Tämä on Aaltojen perintö meille – pyysimme neljää asiantuntijaa arvioimaan, miten Alvar ja Aino muuttivat suomalaisen tyylin

Aino ja Alvar Aalto kotitalonsa pihalla vuonna 1947.

Arkkitehdit Alvar Aalto (1898–1976) ja Aino Aalto (1894–1949) suunnittelivat yhdessä monet arkkitehtuurin ja muotoilun mestariteoksensa niukkuuden ja sotien aikoina: Paimion parantola (1929–33), Aaltojen oma talo Riihitiellä (1935–36), Sunilan tehdasaluekokonaisuus (1936–54), Ravintola Savoy (1937) ja Villa Mairea (1937–39) vain muutamina esimerkkeinä.

Aaltojen arkkitehtuurista on ehdotettu 13 rakennuksen sarjaa Unescon maailmanperintöluetteloon ja päätöstä odotetaan vuodelle 2026. Aaltojen monet suunnittelukohteet voi nähdä kokonaistaideteoksina, joissa aluesuunnittelun ja arkkitehtuurin ohella syntyi sisustuksia, kalusteita, valaisimia ja myös tekstiilejä. Niukkuus vaati uudenlaista kekseliäisyyttä, jota edustavat Alvar Aallon ja Otto Korhosen kuuluisat puuntaivutuskokeet ja Ainon painokangasmallit.

Artekin 75-vuotisjuhlan kunniaksi tehdystä julisteestakin on tullut klassikko. Teoksessa yhdistyvät Aino Aallon ja Kustaa Saksin osaaminen.

– Alvar Aalto on kansainvälisesti arvostetuin arkkitehtimme. Arkkitehtuurin opiskelijoita neuvottiin vielä 1980-luvulla: tutkikaa Aaltoa mutta älkää kopioiko. Vasta 2000-luvun opiskelijat ovat lakanneet arkailemasta ja käyttävät Aallon temaattisia juttuja arkkitehtuurissaan, toteaa arkkitehti, Alvar Aalto -säätiön toimitusjohtaja Tommi Lindh.

Lindh mainitsee Aallon New Yorkin maailmannäyttelyyn Suomen osastolle 1939 suunnitteleman Suuren revontuliseinän, jonka temaattisina uudelleentulkintoina voisi nähdä vaikkapa Helsingin keskustakirjasto Oodin puufasadin (2018) tai Helsinki-Vantaan lentoaseman sisäänkäyntirakennuksen alakaton (2021), molemmat Arkkitehtitoimisto ALAn tuotantoa.

Lämpimän sävyiset tiilipinnat ovat olennainen osa Säynätsalon kunnantalon kiinteää sisustusta.

– Tarkkaan mietityt mittakaavat, joiden lähtökohtana ovat ihminen, ilmansuunnat ja korkeuserot, ovat tyypillisiä Aallon arkkitehtuurille. Moni on tutkinut hänen tapaansa suunnitella monumentaalista olematta liian symmetrinen tai mahtipontinen, huomioi Lindh.

Demokraattista asuntosuunnittelua

Helsingin Taidehallin Pienasuntonäyttelyssä vuonna 1930 Aallot havainnollistivat, miten asumisen voi ratkaista myös minimitiloissa. Aaltojen suunnittelu oli usein radikaalia ja edellä aikaansa. Periaatteisiin kuuluivat tehokas tilasuunnittelu, runsas luonnonmateriaalien käyttö, luonnonvalon hyödyntäminen ja sisätilojen jatkuminen ulkotilaan.

Lähtökohtana oli humaani ja demokraattinen ajattelu, joka soveltuu myös nykyhetken ekologisiin ja yhteisöllisiin tarpeisiin. Aino Aalto eläytyi lisäksi lapsen mittakaavaan ja suunnitteli päiväkoteihin ja lastenhuoneisiin soveltuvia kalusteita.

Jani Kylmänen on sisustanut kakkoskotinsa Kotkan Sunilassa Aalto-vintagella ja muulla saman aikakauden muotoilulla.

