Miltä kuulostaisi valtava merenrantahuvila keskellä Helsinkiä? Annakaisa Partasen, 37, Kimmo Godtfredsenin, 36, ja heidän 10- ja 7-vuotiaiden poikiensa Vilpun ja Iivon kesäpaikka on kuvankaunis keltainen kesäparatiisi mansardikattoineen ja vähän villiintyneine puutarhatontteineen.

Sen tiluksilla kelpaa lomailla vain 150 euron vuosikustannuksella, mutta muutamista erityispiirteistä on syytä olla tietoinen. Kuten siitä, että huvilaihanuuden jakaa noin 60 taloutta. Naapurihuoneissa saattaa siis mökkeillä samaan aikaan kolmekin perhettä.

Kimppamökkeily edellyttää sosiaalista luonnetta ja joustavuutta. Partaselle se on pelkkää plussaa.

Luokanopettajaksi opiskeleva Partanen haaveili mökkielämästä vuosia. Olisi kesäpaikka ja pihaa, jossa hoidella kasvimaata, kantaa puita ja nostaa kaivosta vettä. Haaveiden mökki olisi yksinkertainen, askeettinenkin lomapaikka, jonka pihamaalla lapset voisivat temmeltää ja vanhemmat rentoutua. Mökkihaaveilu perustui mielikuvaan.

– Meillä ei ole koskaan ollut sellaista ihanaa sukumökkiä, jonne vetäytyä kesää viettämään. Olen lapsuudessani viettänyt kesäviikkoja vanhempieni omistamissa, hyvinvarustelluissa lomaosakkeissa. Tunsin hirmuista kaipuuta perinteiseen mökkeilyyn ilman moderneja mukavuuksia, Partanen kertoo.

Kesällä 2012 hänen kiikarissaan oli sopivan oloinen omistusmökki Karjalohjalta. 1940-luvun rakennus söpöine puusaunoineen oli täydellinen, mutta kauppa meni mönkään. Se kirveli ensin vietävästi. Pettymyksestä toivuttuaan Partanen alkoi kuitenkin nähdä unelmansa uudessa, realistisemmassa valossa.

– Tajusin, että oli lopulta tosi hyvä, ettei kauppa onnistunutkaan. Ei meistä rehellisesti ajatellen olisi ollut ylläpitämään sellaista paikkaa. Emme ole nikkareita, ja taidamme olla vähän laiskojakin kokonaisen mökin omistamiseen, Partanen myöntää.

Muutama vuosi myöhemmin Partanen oli perheineen merellä yhteysaluksella, joka kulkee Vartiosaaren ohi. Elettiin juhannusaattoa, ja kaikki muu vesiliikenne kulki vastakkaiseen suuntaan. Onnellisen näköiset ihmiset nostelivat nyssyköitään mökkiensä koivukoristeisille laitureille.

– Sanoin Kimmolle, että nyt teemme kaikkemme, että saamme jalkamme oven väliin johonkin näistä porukoista, Partanen kertoo.

Tästä haaveesta tietämättä eräs kaveri soitti ja kertoi kesän aikana perustetusta Helsinkiläisten loma- ja virkistysyhdistyksestä ja sen vuokraamasta Björknäs 2 -huvilasta Vartiosaaressa.

– Kun hän kysyi haluamme lähteä toimintaan mukaan, ilmoitin perheemme jäseneksi edes huvilaa näkemättä, Partanen nauraa.

Björknäs 2 kuuluu höyrylaivakauden helsinkiläishuviloihin. Vartiosaaren huvilayhdyskunnan rakennuskantaan kuuluu noin 50 kesähuvilaa ja niiden 100 muuta rakennusta. Ensimmäiset huvilat on rakennettu 1800-luvun lopulla.

Noin puolet huviloista on yksityisomistuksessa ja toista puolta vuokraa Helsingin kaupunki erilaisille yhteisöille. Saareen pääsee huvilan yhteisillä soutuveneillä tai yhteysaluksella. Huvilan käyttövuoroja sovitaan yhdistyksen jäsenten jaetun nettikalenterin välityksellä, ja kukin jäsen saa varata omaan käyttöönsä viisi vuorokautta ja mahdolliset spontaanit lyhyet reissut päälle.

Huvilassa on neljä kamaria. Kolmeen mahtuu kokonainen perhe ja yksi on pieni yhden hengen huone. Mukana on kaikenlaisia kokoonpanoja sinkuista eläkepariskuntiin, vauvaperheisiin ja lapsettomiin pariskuntiin.

– Yksi sinkkukaksikko on löytänyt toisensa huvilakesän aikana. Toistaiseksi kaikki, jotka ovat sattuneet huvilalle samaan aikaan meidän kanssamme, ovat olleet tosi mukavia tyyppejä!

Koska porukka on iso, ei huvilalle aina pääse juuri haluamaansa aikaan. Siinäkin mielessä kimppapaikka eroaa perinteisestä mökistä, jonne voi vetäytyä lomailemaan milloin itselle vain passaa.

Partanen pitää systeemiä kuitenkin oikein toimivana. Käytännön järjestelyt ja sopimiset sujuvat verkossa. Viestejä risteilee milloin loppuvasta vessapaperista, milloin veneiden sijainnista. Yksi aihe kuuluu kesään niin kimppa- kuin yksityismökilläkin.

– Punkki-, käärme- ja ampiaistilanne on yksi kestopuheenaiheista, Partanen nauraa.

Helsinkiläisten loma- ja virkistysyhdistyksen jäsenten 150 euron suuruisella vuosimaksulla katetaan kaupungin vuokraa ja huvilan kunnostuskuluja. Jos isompiin kunnostustöihin on tarvittu rahaa, ovat yhdistyksen jäsenet osallistuneet vaikkapa ravintolapäivään.

