Viherpiha

9 x jättiperenna! Katso taimistoviljelijöiden suosikit, jotka todistavat, että joskus koolla on väliä

9 x jättiperenna! Katso taimistoviljelijöiden suosikit, jotka todistavat, että joskus koolla on väliä
Isot perennat kiinnittävät katseen ja tuovat puutarhaan näyttävyyttä. Kookkaat ja isokukkaiset perennat houkuttelevat myös pölyttäjiä! Nappaa alta ammattilaisten suositukset ja vinkit talteen.
Julkaistu: 13.4.2022

Jari Särkkä: ”Puistovillakon taimemme ovat vanhaa pohjoissuomalaista kantaa.”

Särkän perennataimisto, Raahe, vyöhyke V

Puistovillakko

Loppukesästä kukkiva puistovillakko (Senecio sarracenicus) houkuttelee perhosia ja pörriäisiä. Taimemme ovat vanhaa pohjoissuomalaista alkuperää. Puistovillakko tunnetaan myös nimellä dorianvillakko, mutta se on eri kasvi.

Kukinta-aika on pitkä: keltakukkaiseen perennaan avautuu aina uusia pieniä kukkia. Loppukesästä on hieno näky, kun perenna hämärässäkin loistaa keltaisena.

Jämäkkävartinen puistovillakko mukautuu varsin erilaisiin valo-oloihin ja maaperään. Se pärjää vähälläkin mullalla, mutta liian kuivassa paikassa alalehdet alkavat löpsöttää. Istuta taimet 60 sentin välein, seuraan sopivat purppurapunalatva, rantatyräkki, jalo- ja isoritarinkannukset sekä syysasterin eri lajikkeet.

Valon tarve: auringosta puolivarjoon

Korkeus: 120 cm

Kukinta-aika: heinä-elokuu

Tummapärskäjuuri

Tummapärskäjuuren (Veratrum nigrum) lehdet kaartuvat näyttävästi.

Kestävä laji on yksinkin ylväs kasvi punaisenmustine kukintoineen. Kun istutat kaveriksi vaaleamppia loppukesästä kukkivia perennoja tai koristeheinistä viiruhelpiä, tummat kukinnot tulevat hienosti esiin. Myös matalat kuunliljat, tuoksukurjenpolvi, siperiankurjenmiekat ja itselläni kasvava kirjavalehtinen rohto suoputki sopivat seuraksi.

Puolivarjossa viihtyvä perenna tykkää tuoreesta, runsasravinteisesta ja humuspitoisesta maasta. Sen juuret ulottuvat syvälle, joten multaa pitää olla riittävästi. Istuta taimet 60 sentin välein, mutta vältä tuulista tai paahteista paikkaa. Muista, että kasvi on myrkyllinen.

Valon tarve: auringosta puolivarjoon

Korkeus: 130 cm

Kukinta-aika: heinä-elokuu

Rantatyräkki

Rantatyräkki (Euphorbia palustris) kukkii oikeastaan koko kesäkuun. Se kasvaa myös luonnonvaraisena ja rauhoitettuna itäisellä Suomenlahden rannikolla.

Rantatyräkki on siitä kiva kasvi, että se nousee keväällä aikaisin maasta eikä ole hallanarka. Se ei lähde leviämään pihassa holtittomasti. 50–60 sentin välein istutettava perenna on kukinnan jälkeenkin kivannäköinen. Joinakin vuosina sille tulee oranssinpunainen syysväri.

Tanakka, tuoreessa maassa viihtyvä rantatyräkki kasvattaa melko ison juuriston, joten kasvualustan pitää olla syvä. Perennan seuraksi sopivat purppurapunalatva ja siniset kurjenmiekat. Muista, että myrkyllinen maitiaisneste voi aiheuttaa ihoärsytystä.

Valon tarve: auringosta puolivarjoon

Korkeus: 120 cm

Kukinta-aika: kesäkuu

Heidi Eriksson: ”Soihtunauhus on mainio mesikasvi, jonka ympärillä käy syksyllä melkoinen kuhina.”

Harjunpään taimisto, Karijoki, vyöhyke III

Jaloritarinkannus ’Sky Blue’

Olen ihastunut jaloritarinkannuksien (Delphinium) muhkeakukkaisiin Magic Fountains -lajikkeisiin. Erityinen suosikkini on pitkään loppukesästä kukkiva ’Sky Blue’.

Tukeva varsi takaa, ettei ’Sky Blue’ keikahda yhtä helposti kuin sitä korkeammat lajikkeet. Tätä suloista vaaleansinistä lajiketta on helppo yhdistää muihin perennoihin, ja se on myös mainio leikkokukka. Teen siitä usein kukkakimppuja, seuraksi valitsen esimerkiksi kookkaita kallionauhuksen lehtiä.

Istutan jaloritarinkannuksen kohopenkkiin. Se viihtyy multavassa ja ravinteikkaassa maassa. Tykkään käyttää tällaisia koreita perennoja taustakasvina, etualalle istutan sipulikukkia tai vaikkapa aiemmin kukkivaa kevätvuohenjuurta.

Valon tarve: auringosta puolivarjoon

Korkeus: 90 cm

Kukinta-aika: heinä-elokuu

Itoh-pioni ’Cora Louise’

Itoh-pionit (Paeonia Itoh-Ryhmä) ovat puuvartisten ja ruohovartisten pionien risteymiä. Oma lempilajikkeeni on ’Cora Louise’.

