatkuvat.

– Tällaisissa tilanteissa harrastamme luovaa ongelmanratkaisua. Annamme ajatuksille aikaa ja teemme kompromisseja, Marika kuvaa.

Tärkeintä on, että jokainen saa toteuttaa myös omia toiveitaan. Mökkisäännöissä todetaan, että jos toisella on kova hinku tehdä jokin projekti, sen saa tehdä omalla rahalla. Marika rakennutti tontille vierasmökin, koska sille oli tarvetta. Nyt siellä yöpyvät niin vieraat kuin lapset poikaystävineen.

Marika kunnosti myös pihaan johtavan portin maalaamalla sen valkoiseksi. Äiti suostui muutokseen sillä ehdolla, että tytär huolehtii jatkossa siitä, että portti pysyy valkoisena.

– Kun isä halusi mökille television, teimme diilin: hän saa tahtonsa läpi, kunhan tv on kaapissa piilossa ja hän auttaa minua aamiaisterassin pohjan kaivussa, Marika sanoo.

Keväisin mökillä pidetään yhteiset kevättalkoot ja syksyllä päättäjäiskemut. Juhannuksena mökillä ovat myös isomamma, tyttöjen poikaystävät ja Marikan toinen veli perheineen.

– Kun väkeä on enemmän, jokaisella on vuorotellen tehtäviä ja mietimme etukäteen, kuka tuo mitäkin yhteiseen ruokapöytään.

Marikalle ja hänen kolmelle tyttärelleen mökki on ennen kaikkea paikka, jonne tullaan rentoutumaan: uimaan, saunomaan, lukemaan, makoilemaan laiturilla ja grillaamaan. Marikan kodista Turun keskustasta on vain puolen tunnin ajomatka, joten mökille saatetaan piipahtaa joskus vain illaksi saunomaan.

Siiri-tytär vietti etäkoulun aikaan mökillä viikon yksin.

– Kuuntelin laineiden liplatusta. Olo oli hyvin erilainen kuin kotona kaupungissa, ja pystyin keskittymään opiskeluun. Tämä on sellainen rauhan ja rauhoittumisen paikka, jonne on joskus kiva tulla yksinkin, hän kiittää.

Marikan vanhemmat Ritva ja Toivo ovat muuttaneet suuresta omakotitalosta rivitaloon. Heille mökki on puuhastelupaikka, jonne ei tulla makoilemaan aurinkotuoleissa.

Marika sanoo olevansa yleensä vähän samanlainen kuin vanhempansa: tykkäävänsä kaikenlaisesta puuhastelusta, kuten maalaamisesta ja rakentamisesta.

– Mutta mökillä osaan olla jouten. Kun on vähemmän virikkeitä, tuntuu siltä kuin olisi kaukana kaikesta. En viitsi lähteä kauppaankaan, vaikka se on vain kymmenen minuutin ajomatkan päässä.