– Muuntojoustava minimiasuminen ja luontoyhteys ovat Alvar Aallon perintöä nykysisustamiselle. Sunilan tehtaan asuinalueella Kotkassa Aalto toteutti erilaisia yhteistiloja, kuten päiväkotitiloja lapsille – varhaista jakamistaloutta, toteaa rakennusliike Ekmanin toimitusjohtaja, sisustusarkkitehti Anna Tiula.

– Aallon ajatukset luonnonmukaisten, käsittelemättömien pintamateriaalien käytöstä ovat korjausrakentamisessa tärkeitä. Esimerkkinä lakkaamaton puupinta muuttuu ajan myötä, mutta se on vain osa materiaalin viehätystä. Aallolta voisimme omaksua enemmän patinansietokykyä.

Asumisen kokonaiskonseptia luomassa

Alvar Aalto huomioi asumisen biologiset, toiminnalliset ja taloudelliset edellytykset – kaikki se on ajankohtaista edelleen. Hän osallistui vahvasti sotien jälkeiseen jälleenrakentamiseen ja aluesuunnitteluun luoden muun muassa Rovaniemen keskustan Poronsarvikaavan (1944). Hän oli mukana Espoon Tapiolan aluesuunnittelussa 1950-luvulla ja toteutti Rovaniemelle oman ”Tapiolan”, Korkalorinteen asuinalueen (1958–61), jossa on kaksi kerrostaloa ja kolme rivitaloa.

Aaltojen koti Helsingin Munkkiniemessä on säilytetty liki alkuperäisessä asussaan.

Aaltojen oma Riihitien-talo Helsingissä oli alkujaan paitsi nelihenkisen perheen koti myös arkkitehtitoimisto. Kansainväliset asiakkaat ja ystävät olivat aina tervetulleita.

Nykyisin kotimuseo täyttyy Aalto-faneista ja matkailijoista. Poikkeuksetta osa yllättyy kompaktista ja kotoisasta mittakaavasta: miten maailmankuulu arkkitehti on asunut näin vaatimattomasti? Kiitosta saavat erityisesti talosta huokuva lämpö ja kodikkuus.

Alvar Aallon suunnittelemat yksityistalot syntyivät etupäässä tilaustöinä ystäville ja julkisuuden henkilöille: Villa Mairea (1937–39), Villa Kokkonen (1967–69), Villa Skeppet (1969–70) ja Ranskassa sijaitseva Maison Louis Carré (1956–63). Muuratsalon koetalo, Aaltojen kesäpaikka (1952–54), toteutui yhdessä Aallon toisen vaimon, arkkitehti Elissa Aallon (1922–94) kanssa. Elissa osallistui myös Maison Louis Carrén suunnitteluun. Kuuluisat yksityistalot ikonisine kalusteineen ovat suosittuja matkailukohteita.

Aino ja Alvar Aalto perustivat 1935 mesenaatti Maire Gullichsenin ja taidehistorioitsija Nils-Gustav Hahlin kanssa Artekin markkinoimaan Aaltojen kalusteita kansainvälisesti. Aaltojen tärkeimmissä kohteissa sisustukset olivat usein arkkitehti Aino Aallon käsialaa. Hän toimi Artekin taiteellisena johtajana lähes kuolemaansa 1949 asti. Artekin piirustustoimiston (1936–2004) sisustusarkkitehdit, muun muassa Maija Heikinheimo, Sinikka Killinen, Marja Pystynen ja Ben af Schultén, jatkoivat Ainon perintöä. Piirustustoimiston suunnittelijoiden omaan tuotantoon voi tutustua Aalto2:n kesänäyttelyssä Jyväskylässä.

Nuoret laajentavat Aalto-kuvastoa

Aaltojen vaikutus suomalaisten makumieltymyksiin ja sisustamiseen on kestänyt jo yli sata vuotta. Sisustamisen ammattilainen, toimittaja Hanna Sumari tuntee hyvin suomalaisten sisustusmaun.

