Viherpiha

8 x eksoottiset puulajit

Eksoottisten puiden kestävyydestä on Suomessa kokemusta jo muutaman kymmenen vuoden ajalta. Pienilmasto vaikuttaa niiden menestymiseen enemmän kuin kasvuvyöhyke.
Teksti Leena Raivio
Kuvat A-lehtien kuva-arkisto
Mainos

Japaninmagnolia, Magnolia kobus ’Mustila’

Japaninmagnolialajike on kasvanut Mustilan Taimitarhassa 70 vuoden ajan. Puu on poikkeuksellisen kestävä yksilö, kaikkien Mustilassa mikrolisättyjen japaninmagnolioiden emopuu. Se on kestänyt Suomen talvet paleltumatta ja kuivumatta. Arkoja puuvartisia kasveja hankkiessa kannattaa suosia taimia, joiden emokasvit ovat sopeutuneet vuodenaikojemme rytmiin ja Suomen ilmastoon. Japaninmagnolia ’Mustila’ kukkii runsaasti ja säännöllisesti pari viikkoa toukokuun puolivälissä. Puu vaatii tuulensuojaisen, lämpimän paikan ja happaman maan. Maanpeiteperennat suojaavat pinnallista juuristoa.

Kasvuvyöhyke: I–II(III)

Korkeus: 6–8 m

Valon tarve: aurinkoinen tai puolivarjo

Kukinta-aika: toukokuu

Rusokirsikka, Prunus sargentii

Rusokirsikka on hätkähdyttävän kaunis kukkiessaan ruusunpunaisena touko–kesäkuun vaihteessa, jo ennen koristeomenapuita. Kukat puhkeavat lehdettömään puuhun. Kukinta kestää 3–7 päivää säästä riippuen. Syksyllä puu saa loistavan oranssin ruskan. Rusokirsikka tarvitsee ravinteikkaan ja hyvin kalkitun, läpäisevän puutarhamaan. Se on hyvä istuttaa matalaan kumpuun. Sirokasvuinen puu on olemukseltaan kevyt, eikä se tuki näköalaa. Sen juurelle voi istuttaa matalia, loppukesällä kukkivia perennoja.

Kasvuvyöhyke: I–II(III)

Korkeus: 3–8 m

Valon tarve: aurinkoinen tai puolivarjo

Kukinta-aika: touko–kesäkuu

Japaninjalopähkinä, Juglans ailanthifolia

Japaninjalopähkinä on amerikanjalopähkinän ohella parhaiten Suomessa menestyvä jalopähkinä. Varsinkin keväthallojen vaivaamalla Pohjanmaalla puu on pärjännyt hyvin ja korjannut aina vaurionsa, jos niitä on tullut. Puu vaati tuoreen, multavan ja ravinteikkaan puutarhamaan ja lämpimän, tuulilta suojatun paikan. Leikkausta ja kolhimista pitää välttää. Jalopähkinät tuovat puutarhaan viidakkomaista eksotiikkaa – vaikutelman, johon mikään muu Suomessa menestyvä puusuku ei yllä. Japaninjalopähkinän leikkaamista pitää välttää, sillä puu on lahonarka.

Kasvuvyöhyke: I–III(IV)

Korkeus: 6–10 m

Valon tarve: aurinkoinen tai puolivarjo

Kukinta-aika: kesäkuu

Neidonhiuspuu, Ginkgo biloba

Neidonhiuspuun lehtisuonitus viittaa lajin sadanmiljoonan vuoden ikään, ja lehden heleänvihreä väri tekee siitä ihastuttavan koristepuun. Se viihtyy lämpimässä paikassa multavassa, hapahkossa maassa ja kukkii vasta vanhana. Parhaiten tämä erikoisuus pääsee esiin yksittäispuuna. Jos oksat paleltuvat usein, puusta tulee pensasmainen, ellei kasvua ohjata rungolliseksi. Neidonhiuspuu sopii myös ruukkupuuksi, joka talvetetaan viileässä.

