Kärpäsloukku – näin pidät veikeän mutta haastavana pidetyn lihansyöjäkasvin hengissä
Kärpäsloukku tarvitsee jatkuvasti vettä, muttei lainkaan lannoitusta. Ja niin kiehtovaa kuin puuha onkin, lihansyöjäkasvin loukkuja ei saisi sorkkia.
Kärpäsloukku (Dionaea muscipula) on pidemmän päälle vaativa kasvi. Keväästä syksyyn sen kasvualusta ei saa koskaan kuivua täysin. Ruukun on paras olla korkeareunaisen lautasen päällä, jolla pidetään aina hieman vettä.
Kärpäsloukku kaipaa lepoa
Talvella kasvi vaatii viileämmän ja kuivemman lepoajan, ja silloin ihanteellinen lämpötila on noin 10 astetta ja kasvualustan pitää olla vain niukasti kostea. Lepoaikana kärpäsloukku saattaa kuihduttaa lehtensä, mutta uudet kasvavat keväällä kasvukauden alkaessa.
Jos kasvi on talven huoneenlämmössä, se ei mene lepoon. Ilman lepoaikaa kärpäsloukku vähitellen nuutuu ja muuttuu huonokuntoiseksi. Se voi kitkutella hengissä yhden talven, mutta tuskin enää toista.
Kärpäsloukkua ei saa koskaan lannoittaa, sillä lihansyönti on kehittynyt kasville juuri ravinteiden saantia varten. Vesijohtoveden käyttäminen ei yleensä ole kasville mikään ongelma, mutta mahdollisesti kasteluvedessä olevaa kalkkia se ei siedä.
Kärpäsloukku saalistaa itse
Älä turhaan ruoki kasviasi, se kyllä hoitaa saalistamisensa itse. Ja vaikka kärpäsloukku ei mitään kiinni saisikaan, niin kasvi ei siihen kuole. Saalis on kasville vain hyvä typpilisä, ei välttämättömyys.
Älä myöskään turhaan sorki loukkuja, jotta ne sulkeutuisivat. Kukin loukku sulkeutuu ja avautuu keskimäärin noin seitsemän kertaa ennen kuihtumistaan. Lisäksi jokainen sulkeutuminen ja avautuminen kuluttaa kasvin energiaa. Ilman satunnaista saalista loukuilla leikkiminen siis vain heikentää kasvin kuntoa.
