Meidän Talo

Leo kunnosti 50-luvun omakotitalon hiljalleen ja perusteellisesti oman tyyliseksi – ”Remontoimalla taloon tutustui pintaa syvemmältä, mikä antaa turvallisuuden tunnetta”

Leo kunnosti 50-luvun omakotitalon hiljalleen ja perusteellisesti oman tyyliseksi – ”Remontoimalla taloon tutustui pintaa syvemmältä, mikä antaa turvallisuuden tunnetta”
Näyttelijä Leo Kirjonen kävi katsomassa nykyistä kotiaan ennen ostopäätöstä ainakin seitsemän kertaa. Vaikka kellarin remontti huoletti, 50-luvun talossa oli alusta asti ohittamattoman hyvä fiilis.
Julkaistu: 17.11.2021
Leo tuplasi terassipinta-alan ja muutti ulko-ovelle johtavien portaiden paikkaa. Ulkomaalaus ja ikkunoiden huoltomaalaus odottavat ensi kesää. Valkoinen paimenkoira Luuta viihtyy vartioimassa omaa pihaa.

Ajatus omakotitalosta pihatöineen tai asumisesta kauempana keskustan sykkeestä ei käynyt aiemmin edes mielessä. Näyttelijä Leo Kirjonen toivoi löytävänsä kol­mion ensisijaisesti tutuilta kulmiltaan Etelä-­Helsingistä. Puolen­toista vuoden etsinnän jälkeen kisakunto alkoi väkisin hiipua. Kunnes omaksi yllätyksekseenkin Leo huomasi puoli­sonsa kanssa ilmoituksen, jossa kaupattiin vuoden 1956 sini­sen sievää omakotitaloa Itä-Helsingissä. Sitä päätettiin lopulta lähteä jopa katsomaan, vaikka piti uskal­tautua bussilla totuttua reviiriä pidemmälle.

Taloa käytiin katsomassa ainakin seitsemän kertaa ennen kuin ostotarjous jätettiin. Vaikka remontin tarve oli ilmeinen ja sijainti kaukana pääkaupungin ytimestä, jotenkin talo kiehtoi. Pihaa riitti, ennen se oli ollut vielä hieman suurempi, jolloin eräällä aiemmalla omistajalla oli ollut lampaita sitä laiduntamassa. Mikä tärkeintä, talon peruselementit olivat kunnossa ja puurakenteet terveet ja kuivat.

– Täällä aisti hyvän fiiliksen, mutta remontin määrä kellarikerroksessa huoletti ja jännittikin. Toisaalta ajattelin, ettei kaikki voi olla aivan täysin pielessä, kun talo on ollut pystyssä kohta seitsemän­kymmentä vuotta, Leo sanoo.

Vanhaa aikaa henkii myös sisä­kuistin lankkulattia. Tapetit mukailevat perinteistä englantilaistyyliä.
Ruokailutilan ilme uusiutui pintojen maalauksella ja lankku­lattian hionnalla. Tammikaappi on nettikauppalöytö.

Alakerrassa haistoi heti ensimmäisellä kerralla tunkkaista hajua, mikä sai epäilemään pahimmillaan jonkinasteista vesivahinkoa. Leo esitti myös ostotarjouksessa arvionsa, että pelkästään kellarin remonttiin kuluisi useampi kymppitonni.

Kolmikerroksinen koti on kunnostunut nykyiselleen viimeisen viiden vuoden aikana. Leo on remontoinut taloa itse tutun kirvesmiehen kanssa. Nuoruuden kesätöistä isän pientalorakennusfirmassa jäivät taidot, jotka eivät ole ruostuneet. Aiemmin Leo on ollut rakentamassa myös veljelleen taloa.

Ennen kuin minkäänlaista remonttia voitiin aloittaa, talo täytyi tyhjentää. Kuolinpesä oli jättänyt sovitusta poiketen vanhan irtaimiston paikoilleen niin, että hammasharjakin oli vielä mukissaan.

