Kotivinkki

Parasta 70-lukua! Tumma tiilitalo vilisee vintagelöytöjä – ”Onneksi kukaan ei tiedä, kuinka monta saviruukkua ja taulua minulla on”

Parasta 70-lukua! Tumma tiilitalo vilisee vintagelöytöjä – ”Onneksi kukaan ei tiedä, kuinka monta saviruukkua ja taulua minulla on”
Mari Salovaaran ja Olli-Pekka Arvilan kotitalo Karkkilassa on ehtaa 1970-lukua. Se ei ole ainoa vanha aarre, vaan sisustus on ihastuttava kokoelma kirpparilöytöjä.
Julkaistu 12.1.2023

Tumma tiilitalo kätkee sisäänsä rennon tunnelman, liudan vanhoja huonekaluja ja valoisan uima-allasosaston. Mari Salovaara, 42, ja Olli-Pekka Arvila, 45, ovat luoneet vuonna 1973 valmistuneeseen taloon rakennusaikakautta kunnioittavan ja silti raikkaan kodin. Talon on aikanaan rakennuttanut lapseton pariskunta, ja makuuhuoneita on vain kaksi. Paljon neliöitä on uhrattu suurelle allashuoneelle.

Talossa asuvat Marin ja Olli-Pekan kanssa vuoroviikoin 10-, 12-, 16- ja 20-vuotiaat lapset sekä Vimma-koira.

Kodissa on 124 neliötä ja 94-neliöinen uima-allassiipi.
Talon julkisivu ja sisäänkäynti ovat rakennusajan henkeen 70-lukulaisen tummia. Mari Salovaara ja Vimma-koira toivottavat tervetulleeksi.
Ruokapöytä on uusi, 1980-luvulta tutut Venetsia- tuolit on ostettu Tori.fi:stä. Ruokapöydältä ei useinkaan löydy leipomuksia, vaan ennemmin kunnostuksessa olevia huonekaluja. Iso taulu on taiteilija Janne Laineen teos, jossa yhdistettynä kolme eri vedosta: Night Lights, Hidden Path ja Destination. Pienempi teos on Jaana Mustosen.
Mari ei ollut uskoa silmiään, kun Aarikan puinen tilanjakaja tuli vastaan kirppiksellä, ja vielä aivan nappivärissä. Tiikkilipaston päällä on Marin keräilemiä Arabian Harlekiini-maljakoita.

Mari, asut reilut puolet ajastasi täällä. Miten asuminen kahdessa kodissa sujuu?

Asun puoliksi tässä talossa Karkkilassa ja puoliksi 1970-luvun kerrostalossa Pirkkalassa, jossa elän arkea joka toinen viikko lasteni kanssa. Ajamme tänne viikonlopuiksi ja lomiksi. Hoidan sosiaalisia suhteita ajellessa eli puhun kavereiden kanssa puhelimessa, että pysyn hereillä 165 kilometrin matkan. Tavarat ovat tietysti aina väärässä paikassa. Lapset ovat saaneet täältäkin paljon kavereita ja voivat mennä pienellä paikkakunnalla vaikka keskenään leffaan.

Olen asunut koko aikuisikäni isoissa kaupungeissa ja aluksi oli järkytys, kun tekijä­ihmisenä saatoin saada päähäni alkaa maalata seinää kuudelta lauantai-iltana, mutta Karkkilassa ei ollutkaan mikään auki enkä saanut maalia. Ollikin on tekijä, mutta varmasti hän toteuttaisi mieluiten jotain muuta kuin näitä minun sisustusprojektejani!

Keittiöön on kulku sekä eteisestä että olohuoneesta. Eteisen aiempi petroolinsininen väri on ehtinyt jo vaihtua vihreään. Puinen Ikean Ivar-kaappi on maalattu Frenchic-kalkkimaalin puuterisen vaaleanpunaisella Dusky Blush -sävyllä. Suurin taulu on Inkeri Rantalan Luomus-niminen teos ja pienempi sinisävyinen on Essi Variksen teos. Pienemmät kultaiset taulut ovat löytöjä kirpputoreilta.
Mari ja Olli-Pekka lähtivät ostamaan vaaleaa oliivinvihreää sohvaa, mutta palasivatkin tumman metsänvihreän Maskun Bellus Infinity -sohvan kanssa. Toinen nojatuoleista on vanha parturintuoli, toinen tanskalaisen Keben designia. Mari löysi 500 euron arvoisen tuolin 50 eurolla Tori.fi:stä. Iranilaismaton Mari osti Tori.fi:stä ja sai myyjältä jälkikäteen käsin kirjoitetun kirjeen Bakhtiari-heimon kutoman maton historiasta. Isompi taulu on taiteilija Ulla Virran. Marin ystävä osti sen Ilmarisen kokoelmasta ja antoi lainaan Marin kotiin. 70-lukulainen naulataulu löytyi SPR:n Kontista Tampereelta.
Talossa on paljon ruukkuja ja viherkasveja. Tuntemattomaksi jääneen tekijän taulu on löytö kirppikseltä. Taulussa Maria viehättivät kauniit sävyt.

