Meidän Mökki

8 kysymystä: salaojat

8 kysymystä: salaojat

Salaojat pitävät rakennuksen perustukset kuivina. Salaojajärjestelmään kuuluu putkien lisäksi vettä läpäisevä ja kosteuden nousua torjuva salaojituskerros. Salaojituksen hinnat vaihtelevat merkittävästi kohteen mukaan.
Teksti Jarmo Hankivaara
Kuvat Eric Leraillez
Mainos

1. Mikä on salaojien tehtävä?

Rakennuksen ympärille rakennettavat salaojat auttavat pitämään perustukset kuivina, jotta maan kapillaarinen, ylöspäin nouseva kosteus ja maassa liikkuva vesi eivät lahota lattia- ja seinärakenteita tai kosteus ei muodosta mikrobeille kasvualustaa maapohjaan.

Salaojien ajatellaan torjuvan muun muassa pohjavettä, kun taas kattokourut hoitelevat sadevedet. Vesirännit toki vievät suurimman osan sadevesistä pois seinustoilta. Salaojiin ohjautuu kuitenkin väkisin myös jonkin verran pintavesiä – esimerkiksi kun lumet sulavat tai sataa runsaasti.

2. Saako salaojiin ohjata sadevettä?

Pinta- ja kattovesien ohjaaminen salaojiin on kiellettyä, koska salaojaputkissa on reikiä. Näin sadevedet hulahtavat putkien läpi perustuksia ja maaperää kostuttamaan. Pintavesien pääsyä salaojiin tulee ehkäistä kallistamalla maanpintaa talosta poispäin ja ohjaamalla katolta valuvat vedet sadevesikaivojen tai vähintään maanpäällisten pintakourujen avulla riittävän kauas rakennuksesta.

3. Milloin salaojia tarvitaan?

Salaojille on yleensä huutava tarve silloin, kun mökissä on kellari tai erittäin matala sokkeli. Betonilaatalle valettuja, matalia perustuksia tehtiin yleisesti 1960–70-luvuilla, jolloin salaojista ei usein paljon perustettu. Lisäksi monista tuon aikakauden mökeistä puuttuu myös kapillaarisen vedennousun katkaiseva sorakerros rakennuksen alta.

Vettä ei saa kertyä kellareihin tai edes rossipohjien tuulettuviin ryömintätiloihin. Muuten sinne rajoittuvat rakenteet sekä rakennus- ja raivausjätteet alkavat homehtua ja lahota. Märkä maapohja on oiva kasvualusta myös mikro-organismeille.

Suunnittelija miettii uusissa mökeissä tapauskohtaisesti salaojien tarpeen. Suomen rakentamismääräyskokoelmassa todetaan, että ”Rakennuspohja voidaan jättää salaojittamatta, mikäli erikseen selvitettynä perusmaan vedenläpäisykyky todetaan riittävän hyväksi eikä korkein pohjaveden korkeus ole haitallinen”. Monet mökit perustetaan esimerkiksi kalliolle, minne ei salaojitusta tehdä. Silloin on kuitenkin suositeltavaa muotoilla kalliota niin, etteivät vedet valu mökkiä kohti ja lammikoidu rakennuksen alle.

4. Riittävätkö pelkät putket?

Salaojaputkien lisäksi järjestelmään kuuluu vettä läpäisevä ja kosteuden nousua torjuva salaojituskerros. Se voi olla esimerkiksi sepeliä tai pestyä singeliä.

Rakentamisen yhteydessä salaojituskerros asennetaan aina lattian ja anturoiden alle. Se erotetaan suodatinkankaalla ympärillä olevista hienorakeisista maalajeista. Perusmaan pinnat kallistetaan niin, että vedet kulkeutuvat maan alla kapillaarikatkokerroksessa painovoimaisesti salaojiin päin.

Salaojituskerroksen paksuuksista on suosituksensa, kuten että putken alla ja sivuilla pitää olla vähintään 10 senttiä ja päällä 20 senttiä.