Koska Leo oli vielä tuolloin samaan aikaan töissä Turun Kaupunginteatterilla, remontti sai edetä pikku­hiljaa.

– Määräänsä enempää ei ole tullut harmaita hiuksia. Omaan taloon pääsi tutustumaan remontoimalla pintaa syvemmältä, mikä antaa myös turvallisuuden tunnetta.

Arvostan taloja ja asioita, jotka ovat eläneet pitkän elämän.
Olohuoneeseen ja ruokailu­tilaan persoonallisuutta tuovat palkit on edellisten omistajien remontoinnin jäljiltä. Haavasta valmistetut sormipaneelit kertovat 1950-luvun tunnelmasta.

Keskimmäinen kerros, jossa on keittiö, olohuone ja ruokailutila, oli ostettaessa asuttavimmassa kunnossa. Katto oli painunut ajan patinana parista nurkasta, mistä sitä jouduttiin nostamaan ja kannattelemaan uusilla kattotukirakenteilla.

Lattian alta paljastui varsinainen kollaasi. Pintakerros linoleumia lepäsi suoraan tuulensuojalevyjen päällä. Alempaa löytyi vielä niin muovimattoa kuin korkkia, kunnes viimein näkyviin tuli lankkulattia. Se hiottiin ja päälle asennettiin askeläänieristyksen jälkeen uusi kalanruotoparketti.

– Lattia oli selvästi tehty aiemmin ’uutta päälle vaan ja hyvä mieli’ -asenteella, Leo nauraa.

Keittiö oli uusittu reilu vuosikymmen sitten, ja siitä haluttiin remontissa modernimpi ja omannäköisempi. Keittiötason edessä näkyy vielä parketin parina hiottua ja maalattua alkuperäistä lankkulattiaa.

Tältä keittiössä näytti ennen remonttia.
Katossa näkyvä pieni tasoero paitsi näyttää kivalta myös estää kokkailun tuoksuja etenemästä katonrajassa oleskelu­tilaan. Nykyinen keittiö­taso alkaa kohdasta, jossa oli ennen väliseinä.
Keittiön seinä on tehty vahvennetusta gyprocista ja maalattu kostean tilan maalilla kolme kertaa. Sen jälkeen pinta on tehty röpelöiseksi painamalla sitä sanomalehdellä. Neljäs maalauskerta viimeisteli pinnan.

Keittiön ja olohuoneen kulmasta purettiin myös väliseinä, jotta tilasta tuli yhtenäisempi ja valoisampi. Keittiötason yläpuolella olevan seinän Leo halusi pitää mahdollisimman minimalistisena, eikä kelpuuttanut siihen edes liesituuletinta, joka on nyt integroitu keittotasoon. Kattoa on myös madallettu keittiössä noin 15 senttiä, mikä estää hieman kokkailun tuoksuja etenemästä katonrajassa oleskelutilaan. Erillistä höyrysulkua ei ole, mutta kattoa tukiessa oli tilaisuus eriyttää samalla ilmatilaa keittiön ja muun oleskelutilan välillä. Madallettuun osaan sai upotettua kätevästi myös led-spotteja.

Keittiötason yläpuolella oleva seinä on maalattu useaan kertaan puolihimmeällä kostean tilan maalilla, koska pinnasta haluttiin likaa ja vettä hylkivää.

Kun keskikerroksen valmistui, Leo puolisoineen pääsi muuttamaan uuteen kotiin. Aikaa talokaupoista oli kulunut tuolloin suunnilleen puoli vuotta.

Vaikka päädyimme tänne puolivahingossa, minua ei saisi enää täältä lintukodosta pois.
Olohuoneen lattia on nykyään tammista, mattalakattua ja harjattua kalan­­ruoto­parkettia.
Yläkerrassa on entisen kolmen huoneen sijasta nykyään enää vain yksi iso makuuhuone ja vaate­huone. Vaate­huoneesta on kulku ylä­parvelle.