– Jos Aallon muotoilua on kodeissa, sitä on paljon. Mutta tapa, jolla Aallon kalusteita nykyään käytetään, on muuttunut. Aiemmin ”aaltokodit” olivat hyvin minimalistisia ja kylmiä. Niistä puuttuivat kokonaan Aallon suunnittelulle ominainen lämpö, erilaiset pinnat, kasvit ja kauniit matot, Sumari kertoo.

Alvar Aallon Mehiläispesä-valaisimesta tehtiin aikoinaan myös punaisia versioita.

Sumarin mukaan erityisesti 30–40-vuotiaat sisustajat ovat löytäneet Alvar ja Aino Aallon tyylin.

– Sisustamisessa on nyt rento fiilis, paljon erilaisia pintoja, muistoja, kasveja, valoa ja rouheutta. Ja paljon tekstiilejä, jotka puuttuivat sisustuksista vielä kymmenen vuotta sitten. Olen todella iloinen tästä muutoksesta.

Nuoret hankkivat verkko- ja huutokaupoista Artekin kalusteita, kuten vanhoja 60-jakkaroita. Patinaa ja käsityötä arvostetaan. Esineiden tarinat, alkuperä ja variaatiot kiinnostavat. Antti Tevajärvi Artek 2nd Cyclesta kertoo, että eri vuosikymmenten Aalto-kalusteet ja muu Artekin esineistö ovat kysyttyjä.

– Eklektinen tyylien ja aikakausien yhdistely on lisääntynyt. Vanhojen kalusteiden entisöintiin ja uudelleenverhoiluun halutaan panostaa, mikä ilahduttaa. 1930- ja 1980-lukujen malliston kanssa voi nähdä sulassa sovussa Artekin uustuotantoa.

Julkisen tilan ja kodin vuoropuhelua

Aallot panostivat suunnittelussaan laatuun ja kestävyyteen, mikä kuuluu myös modernin kiertotalouden periaatteisiin. Moni Aaltojen kalusteista suunniteltiin julkitilojen vaativiin tarpeisiin. Artekin kautta kalusteita päätyi alusta lähtien kansainvälisille asiakkaille.

– Ajan kestävää muotoilua ja historiaa arvostetaan suuresti. Olemme huomanneet, että ravintoloissa ja muissa julkitiloissa halutaan säilyttää vanhat Artek-kalusteet. Kokonaisuuksia täydennetään uustuotannon valaisimilla tai pienesineillä, toteaa Antti Tevajärvi.

Taide kuuluu olennaisena osana Aaltojen tuotantoon. 90-vuotiasta Artekia ja 80-vuotiaita muumeja juhlistavan Artek + Muumit -kokoelman jakkara 60 Juhla ja kaappi 250 Juhla on kuvitettu käsin piirretyillä, Tove Janssonin varhaisista muistikirjoista poimituilla hahmoilla ja teksteillä.

Myös Aallot itse yhdistelivät kodissaan ennakkoluulottomasti eri tyylejä. Vuoden 1924 häämatkan perua Italiasta olevat rustiikit tuolit istuvat yhä luontevasti Riihitien-kodin ruokasalin sisustukseen. Inhimilliseen mittakaavaan sopii muodoilla ja teemoilla leikittely, ja myös tyylivirheet ovat sallittuja.

– Modernismin ajaton perintö elää vahvasti Suomessa ja maailmalla. Mielenkiinto on kerrostumissa sekä Artekin materiaaleissa ja muotokielessä, jotka ovat aikaa kestäviä. Suomalainen muotoilu kiinnostaa yhä laajemmin, Tevajärvi sanoo.

Alvar Aalto suunnitteli Villa Kokkosen Järvenpäähän säveltäjä Joonas Kokkosen ja hänen perheensä kodiksi.

Oregonmäntypanelointi muodostaa pehmentävän taustan Artekin kalusteille säveltäjä Joonas Kokkoselle suunnitellun Villa Kokkosen työhuoneessa.

Koetalo (1952–54) on Alvar Aallon ja hänen toisen puolison Elissa Aallon itselleen suunnittelema ateljee ja kesäasunto, jonka esikuvana on antiikin atriumtalo.