Viherpiha

Lihansyöjäkasvit kiehtovat eksoottisuudellaan – tutustu kasvimaailman saalistajien hoitoon ja erilaisiin lajikkeisiin



Lihansyöjäkasvit kiehtovat eksoottisuudellaan – tutustu kasvimaailman saalistajien hoitoon ja erilaisiin lajikkeisiin

Lihansyöjäkasvit ovat kiehtovia ja eksoottisia kasveja, joiden monimutkaisten rakenteiden ja ovelien keinojen tarkoituksena on houkutella saalis satimeen. Tutustu lihansyöjäkasvien hoitoon ja kiehtovaan maailmaan!
Teksti Heidi Haapalahti, Visa Lipponen
Kuvat Teija Tuisku

Lihansyöjäkasvit ovat kiehtoneet mielikuvitusta kautta aikojen. Jo vuonna 1875 Charles Darwin kirjoitti lihansyöjäkasveja käsittelevässä kirjassaan Insectivorous plants, että kärpäsloukku on yksi maailman suurimmista ihmeellisyyksistä.

Mikä saa kasvit pyydystämään eläimiä? Vastaus on sangen yksinkertainen: kasvit saavat niistä ylimääräistä typpeä ja fosforia. Luonnossa lihansyöjäkasvit kasvavatkin yleensä vähätyppisillä paikoilla.

Lihansyöjäkasvien nerokkaat ansat

Ansat ja loukut toimivat kasvimaailmassakin. Esimerkiksi tötteröt ja kannukasvit saalistavat hyönteisiä lehdillään. Kun hyönteinen laskeutuu tötterön tai kannun reunalle, se liukastuu ja putoaa kasvin sisälle. Ansan sisäreunat ovat liukkaat ja usein alaspäin suuntautuneiden karvojen peitossa, joten hyönteinen ei pääse enää pois. Lopulta se hukkuu pohjalla olevaan veteen. Ansan tyviosan rauhasista alkaa erittyä entsyymejä, jotka sulattavat saaliin kasvin ravinnoksi.

Lihansyöjäkasveilla on myös muunlaisia houkuttimia, kuten tuoksuja, mesiäisiä ja viirukuvioita, jotka kiinnittävät hyönteisten huomion. Yökönlehdillä lehtien yläpintaa peittävät tahmeat solunystyt, joihin lehdelle laskeutuva hyönteinen tarttuu kiinni. Lehden pinnalla on myös nystyjä, joiden erittämien entsyymien avulla yökönlehdet sulattavat saaliinsa.

Erikoisin pyyntitapa on kärpäsloukulla, jonka pyyntielimenä toimiva lehtilapa reagoi kosketukseen. Loukun sisäpinnalla on muutama pitkä liipasinkarva, joiden koskettaminen saa loukun sulkeutumaan nopeasti. Loukun reunoilla olevat pitkät hampaat estävät saaliin pakenemisen loukun puristuksista. Lopulta loukun erittämät entsyymit sulattavat saaliin ravinnoksi.

Älä ruoki tai lannoita lihansyöjäkasveja

Kotona kasvatettavia lihansyöjäkasveja ei tarvitse ruokkia, sillä ne hoitavat itse saalistuksensa. Eläinravinto ei ole lihansyöjäkasveille edes välttämättömyys, sillä ne saavat kaiken tarvitsemansa juurillaan ja yhteyttämällä. Satunnaisesti saaliiksi päätynyt hyönteinen on pikemminkin tervetullut ravinnelisä.

Lihansyöjäkasvit ovat sopeutuneet niukkaravinteisuuteen, joten niitä ei saa lannoittaa. Jo yksi lannoituskerta voi saada kasvit voimaan huonosti.

Lihansyöjäkasveilla eroon kodin häiritsevistä ötököistä

Yökönlehti Pinguicula 'Weser' on mainio apu asunnossa lentelevien pienten harsosääskien pyydystämisessä. Lihansyöjäkasvit voivat auttaa myös kasvineisteitä imevien ripsiäisten kanssa. Saaliiksi päätyvät kuitenkin vain ne hyönteiset, jotka sattuvat laskeutumaan lehdille.