Mittavin remontti tehtiin odotetusti kellarikerrokseen. Vaikka kulkureitti eristettiin hyvin, ei kaikesta suojauksestakaan huolimatta vältytty täysin pölyltä. Kellarin maapohja eristettiin Finnfoamilla. Sen jälkeen tehtiin uusi valu, johon asennettiin myös lattia­lämmitys. Suurin yllätys koettiin, kun lattiakerrokset oli purettu ja yhtäkkiä vastassa oli teräksinen kansi. Tässä kohtaa paljastui, että talo oli rakennettu kaivon päälle. Mielessä välähti kysymys mahdollisesta kosteusriskistä.

– Vähän jännitti avata, mitä kannen alta löytyy. Onneksi vesi oli puhdasta, kun se tutkittiin ja näytti siltä, että vesitasokin oli pysynyt ilmeisesti pitkään alhaisena.

Mahdollisten tulvien varalta kaivoon asennettiin ylivuotoputki. Kaivo peitettiin uudella teräskannella, joka pultattiin kiinni.

Kellarin huonekorkeus haluttiin maksimoida, sillä Leo on itsekin pituudeltaan 185 senttiä. Hän arvioi säästäneensä huonekorkeudesta 15 senttiä alapohjan eristysratkaisullaan ja liimaamalla MDF-paneelit suoraan kattoon ilman koolauksia.

– Moni sanoi, ettei tule kestämään, mutta vielä ovat katossa pysyneet, Leo nauraa.

Alakerrassa on tällä hetkellä sauna, pukuhuone, vieras- ja kodinhoitohuone. Painovoimaisen ilmanvaihdon kannalta pieni tärkeä muutos oli alakerran lasitiili-ikkunan muuttaminen tuuletusikkunaksi.

Mittavin remontti tehtiin odotetusti kellarikerrokseen.
Alakerran vierashuoneen aiempi lasi­tiili-­ikkuna korvattiin Tiivin avattavalla ikkunalla, joka näin parantaa ilmanvaihtoa.
Kylpyhuoneen ja saunan väliin laitettiin lasiseinä. Sormipaneeliteema toistuu myös saunassa.

Yläkerrassa oli ennen kolme makuuhuonetta, mutta nykyään siellä on noin 60-neliöinen makuuhuone ja suuri vaatehuone, josta pääsee yläparvelle. Pohjaratkaisu muuttui asuinmukavuus edellä itseä paremmin palvelevaksi. Se vaati muutaman kevyen väliseinän avauksen, seinien maalaamista ja tapetointia. Päätös oli helppo, sillä mieluummin nukkuu tilavammin, jos usealle pienelle huoneelle ei ole tarvetta. Pariskunnan ei ole tarkoitus myöskään tuoda töitä kotiin, joten työhuonekin olisi turha.

Remontointi on opettanut; jotta asiat hoituvat kunnolla, on aina hyvä olla läsnä tarkistamassa, jos ulkopuolinen ammattilainen tulee paikalle tekemään jotain. Leo epäilee olleensa aiemmin vähän liian kiltti, eikä esimerkiksi kyseenalaistanut, miksi putki­miehen piti käydä paikalla pienenkin asian vuoksi useita kertoja.

– Arvostan taloja ja asioita, jotka ovat eläneet pitkän elämän. Vaikka päädyimme tänne puolivahingossa, olemme saaneet tehtyä kokonaisuuden, jossa viihtyy, eikä minua saisi enää täältä lintukodosta pois, Leo kiteyttää.

Vuonna 1956 valmistunut puutalo sijaitsee Helsingin Vartioharjussa. Talossa on 184 neliötä: keittiö, olohuone, ruokailutila, makuuhuone, vaatehuone, sauna, pukutila, vieras- ja kodinhoitohuone.

Projektin remonttikustannukset

  • Kellari 30–35  000 euroa
  • Keittiö 28  000 euroa
  • Yläkerta 4 000 euroa
  • Parketti 3 398 euroa

Yhteensä 70 398 euroa.

Kommentoi »