Mökin jokaiseen kulmaan asennetaan tarkastuskaivo ja lisäksi tarvitaan yksi kokoojakaivo, johon putket viettävät. Putkilinjojen tulisi olla suoria, mutta toisinaan joudutaan kiertämään esteitä. Tärkeintä on, että putket voidaan tarvittaessa huoltaa ja puhdistaa tarkistuskaivojen kautta.

5. Selviääkö työstä ilman kaivuria?

Äärimmäisissä tapauksissa salaojat on pakko kaivaa lapiolla, kun hankalalle mökkitontille ei pääse pienelläkään kaivurilla. Työ on melkoinen mutta mahdollinen – varsinkin matalissa sokkeleissa, joissa putkille voi riittää metrin syvä kaivanto. Kellarillisessa rakennuksessa pitäisi päästä jo pari metriä alaspäin, aina kuitenkin lattian ja anturoiden alapuolelle. Puoleen väliin kellarinseinää asennettu salaoja on lähes hukkaan heitettyä vaivaa ja rahaa.

6. Voiko salaojista olla haittaa?

Ongelmia voi tulla, jos salaojaputki menee tukkoon. Vesi voi silloin kertyä sokkelissa yhteen kohtaan, kun se pursuaa putken rei’istä maaperään tukoksen lähellä.

Salaojavedet johdetaan mökeillä usein läheiseen ojaan tai puroon. Tällöin pitää varmistua, ettei laskuojan vesi milloinkaan nouse kovin korkealle. Pahimmassa tapauksessa vesi alkaa palata takaisin purkuputkea pitkin ja salaojat kastella rakennusta alapuolelta. Tällaisen vahingon voi ehkäistä välikaivolla ja padotusventtiileillä, mutta mökeissä näin perusteellinen suojaus on melko harvinaista.

Joissain paikoissa vanhojen rakennusten huonot perustukset voivat järkkyä, kun jälkikäteen rakennetut salaojat kuivattavat vaikkapa savisen maan. Toisaalta tällaisissa kohteissa perustukset ovat luultavasti eläneet ja aiheuttaneet rakenteiden vääntymistä aika ajoin joka tapauksessa.

7. Voivatko putket jäätyä?

Oikein asennetut salaojat ovat maanalaisten rakenteiden alapuolella ja tästä syystä usein automaattisesti turvassa jäätymiseltä. Ne pitää asentaa vähintään puolen metrin syvyyteen.

Lähellä maanpintaa putket voidaan eristää asentamalla niiden ja pintamaan väliin esimerkiksi routaeriste. Näin ne eivät jäädy ja aiheuta tukoksia järjestelmään.

8. Paljonko salaojitus maksaa?

Kellarittoman perusmökin salaojittaminen maksaa noin 15 000 euroa, kun seinälinjaa on 50–60 metriä ja työ tilataan vieraalta. Hintahaarukka on kuitenkin suuri, koska jokainen kohde on erilainen. Materiaalien osuus hinnasta on huomattava. Työkustannukset kelpaavat kotitalousvähennykseen.


  • Reunustan aukaisu koneella, lapiotyöt ja maa-ainesten kuljetus pois maksavat noin 2 000 euroa.

  • Patolevyt ilman bitumikermiä, täytesorat, salaojaputket, routasuojaus ja pintamaakerrokset maksavat noin 10 000 euroa.

  • Purkukaivot ja mahdollinen imeytyskaivo maksavat 1 500–3 000 euroa.

Asiantuntija: korjausneuvonnan päällikkö Tuula Syrjänen, Allergia- ja astmaliitto ja Hengitysliitto

Lue lisää:

Huolla sadevesijärjestelmä kuntoon

Rakentajan abc: talon pohjatyöt

1960-luvun talojen alapohjaongelmat

Julkaistu: 11.5.2015
Katso myös nämä