Vehmaita peltoja riittää mökkitien molemmin puolin niin, että päässä alkaa soida Vesivehmaan jenkka. Alamäki on sen verran jyrkkä, että korvat menevät lukkoon. Mutkainen mäki taas tuntuu mahanpohjassa asti. Asikkalan kumpareinen maasto antaa esimakua siitä, mihin ollaan tulossa, mutta silti näky yllättää. Ei rinne ylhäältä parkkipaikalta alas mökille nyt aivan pystysuora ole, mutta ei kaukanakaan siitä.

Janita Leutolan ja Jarno Virtasen pikkuinen 1963 rakennettu mökki on rakennettu rinteen puoliväliin. Alhaalla liplattaa Ruotsalaisen kirkas järvi. Mökistä on parissa vuodessa tullut rakas paikka, värikäs ilopilleri, joka on aivan eri tyylinen kuin koti. Perheen poikien Lennin, 12, ja Eemilin, 9, lisäksi mökillä viihtyy Danny-koira.

Janita: ”Täällä ei suunniteltu värejä etukäteen, ne vain alkoivat tulla. Ensin eteisestä tuli turkoosi, sitten keittiön seinälle löytyi keltaoranssi pikkukukkainen tapetti. Kaappien vaaleansininen maali hankittiin poistomyynnistä, ja lattia maalattiin oljenkeltaiseksi. Retro ja värikäs tämä mökki oli jo valmiiksi.

Oma retrotyylin toteuttamiseni mökillä lähti puhalluskupeista. Hillitsin itseni enkä ostanut yhtään kuppia niin kauan kuin meillä ei ollut mökkiä. Sitten keräily alkoi vimmalla. Tykkään monesta eri tyylistä. Tänne valikoitui retrotyyli, mutta olisi se voinut olla jokin toinenkin. Nyt mökki on iloinen ja värikäs, ja siitä tulee hyvä mieli.

Mökki ehti olla vain päivän myynnissä, ja saman päivän iltana yhdeltätoista teimme kaupat. Olimme etsineet mökkiä ensimmäisenä koronakeväänä pari kuukautta. Jarno oli kauhuissaan jyrkästä rinteestä ja täynnä tavaraa olleesta mökistä, mutta hyvä tästä tuli. Jarno kiusoitteli, että tämä tontti on ihan niin kuin minä, pieni ja vaikea! Minusta maasto ja mäki ovat ihanat. Kunto meinaa kyllä välillä loppua. Korkeusero on noin 20 metriä, kahdeksankerroksisen kerrostalon verran! Remontissa vaikein haaste oli saada jääkaappi portaita alas naarmuttamatta pintoja.

Kotoamme Lahdesta ajaa mökille puoli tuntia, ja käymme täällä pari kertaa viikossa. Pojat ovat sen ikäisiä, että heitä pitää jo vähän houkutella. Sen takia olemme tehneet myönnytyksen, että heillä on majassaan pelikone. Parasta heidän mielestään on kyllä uiminen. Jarno lilluu mieluummin paljussa. Se tuotiin mökille veneen keulassa. Nostimme paljun kahdestaan paikalleen, vaikka liikkeessä arveltiin siihen tarvittavan kuusi kantajaa.

Sen tämä mökki on tehnyt, että tulee helposti kesänkaipuu. Yhtenä päivänä oikein kiukuttelin Jarnolle, että miksi kesän pitää loppua. Kun pojilla alkaa koulu ja viidet lätkätreenit viikossa, emme ehdi tänne niin paljon.

Herään aikaisin ja puuhailen mökillä ja pihassa, kun muut nukkuvat. Tykkään hääriä ja olenkin sanonut Jarnolle, että hän saa rauhassa lukea kirjaa, minä touhuan mielelläni.”