Meidän Talo

40 vuotta tyhjillään ollut hirsitalo kunnostettiin uuteen loistoon – "Remonttikuvien katselu saa kyyneleet silmiin"

40 vuotta tyhjillään ollut hirsitalo kunnostettiin uuteen loistoon – "Remonttikuvien katselu saa kyyneleet silmiin"

Paikat repsottivat ja pinnat olivat hiirenpapanoiden peitossa. Moni olisi kääntynyt kannoillaan, mutta pariskunta ihastui hirsiseiniin, natiseviin lattioihin ja nauraviin ikkunoihin. Tunne peitti alleen järjen vaimeat huudot.
Teksti Kaisa Järvinen
Kuvat Jaana Kallio
Mainos

Seitsemän kesää sitten porilaisen pariskunnan silmiin osui Satakunnan Kansan sunnuntainumerossa vanhan kalastajatorpan myynti-ilmoitus: Tilan koko 1,7 hehtaaria. Sijaitsee Luvialla meren rannalla. Pihapiiriin kuuluu tuvan lisäksi sauna, kivijalkainen navetta, maakellari sekä aitta.

Suvi ja hänen miehensä ajoivat sydän pomppien paikalle. Perillä odotti villiintynyt, polviin asti ulottuva heinittynyt puutarha ja punainen ränsistynyt torppa.

– Oli lämmin päivä. Seisoskelimme pihassa, ympärillä oli kaunista ja rauhallista. Poikamme puhalteli onnellisena voikukan haivenia ilmaan ja nautti suunnattomasti olostaan. Kaikki tuntui hyvältä. ”Olisiko se tässä”, mieheni kysyi, Suvi muistelee.

Talo oli ollut tyhjillään ja vailla huolenpitoa 1970-luvulta saakka. Se oli surkeassa kunnossa ulkoa ja sisältä. Piipun kohdalla katossa ammotti reikä, ja hiirenpapanat peittivät alleen kaikki pinnat. Moni olisi välittömästi kääntynyt kannoillaan, mutta pariskunnan mielissä alkoi heti elää kuva mökistä uudessa loistossaan.

– Into vanhan talon pelastamisesta vei mennessään ja teimme ostotarjouksen. Kaupat syntyivät, ja yhdeksän sisaruksen perikunta haki tavaransa pois.

Vanhat omenapuut kehystävät päärakennusta eli torppaa. Talon ulkoseinät on maalattu Uulan punamultamaalin Falun-sävyllä. Luvian mökillä ei ole televisiota, joten siellä on aikaa olla yhdessä ja puuhailla kaikenlaista. Suvi ja kummipoika Onni miettivät seuraavaa ohjelmanumeroa, kalaan vai saunan lämmitykseen? Vaikka talon lämmittäminen ja ruoan valmistaminen puuhellalla vievät aikaa, asukkaat vakuuttavat nauttivansa joka hetkestä.

"Teitte kulttuuriteon pelastaessanne talon"

Rantapuisto-niminen tila ja torppa olivat osa luvialaista Heinilän kartanoa 1920-luvulle asti, kunnes Juho Anttila vaimonsa Anna Forstenin kanssa lunasti tilan omakseen. Juho ja Anna elättivät yksitoistahenkisen perheensä parilla lehmällä ja kanalla, pienimuotoisella maanviljelyksellä, kalastuksella ja minkinkasvatuksella. Autonomian aikana salissa asusti vuokralaisia. Yksi heistä oli venäläinen upseeri.

Leskeksi jäätyään Anna asui talossa 1960-luvun lopulle asti ja vietti senkin jälkeen kesiä torpassaan. 1980-luvulla elämä Rantapuistossa hiipui.

1800-luvun lopulla rakennettu tila on Museoviraston suojelema. Siitä, että torppa on alkuperäiskunnossa ja ylipäätään pystyssä, on kiittäminen Annan ja Juhon poikaa Väinöä, joka haki talolle aktiivisesti suojelupäätöstä.

Tupa loistaa nyt puhtaana ja raikkaana. Uudet kattopaneelit ja vanha hirsiseinä yhdistyvät toisiinsa luontevasti. Asukkaat arvelevat, että tupa on nyt hyvin samanlainen kuin se aikanaan on ollut. Paraatipaikalle pääsi pirttipöytä, joka ostettiin Tampereelta vanhojen tavaroiden kaupasta. Tuvasta on käynti porstuaan ja makuuhuoneeseen. Tältä tila näytti ennen remonttia. Tunkkaisenruskeat hirret pestiin, harjattiin ja kolot tilkittiin.