Tykkään vienosti tuoksuvien, puolikerrottujen kukkien herkullisesta väristä. Lautasen kokoiset kukat näkyvät kauas. Vanha pioni voi tehdä jopa 50 kukkaa pitkin kesää. Pääkukinta on heinäkuussa.

Tärkein vaatimus pioneilla on läpäisevä maa. Istutan ne kohopenkkiin ja mullan sekaan lisään lapiotolkulla soraa. Katan myös pinnan salaojasoralla. Juurakon päälle jää vain pari senttiä maata. Seuraksi käyvät pienet sipulikukat, alppiasteri ja lemmikki. Jätän väliä reilun metrin muihin korkeampiin perennoihin, jotta pioni pääsee puutarhan helmenä oikeuksiinsa.

Valon tarve: auringosta puolivarjoon

Korkeus: 70–80 cm

Kukinta-aika: kesä-elokuu

Soihtunauhus

Soihtunauhus (Ligularia x hessei) ei ole aivan niin korkea kuin muut nauhukset, mutta sen keltaiset kukat ovat muhkeampia kuin monella muulla nauhuksella.

Helppohoitoinen soihtunauhus on hyvä taustakasvi perennaryhmiin. Se on myös mainio mesikasvi, jonka ympärillä käy syksyllä melkoinen perhosten ja pörriäisten kuhina. Plussaa on myös pitkä kukinta.

Istuta soihtunauhus kosteutta pidättävään, multavaan ja ravinteikkaaseen kasvualustaan. Kuivassa ja kuumassa paikassa sen lehdet alkavat lerpattaa. Komea perenna sopii hyvin omaksi ryhmäkseen, mutta olen istuttanut sitä punalehtisen kallionauhuksen kanssa. Etualalla olen käyttänyt myös täpläleimua ja kurjenmiekkaa.

Valon tarve: puolivarjo

Korkeus: 150 cm

Kukinta-aika: elo-syyskuu

Kari Reiman: ”Ryhdikkäästä syyspäivänhatusta saa tontille näppärästi näkösuojaa.”

Irjalan taimisto, Vihti, vyöhyke Ib

Isohirvenjuuri

Suuresta koostaan huolimatta isohirvenjuuri (Inula helenium) pysyy ilman tuentaa hyvin pystyssä.

Isohirvenjuuri on mainio perhos- ja hyönteiskasvi. Kukinta alkaa elokuun alussa ja kestää jopa pari kuukautta – kukkia on paljon, ja niitä tulee jatkuvasti lisää. Pitkissä lehdissä on pehmeä huopamainen alapinta, ne tuntuvat käsissä miellyttäviltä. Tärkeää on sekin, ettei isoa perennaa tarvitse tukea.

Isohirvenjuuri on paras yksittäiskasvina. Maan pitäisi olla tuoretta, multavaa ja syvämultaista. Minulla se kasvaa aitan vierustalla puolivarjossa. Monissa lähteissä sanotaan, että isohirvenjuuri olisi kuivan paikan kasvi, mutta minulla se on viihtynyt hyvin savimaassa ja kuopassa, siis talvimärässä paikassa.

Valon tarve: auringosta puolivarjoon

Korkeus: 200–250 cm

Kukinta-aika: elo-syyskuu

Syyspäivänhattu

Komea ja ryhdikäs syyspäivänhattu (Rudbeckia laciniata) on alun perin Pohjois-Amerikasta kotoisin oleva preeriakasvi.

Perenna on todella tukevavartinen, minun ei ole koskaan tarvinnut sitä tukea. Kukinta kestää kaksikin kuukautta. Tämä uljas kasvi ei ole kovin yleinen näky puutarhoissa, se voisi olla paljon suositumpikin. Kultapallo ’Goldball’ on syyspäivänhatun kerrannaiskukkainen lajike, mutta se ei pysy pystyssä ilman tuentaa.

Syyspäivänhatusta saa tontille näppärästi näkösuojaa. Näyttävin se on omana ryhmänään. Koska syyspäivänjuuren juuret menevät syvälle, sille on oltava syvämultainen kasvupaikka. Silloin kosteus säilyy tasaisena eikä maa helteelläkään pääse kuivumaan.

Valon tarve: aurinkoinen

Korkeus: 200–250 cm

Kukinta-aika: heinä-elokuu

Preeriakaunosilmä

Todella pitkään loppukesästä kukkiva ja ryhdikkäästi kasvava preeriakaunosilmä (Coreopsis tripteris) on myös kotoisin Pohjois-Amerikasta. Keltaisia kukkia koristaa suklaanruskea keskus.

Tanakkavartinen, mutta ilmavasti ja sirosti kasvava perenna pysyy hyvin pystyssä. Jämäkkä jättiperenna kukkii parisen kuukautta, ja muutenkin se on kaikin puolin kiva kasvatettava. Kaikki nämä suosikkini myös itävät helposti.

Myös preeriakaunosilmän istuttaisin omaksi ryhmäkseen puutarhaan. Sen kukat ovat niin korkealla, ettei niihin tahdo kädet ylettää. Näin isot perennat jättävät kumppaninsa varjoon, mutta köynnöksiä voi istuttaa kaveriksi, esimerkiksi köynnöshortensiaa ja humalaa.

Valon tarve: auringosta puolivarjoon

Korkeus: 200–250 cm

Kukinta-aika: heinä-syyskuu

2 kommenttia