Miten tienne veivät juuri Karkkilaan?

Olli-Pekka on kotoisin Karkkilasta. Kun olemme lasten kanssa kaikki paikalla, meitä on yhteensä kuusi. Ymmärsimme, että jommassakummassa päässä pitää olla isompi talo. Katselimme ensin taloa Pirkkalasta. Koska töitä on paljon Helsingin suunnalla ja Pirkkalassa on Karkkilaa kalliimpi hintataso, ei siinä ollut mitään järkeä.

Sanoin, että jos muutan Karkkilaan, talo pitää olla 70-luvulta tai vanhempi. Tämä talo oli ollut aiemmin kaupan ja jäänyt Olli-Pekan mieleen, mutta poistunut myynnistä. Selvisi, ettei talo ollut mennyt kaupaksi, joten saimme ostettua sen.

”Uima-allas ei ollut kodin kriteereissä, vaan ylimääräistä luksusta.”
Aiemmat asukkaat olisivat myyneet allashuoneen tekokasvit talon mukana, mutta Mari halusi tilaan ehdottomasti aitoja kasveja.
Allasjuomat ovat asiaankuuluvasti aikakauteen sopivissa laseissa ja tarjottimella. Lasit ovat Nanny Stillin Riihimäen lasille suunnittelemat Grappot, jotka olivat tuotannossa 1968–73.
Avotakasta tulee paljon savun hajua, ja siksi siinä poltetaan mieluiten kynttilöitä. Räsymattolattiatyynyt ovat Marin Vintamo-liikkeen mallistoa.

Olet ehtinyt jo perustaa Karkkilaan oman vintageliikkeenkin, miten siinä niin kävi?

Olen ollut pienestä asti kiinnostunut huonekaluista. Pienenä korjailin vanhoja lukkoja ja aikuisena olen harrastanut huonekalujen entisöintiä. Kun olin ystäväni kanssa Karkkilan rompetorilla myymässä varastojamme tyhjiksi, aloimme miettiä, pitäisikö tästä tehdä puoliksi ammatti.

Laitoimme Vintamo-vintageliikkeen pystyyn yhtiökumppanini kanssa syksyllä 2019. Aluksi toimimme ainoastaan somen kautta, mutta kesällä 2020 avasimme showroomin Karkkilan vanhalle emalointilaitokselle Ala-Emalille. Paikalliset ovat onnellisia, kun vanha tehdasalue on herännyt eloon. Siellä on hieno kulttuurikeskittymä ja makea Aki Kaurismäen ja Mika Lätin Kino Laika -elokuvateatteri. Kun Helsingin Sanomat kirjoitti, että Karkkila on uusi Mathildedal, suosio räjähti ja täällä kävi tuhansia ihmisiä.

”Onneksi kukaan ei tiedä, kuinka monta saviruukkua, savilintua ja taulua talossa on!”
Kirjahylly on ostettu Ruotsista 1960-luvulla ja kulkenut Olli-Pekan suvussa. Se on pelastettu pariin kertaan kaatopaikkatuomiolta.
Aiemmat asukkaat ­olivat remontoineet keittiön. Keittiön ja ruokapöydän väliin Mari ja Olli-Pekka tekivät itse rima­seinän.
Makuuhuone oli ensimmäinen huone, johon tuli vaalean­punaista sävyä kaikkien niiden vuosien jälkeen, kun Mari oli vihannut pinkkiä. Sävy on Teknoksen T1529. Yöpöytä on Askon Lago-mallistoa ja sen yläpuolella oleva juliste Supeasta.

Kotinne on täynnä aarteita. Miten kuvailisit tyyliänne?

Voisin tituleerata itseäni kierrätyssisustajaksi, sillä huone­kalut ovat pääosin kierrätettyjä. Vain sänky, sohva ja ruokapöytä on hankittu uusina. Toivon, että kodista välittyy lämmin ja kutsuva tunnelma. Huonekaluja on ostettu lähinnä kauniin ulkonäön perusteella, mutta monet ovat osoittautuneet myös hinnaltaan arvokkaiksi. Onneksi kukaan ei tiedä, kuinka monta saviruukkua, savilintua ja taulua minulla on! Tauluja on yhteensä varmaan sata. Jos kirpputorilla tulee vastaan taulu, jonka sävyt puhuttelevat, en voi jättää sitä sinne.

3 kommenttia