– Meillä ei ollut kokemusta vanhojen talojen entisöinnistä, mutta koteja olimme remontoineet. Päällimmäisenä oli kova halu pelastaa talo, antaa sille uusi elämä ja tehdä siitä osa meidän perheemme historiaa, pariskunta sanoo.

Molemmat halusivat kohdella taloa kunnioituksella ja säilyttää sen alkuperäisen talonpoikaisen tunnelman. Sen eteen he olivat valmiita oppimaan ja tutkimaan sopivia rakennustapoja.

– Museoviraston rakennustutkija Liisa Nummelin ja rakennuskonservaattori Kalle Virtanen sekä Luvian rakennustarkastaja Merja Välimäki olivat koko projektin ajan tukenamme. Liikutuimme, kun rakennustarkastaja sanoi, että olette tehneet kulttuuriteon pelastaessanne talon.

Keittiö oli surkeassa kunnossa, matala, pimeä ja täynnä roinaa. Astiakaapistot oli maalattu moneen kertaan. Ne näyttivät ensin kelvottomilta, mutta lopulta ne päätettiin kunnostaa. Keittiön puuhellassa on seitsemän peltiä, joten pariskunta harjoitteli sen käyttöä ja sytyttämistä paikallisen nokikolarin opastuksella. Ensimmäisellä kerralla tulipesästä löytyi pääsylippu Luvian juhannustansseihin vuodelta 1976. Sattumalta Suvi on syntynyt saman vuoden juhannuksena.

Keittiö oli joutua juhannuskokkoon

Ensimmäinen syksy kului tutustuessa taloon, siivotessa ja tyhjentäessä. Oli päätettävä työjärjestys ja löydettävä tekijöitä sekä konsultoitavia asiantuntijoita. Ensimmäinen askel oli tavaroiden ja huonekalujen varastointi. Pariskunta kantoi kaikki keittiötavarat kotiin pestäviksi ja pakkasi ne odottamaan tulevaa.

Varsinainen remontti alkoi piipun vierestä vuotavan katon korjauksella. Samalla vanha pärekatto vaihdettiin huopaan. Imuauto tyhjensi torpan vinttiä ja saunatuvan ylisiä samalla, kun keittiön katto avattiin ja lahonnut kurkihirsi vaihdettiin uuteen.

Saunatuvassa vallitsee kesäisen raikas tunnelma.

Ensimmäisen kahden vuoden aikana tapahtui paljon enemmän kuin omistajat uskalsivat toivoa. Kaikki sisäkatot ja hirsiseinät pestiin ja harjattiin puhtaiksi kristallisoodalla.

Pariskunta piti kiinni siitä, että mökin ilme pysyi aitona. Kaikki säilytettiin, mitä pystyttiin. Lattiat hiottiin ja pari lautaa uusittiin. Samalla tarkistettiin, että alkuperäisen lattian alla olevat kuivikkeet ja sammalet ovat kuivia. Ikkunat kunnostettiin ja asennettiin paikoilleen ja tiivistettiin käyttämällä pellavarivettä.

Jo aikojen alusta saakka palvellut monen maalikerroksen peittämä keittiö oli vähällä joutua juhannuskokkoon, mutta onneksi mies huomasi keittiön kauneuden ja innostui sen kunnostamisesta. Keittiö purettiin ensin osiin, hiottiin, putsattiin, maalattiin valkoiseksi ja koottiin uuteen järjestykseen suurin piirtein vanhalle paikalleen.

Ikävin yllätys oli se, kun kuisti paljastui hevosmuurahaisten runtelemaksi ja oli siksi purettava kokonaan. Samalla työmiehet tarkistivat kaikki muutkin talon rakenteet. Onneksi tuho ulottui vain kuistin alueelle.

– Elimme jännittäviä hetkiä myös saatuamme juuri rakennusten uudet katot valmiiksi. Tapanin­päivän myrsky raivosi pihapiirissä ja kaatoi kuusi suurta kuusta. Onneksi yksikään ei kaatunut rakennusten päälle, Suvi muistelee.

Keittiö koki valtavan muodonmuutoksen, kun sinne asennettiin valkoinen seinäpaneeli, lattiat kunnostettiin ja maalattiin ja katto purettiin osittain. Portaat vievät makuuparvelle. Smegin jää-kaappi sulautuu hyvin tyyliin. Kuistilta saatiin remontin aikana hyvää säilytystilaa. Keltaisen tuplaoven kautta aukeaa laventelinsininen kuisti, jonka kautta astutaan valoisaan tupaan. Tulevat omistajat ihastuivat ensi käynnillä porstuan yläpuolella olevaan kaunisruutuiseen ikkunaan. Mökin vinttiä ja navetan ylisiä siivotessaan Suvi löysi laatikoittain talonpoikaisesineitä, jotka pienen rapsuttelun jälkeen pääsivät jälleen esille.