Hurjasta kutsumanimestään huolimatta lihansyöjäkasvit pyydystävät etupäässä hyönteisiä. Tosin joillakin eksoottisilla kannukasvilajeilla, esimerkiksi sabahinkannukasvilla (Nepenthes rajah), voi olla yli 30 senttimetrin pituiset kannut, ja tällaisista isoista loukuista on joskus löydetty pienten sammakoeläinten, liskojen ja jyrsijöiden jäänteitä.

Erilaisia lihansyöjäkasveja

Kannukasvi, Nepenthes muluensis x lowii

Trooppinen vuoristoseutulajien risteymä. Vanhetessaan kannujen väri muuttuu lähes mustaksi.

Korkeus: 0,1–2 m

Kasvualusta: 1 osa perliittiä, 1 osa rahkasammalta

Lämpötila: -10–+25°C

Kosteus: 70 %

Keltatötterö, Sarracenia flava

Ansat ovat kirkkaankeltaiset, ja tötterön kurkussa on punaisia täpliä tai viiruja.

Korkeus: 50–100 cm

Kasvualusta: 1 osa hiekkaa, 1 osa turvetta

Lämpötila: -5–+32°C

Kosteus: 40 %

Talvilepo: 3–4 kk

Punatötterö, Sarracenia rubra

Kukat ovat hyväntuoksuiset. Tötteröansat ovat matalat, ja niissä on suonikuvioita.

Korkeus: 20–25 cm

Kasvualusta: 1 osa hiekkaa, 1 osa turvetta

Lämpötila: -5–+32 C

Kosteus: 40 %

Talvilepo: 3–4 kk

Aurinkokannu, Heliamphora heterodoxa x minor

Aluksi hidaskasvuinen. Pitää yöviileydestä ja hyvin runsaasta valosta.

Korkeus: 10–20 cm

Kasvualusta: 1 osa perliittiä, 1 osa rahkasammalta

Lämpötila: 10–25°C

Kosteus: 70 %

Kaliforniantötterö, Darlingtonia californica

Kasvatetaan kuin tötterölehteä, mutta haluaa pitää juurensa viileinä.

Korkeus: 20–60 cm

Kasvualusta: 1 osa hiekkaa, 1 osa turvetta, 1 osa rahkasammalta

Lämpötila: -10–+25°C

Kosteus: 40 %

Talvilepo: 3–4 kk

Kääpiökannu, Cephalotus follicularis

Hitaasti kasvava australialainen laji kasvattaa pitkän kukkavarren. Ei tarvitse talvilepoa.

Korkeus: 10–60 cm

Kasvualusta: 2 osaa hiekkaa, 1 osa turvetta

Lämpötila: 5–32°C

Kosteus: 40 %

Kärpäsloukku, Dionaea muscipula ’All Red’ 

Burgundinvärinen lajike värittyy hyvin suorassa auringonpaisteessa.

Korkeus: 8–25 cm

Kasvualusta: 1 osa hiekkaa, 1 osa turvetta

Lämpötila: -5–+32°C

Kosteus: 40 %

Talvilepo: 3–4 kk

Pikkukihokki, Drosera intermedia

Yksi laajimmalle levinneistä kihokkilajeista kasvaa myös Suomessa uhanalaisena.

Korkeus: 5–10 cm

Kasvualusta: 1 osa hiekkaa, 1 osa turvetta

Lämpötila: -20–+32°C

Kosteus: 40 %

Talvilepo: 3–6 kk

Kärpäsloukku, Dionaea muscipula ’Big Mouth’

Kasvin ansat ovat jopa 4 cm kokoiset. Loukkujen sisäosat punertuvat kesällä hyvin.

Korkeus: 8–25 cm

Kasvualusta: 1 osa hiekkaa, 1 osa turvetta

Lämpötila: -5–+32°C

Kosteus: 40 %

Talvilepo: 3–4 kk

Julkaistu: 16.10.2018