Uusperheen kotona on 900 neliötä ja yli 100 lemmikkiä – ”Haluamme tarjota eläimille hyvän loppuelämän”

”Teillähän on täällä eläintarha! Tällaisen lauseen meidän perheemme on kuullut monta kertaa.

Ei lausahdus aivan vailla katetta ole. Nelihenkisen uusperheemme kodissa, entisessä Hiiden koulurakennuksessa, pitää majaa kaksi koiraa, kaksi kissaa, 50 kanaa, 23 hiirtä, neljä rottaa, kolme vesikilpikonnaa, kolme kania, 13 marsua, kaksi hamsteria, neljä akvaariollista erilaisia kaloja, kaksi minipossua, akaattikotiloita ja iguaani.

Valtaosa lemmikeistä on ollut ennen meille tuloa lopetusuhan alla. Vain koirat ovat eläneet kanssamme aivan pennuista asti.

Eläintenpito maksaa perheelle satoja euroja kuukaudessa, Ingrid Seuna (vas.) kertoo. ­Toisaalta kanat myös tuottavat, sillä munia ei tarvitse ostaa. Camilla Seuna pitää tottuneesti kanaa sylissään.

Ingridin ja Jyrin uusperhe asuu vanhassa koulurakennuksessa, jossa on kaikkiaan 900 neliötä. Lapset Camilla ja Anton osallistuvat aktiivisesti eläinten hoitoon.

Ennen jokaisen eläimen ottamista olemme tarkkaan miettineet, onko meillä tulokkaalle oikeanlaista paikkaa ja onko meillä varaa ja jaksamista sen ylläpitoon ja hoitoon. Esimerkiksi ilmaiseksi tarjotulle hevoselle jouduimme sanomaan ei.

Lemmikkejä on siunaantunut, sillä eläinrakkaina olemme halunneet tarjota monesti jo elämänsä ehtoopuolella oleville eläimille hyvän loppuelämän. Yli 900-neliöinen koti on mahdollistanut suuren lemmikkimäärän.

Koirat ja kissat saavat liikkua meillä lähes vapaasti. Marsut majailevat tyttäreni Camilla Seunan, 10, hoidossa. Puolisoni Jyri Katraman pojan Anton Katraman, 10, huoneessa taas on akvaario ja kissojen tukikohta. Pihalla on vanhaan pukukoppiin rakennettu kanala. Muille lemmikeille olemme järjestäneet asumukset erilliseen eläinhuoneeseen.

Parhaimmillaan lemmikkien seura on kuin terapiaa. Camilla ja Anton antavat välillä marsujen kiipeillä päällään. ”Tämä on marsuterapiaa”, l­apset sanovat.

Rottia perheestä löytyy neljä, hiiriä reilu parikymmentä.

Kaikki alkoi Liekki-parta-agamasta vuonna 2017, kun asuimme vielä kerrostalossa Helsingissä.

Minulla oli aiemmin ollut jatkuvasti lemmikkejä, mutta Jyrillä oli niistä vähemmän kokemusta. Hänellä oli ollut vain pari kissaa lapsuudenkodissaan. Liskon kanssa päätimme testata, miten lemmikinpito meiltä sujuu.

Itse olin joutunut luopumaan rakkaista lemmikeistäni ennen Jyrin tapaamista. Avioero ja elämä pienen vauvan kanssa veivät minut jaksamisen reunalle, jolloin eläimistä luopuminen oli ainoa oikea päätös. Lemmikinkaipuu kuitenkin heräsi, kun elämäntilanteeni muuttui.

Hyvinhän se sitten sujui, ja vähitellen lemmikkejä alkoi tulla lisää.

Toinen perheen koirista antaa Jyrille pusun.

Suuri eläinlauma teettää töitä. Jyri hoitaa kissat ja koirat, Camilla marsut. Anton puhdistaa kissojen hiekka-astiat ja minun vastuulleni jäävät kaikki muut. Kaikkiaan eläinten kanssa puuhailuun sujahtaa kultakin noin tunti tai pari päivässä.

Kyllä tämä kannattaa. Iloitsen siitä, miten eläimistä huolehtiminen opettaa lapsille vastuunkantoa ja empatiaa.

Vaikka eläimiä on paljon, niistä jokainen on meille perheenjäsen. Jokaisella eläimellä on nimi ja jokaiselle riittää huomiota. Yrittäjinä teemme paljon töitä kotona, ja välillä on aikaa huomioida eläimiä työn lomassakin.

Vanhan koulun pihalla on tilaa sekä eläimille että ihmisille.

Minulle eläimet ovat kuin ystäviä. Arjessa ei ole oikein aikaa muuhun kuin työhön ja perheen kanssa olemiseen, jolloin ihmisystävien tapaaminen on jäänyt.

Voisi kuvitella, että eri lajit eivät välttämättä elä sovussa. Luulo ei ole kuitenkaan tiedon väärti. Koirat suhtautuvat muihin nelijalkaisiin uteliaan kiinnostuneesti. Kissat taas tuijottavat akvaarioiden elämää kuin televi­sio­ta. Hiirten ja rottien asumuksiin niiltä on pääsy kielletty.

Tuttavapiirissämme eläimet ovat herättäneet kovasti kiinnostusta. Joskus lapsiperheelliset kaverit kutsuvat itsensä kylään. Monet haluavat tulla kurkistamaan, mitä eläimiä meillä onkaan.

Minipossut Sulo (vas.) ja Tuukka ovat kodin ­uusimpia tulokkaita. Ne viihtyvät pihalla omalla aidatulla alueellaan. Ingrid kuvailee possuja kilteiksi ja ­herkiksi otuksiksi.