Remonttikuvien katselu saa kyyneleet nousemaan silmiin

Kuusi vuotta kestäneen pelastusprojektin aikana pariskunta työllisti paljon paikallisia ammattilaisia ja rakennusalan yrittäjiä, mutta osallistui myös itse hommiin aina, kun mahdollista. Talkoita järjestettiin monena kesänä.

– Ilman perheitämme ja ystäviämme emme olisi voineet lähteä tällaiseen hillittömään urakkaan. Remonttiaika oli niin raskasta, että pelkästään kuvien katselu saa kyyneleet nousemaan silmiin. Kaikkia vaiheita emme edes muistaisi ilman kuvia ja päiväkirjaa.

Luvian mökki on ollut käyttökunnossa jo kesästä 2013 alkaen, mutta lopullisesti urakka tuli päätökseen kesällä 2016, juuri ennen Suvin 40-vuotisjuhlia.

Navetan kunnostaminen kesäkeittiöksi alkutekijöikseen. Kivijalka on komea muistomerkki entisestä elämästä. Se haluttiin säilyttää edelleen seuraaville sukupolville. Sen päälle rakennettiin uusi hirsikehikko vanhan riihen hirsistä. Torpan katto työn alla. Porstuan komean ikkunan puitteet on hiottu ja maalattu. Ikkuna kiinnitetty taas paikalleen.

Nyt kun pelastusprojekti on taakse jäänyttä elämää, Luvian mökistä on tullut perheelle maailman tärkein paikka. Täällä on aikaa olla perheen kanssa: saunoa, uida, hakata klapeja, lukea lehtiä, kalastaa. Mökillä tahti aina hidastuu: kahvinkeitto puuhellalla vie aikaa, mutta pieni ponnistelu ja odottelu tekevät tavallisista kahvihetkistäkin juhlavia.

Perhe on oppinut nopeasti elämään vanhan talon ehdoilla ja sopeutumaan myös siihen, että talon alkuperäisasukkaat hiiret eivät suostu lähtemään talosta kesää pitemmäksi ajaksi. Ne palaavat kotiin heti syksyllä ilmojen viilentyessä häätöyrityksistä huolimatta. Siksi talo on talveksi tyhjennettävä tekstiileistä ja tavaroista.

Yhtenä kesänä perhe kutsui tilan entisten omistajien Juhon ja Annan jo eläkeikään ehtineet perilliset viettämään päivää kanssaan. Se on ollut mökin uuden elämän tähtihetkiä.

Kaikki yhdeksän sisarusta olivat innoissaan kutsusta ja liikuttuivat siitä, kuinka rakas mummola oli nostettu uuteen loistoon. Yhdessä he söivät, saunoivat, nauroivat, juttelivat ja muistelivat menneitä. Kaikki olivat yhtä mieltä siitä, että saunassa on mielettömän hyvät löylyt, ehkä Luvian parhaat.

Ja niin ympyrä sulkeutui.

Uudet katot saatiin valmiiksi juuri ennen Tapaninpäivän myrskyä, joka kaatoi pihalta kuusi suurta kuusta. Onneksi yksikään ei kaatunut rakennusten päälle. Torpan vintillä on nyt tilava makuupaikka. Jo remontin alkumetreillä perhe alkoi suunnitella kesäkeittiön rakentamista vanhaan navettaan. Siitä on tullut koko pihapiirin suosituimpia paikkoja. Kesäkeittiön vanhat kalusteet löysivät pesun ja rapsuttelun jälkeen uudelleen paikkansa. Sauna oli sellaisenaan viehättävä, ja pelkkä siistiminen ja lauteiden uusiminen riitti. Suvi löysi navettaa siivotessaan valtavan leveitä isoja lankkuja, jotka sopivat lauteiksi. Ne hiottiin ja sommiteltiin vanhaan malliin, mutta pieniä muutoksiakin tehtiin. Ikkunan paikalle tuli ovi ja lauteet siirrettiin kiuasta vastapäätä. Suvin isä Heikki rappasi piipun ja valoi saunan lattian. Tiskipaikka torpan pihamaalla. Luvian torppa seisoo 1,7 hehtaarin tontilla meren rannalla.
Julkaistu: 27.6.2018