Tumma tiilitalo kätkee sisäänsä rennon tunnelman, liudan vanhoja huonekaluja ja valoisan uima-allasosaston. Mari Salovaara, 42, ja Olli-Pekka Arvila, 45, ovat luoneet vuonna 1973 valmistuneeseen taloon rakennusaikakautta kunnioittavan ja silti raikkaan kodin. Talon on aikanaan rakennuttanut lapseton pariskunta, ja makuuhuoneita on vain kaksi. Paljon neliöitä on uhrattu suurelle allashuoneelle.

Talossa asuvat Marin ja Olli-Pekan kanssa vuoroviikoin 10-, 12-, 16- ja 20-vuotiaat lapset sekä Vimma-koira.

Asun puoliksi tässä talossa Karkkilassa ja puoliksi 1970-luvun kerrostalossa Pirkkalassa, jossa elän arkea joka toinen viikko lasteni kanssa. Ajamme tänne viikonlopuiksi ja lomiksi. Hoidan sosiaalisia suhteita ajellessa eli puhun kavereiden kanssa puhelimessa, että pysyn hereillä 165 kilometrin matkan. Tavarat ovat tietysti aina väärässä paikassa. Lapset ovat saaneet täältäkin paljon kavereita ja voivat mennä pienellä paikkakunnalla vaikka keskenään leffaan.

Olen asunut koko aikuisikäni isoissa kaupungeissa ja aluksi oli järkytys, kun tekijä­ihmisenä saatoin saada päähäni alkaa maalata seinää kuudelta lauantai-iltana, mutta Karkkilassa ei ollutkaan mikään auki enkä saanut maalia. Ollikin on tekijä, mutta varmasti hän toteuttaisi mieluiten jotain muuta kuin näitä minun sisustusprojektejani!

Olli-Pekka on kotoisin Karkkilasta. Kun olemme lasten kanssa kaikki paikalla, meitä on yhteensä kuusi. Ymmärsimme, että jommassakummassa päässä pitää olla isompi talo. Katselimme ensin taloa Pirkkalasta. Koska töitä on paljon Helsingin suunnalla ja Pirkkalassa on Karkkilaa kalliimpi hintataso, ei siinä ollut mitään järkeä.

Sanoin, että jos muutan Karkkilaan, talo pitää olla 70-luvulta tai vanhempi. Tämä talo oli ollut aiemmin kaupan ja jäänyt Olli-Pekan mieleen, mutta poistunut myynnistä. Selvisi, ettei talo ollut mennyt kaupaksi, joten saimme ostettua sen.

Olen ollut pienestä asti kiinnostunut huonekaluista. Pienenä korjailin vanhoja lukkoja ja aikuisena olen harrastanut huonekalujen entisöintiä. Kun olin ystäväni kanssa Karkkilan rompetorilla myymässä varastojamme tyhjiksi, aloimme miettiä, pitäisikö tästä tehdä puoliksi ammatti.

Laitoimme Vintamo-vintageliikkeen pystyyn yhtiökumppanini kanssa syksyllä 2019. Aluksi toimimme ainoastaan somen kautta, mutta kesällä 2020 avasimme showroomin Karkkilan vanhalle emalointilaitokselle Ala-Emalille. Paikalliset ovat onnellisia, kun vanha tehdasalue on herännyt eloon. Siellä on hieno kulttuurikeskittymä ja makea Aki Kaurismäen ja Mika Lätin Kino Laika -elokuvateatteri. Kun Helsingin Sanomat kirjoitti, että Karkkila on uusi Mathildedal, suosio räjähti ja täällä kävi tuhansia ihmisiä.

Voisin tituleerata itseäni kierrätyssisustajaksi, sillä huone­kalut ovat pääosin kierrätettyjä. Vain sänky, sohva ja ruokapöytä on hankittu uusina. Toivon, että kodista välittyy lämmin ja kutsuva tunnelma. Huonekaluja on ostettu lähinnä kauniin ulkonäön perusteella, mutta monet ovat osoittautuneet myös hinnaltaan arvokkaiksi. Onneksi kukaan ei tiedä, kuinka monta saviruukkua, savilintua ja taulua minulla on! Tauluja on yhteensä varmaan sata. Jos kirpputorilla tulee vastaan taulu, jonka sävyt puhuttelevat, en voi jättää sitä sinne.