Ideana on pitää kynnys mukana olemiseen mahdollisimman matalalla. Jos joku jäsenistä on halunnut tiluksille jotakin muuta kuin ehdottoman välttämättömiä asioita, niistä on sovittu yhdessä.

– Näin on hankittu esimerkiksi lämpökompostori. Sen kustannuksiin saivat kolehdilla osallistua kaikki halukkaat. Kenenkään ei tarvitse kantaa huonoa omaatuntoa siitä, jos joku haluaa maksaa vähän enemmän.

Yhteisen kesäpaikan ylläpitäminen on jokaisen jäsenen vastuulla. Jäsenten odotetaan osallistuvan yhteisiin kunnostustalkoisiin ainakin kahdesti vuodessa.

Kevään käyttöönottotalkoot, joiden aikana huvila siivotaan ja paikat laitetaan kesäkuntoon, ovat suurin ponnistus, mutta kun yhdessä tehdään, ei kenenkään tarvitse ottaa yksin paineita paikkojen kunnosta – tai vaikka huussin puhdistuksesta.

– Väkeä on ollut todella hienosti mukana. Kirjaa osallistumisesta ei pidetä, mutta tehtävät tulevat tehdyiksi. Kiistoja on ollut todella vähän, Partanen toteaa.

Kaikki eivät halua osallistua yhteisiin talkoisiin, ja he hoitavat kunnostustehtäviä omilla käyttövuoroillaan. Joku voi esimerkiksi viedä petivaatteet pestäviksi ja talvisäilytykseen, ja ulkohommista enemmän tykkäävä keskittyy puolestaan niihin.

Huvilaa hallinnoi yhdistyksen hallitus, joka organisoi toimintaa ja huolehtii tärkeimmistä asioista, kuten turvallisuuteen liittyvistä velvollisuuksista. Erilaisiin tehtäviin erikoistuneet toimintaryhmät huolehtivat omien alueittensa asioista.

Toimintaryhmiä ovat esimerkiksi sauna-, vene- ja puutarharyhmä. Juhannusta vietetään perinteisesti kimpassa, ja elokuulle on suunnitteilla musaklubi.

– Itse olen ollut järjestämässä lapsiperheiden ympäristötaidepäivää ja saunaterapiailtaa. Jäsenet saavat itse päättää, missä ryhmissä ovat mukana omien vahvuuksien ja kiinnostusten mukaan. Minä kuulun puutarha- ja veneryhmiin.

Vilppu ja Iivo juoksevat kiljuen mereen. Täällä ei tarvitse jemmata energiaansa. Tänä kesänä perhe Partanen-Godtfredsen käyttää lomavuorokausiaan kaupunkikotinsa putkiremontin alta pakenemiseen. Mikä onni, että kotoa pääsee venerantaan vaikka jalan. Partanen nauttii suolaisen meren tuoksusta ja jatkuvasta pienestä puuhailusta. Ympäröivä saaristoluonto on hänelle tärkeä, melkein meditatiivinen kokemus. Onnellisimmillaan Partanen on työntäessään puuta keittiön tulisijaan.

Hauska yhdistelmä paikan ylläpitämistä yhdessä ja samalla laskeutuminen elämään varsin vaatimattomalle varustetasolle tarjoavat tervetulleen kontrastin kerrostaloarkeen.

– Äitini synnyinkotiin minä tässä tavallaan teen koko ajan paluuta. Hänen kotinsa rintamamiestalossa hämäläisessä maaseutumaisemassa puiden kantamisineen on minulla syvästi sisimmässä. Jokin siinä tunnelmassa on tehnyt minuun lapsena väkevän vaikutuksen. Puuhastelu aamusta iltaan on tosi rentouttavaa. Nautin siitä, että saan olla lämmittämässä saunaa ja nostamassa vettä.

Vartiosaaren huvilan kaltainen kesänvietto on täydellinen vastakohta perinteiselle mökkeilylle, jossa vetäydytään honkien huminaan ja ollaan omissa oloissa. Partanen nauttii ajatuksesta, että pojat kasvavat yhteisen tekemisen henkeen kesäpaikassa kuin itsestään.

– Uskon myös, että kun he jo pienestä pitäen seuraavat täällä aikuisten jakamista ja järjestelyjä, se jättää heihin jonkin jäljen. Ehkä yhteisöllisyys painuu heihin samaan tapaan, kuin äidin kotitalon ihana tunnelma minuun aikanaan. Nautin myös siitä, että kun yhteisön osana antaa ja auttaa, saa itsekin osakseen apua tarvitessaan. Se vahvistaa siteitä ihmisten välillä.

Partanen toivoisi näkevänsä yhteismökkejä enemmänkin. Toimintamalli olisi hänen mielestään otettavissa käyttöön hyvin monenlaisissa paikoissa. Yhteisesti ylläpidetty kesäpaikka sopii etenkin sellaisille mökkeilijöille, joilla ei ole taloudellista mahdollisuutta tai halua omistaa kesäpaikkaansa tai joiden kesään sopii mökkeilyä vain lyhyissä jaksoissa. Eikä kimppamökin tarvitse olla kokonainen hulppea huvila. Muutaman perheen yhteisessä omistuksessa toimisi minkälainen mökki hyvänsä, kun suunnitelmat tehdään riittävän selkeiksi yhdessä.

Mummonmökkimeiningistä ennen haaveilleelle Partaselle unelmien kesäpaikka on nyt huvilaestetiikkaa, narisevia puulattioita ja vanhoja, heliseviä ikkunalaseja. Ja tietysti saariston huikea luonto ympärillä, pääkaupungissa.