Kasvuvyöhyke: I–II

Korkeus: 2–3 m

Valon tarve: aurinkoinen tai puolivarjo

Kukinta-aika: toukokuu

Kultahondonvaahtera, Acer shirasawanum

Kultahondonvaahteran tähtimäinen lehti tekee siitä erityisen koristeellisen pikkupuun, joka on mainio väriläiskä koko kasvukauden. Lehdet puhkeavat keväällä limenvihreinä, muuttuvat kesällä vihertävänkeltaisiksi ja syksyllä keltaoransseiksi. Japanista kotoisin oleva puu tuo puutarhaan idän eksotiikkaa. Taimen alaoksia pitää alkuvuosina karsia, muuten kasvu on pensasmaista. Kultahondonvaahtera tarvitsee multavan, hiekkapitoisen maan, joka on hieman hapan tai neutraali. Kasvupaikan on oltava suojaisa. Alkuvaiheessa puu vaatii talvisuojauksen. Talvimärkyyttä se ei siedä.

Kasvuvyöhyke: I–II

Korkeus: 1–3 m

Valon tarve: aurinkoinen tai puolivarjo

Kukinta-aika: kesäkuu

Keskilännentammi, Quercus ellipsoidalis

Pystykasvuisen keskilännentammen latvus on ellipsin muotoinen. Puu on punatammea pienempi ja kapeampi, joten se mahtuu rivitalonkin pihaan. Syvään liuskoittuneet, teräväkärkiset lehdet puhkeavat punertavan oransseina ja muuttuvat vihreiksi. Keskilännentammi saa joka syksy upean, punaisen ruskan. Jos keväthalla vie lehdet, puu kasvattaa uudet. Puu on kalkinkarttaja, joka viihtyy parhaiten kuivahkossa hiekkamultamaassa.

Kasvuvyöhyke: I–III(IV)

Korkeus: 8–10 m

Valon tarve: aurinkoinen tai puolivarjo

Kukinta-aika: touko–kesäkuu

Huntuvaahtera, Acer triflorum

Huntuvaahtera on kolmilehdykkäisistä vaahteroista kaikkein kestävin. Se on siro, pensasmainen puu, jolla on pitkäkestoinen, räiskyvänpunainen ruska. Talvella sitä kaunistaa rungon hilseilevä kuori, jossa on ruskean eri sävyjä. Keväällä puhkeavat nukkaiset, ohuet, heleänvihreät lehdet. Puu on eksoottisen näköinen. Se viihtyy ravinteikkaassa, tuoreessa maassa ja sietää happamuutta, mutta kärsii kuivassa paikassa. Perennaistutukset sopivat hyvin sen juurelle. Puu kestää hyvin Etelä-Suomen talven, mutta nopeasti lämmennyt kevätsää yhdistettynä koviin tuuliin kuivattaa helposti sen latvaoksia.

Kasvuvyöhyke: I–III(IV)

Korkeus: 3–5 m

Valon tarve: aurinkoinen tai puolivarjo

Kukinta-aika: kesäkuu

Riippahopeapäärynä, Pyrus salicifolia ’Pendula’

Riippaoksainen hopeapäärynä lisää riippapuiden valikoimaa ja tuo vaihtelua vihreän keskelle. Sillä on nukkapintainen, hopeanvärinen lehti ja ihastuttavat, kermanvalkoiset kukat. Pienet päärynät ovat mauttomia, mutta ne kaunistavat puuta pitkään. Riippahopeapäärynä mahtuu pieneen pihaan ja kasvaa hitaasti korkeutta. Kasvutapansa vuoksi se on hieno myös talvella. Puu kestää kylmää, mutta ei siedä talvimärkyyttä. Se viihtyy läpäisevässä puutarhamaassa ja sopii veden läheisyyteen pienten pensaiden ja perennojen seuraan. Tummanvihreät ja purppuranväriset puut taustalla luovat kontrastia hopealle.

Kasvuvyöhyke: I–II(III)

Korkeus: 5–8 m

Valon tarve: aurinkoinen tai puolivarjo

Kukinta-aika: toukokuu

Lisätietoja:

Kortesniemen taimisto

Puutarhakeskus

Mustilan Taimitarha

Asiantuntijat: Hannu Kortesniemi, Kortesniemen taimisto, Antti Kauppila, Puutarhakeskus, Maria Tigerstedt, Mustilan Taimitarha

Kuvat A-lehtien kuva-arkisto ja taimistot

Lue lisää

12 x erikoiset puut

Viisi vinkkiä pihapuun valintaan

12 x muotoon leikattavat havu- ja lehtipensaat

Julkaistu: 18.1.2014
Katso myös nämä