Kotivinkki

3 x erilainen joulu! Näin joulu sujuu päiväkodissa, pelastuslaitoksella ja rentoutuen hotellissa – ”Unelmajoulussani ei ole mitään pakkoa”

3 x erilainen joulu! Näin joulu sujuu päiväkodissa, pelastuslaitoksella ja rentoutuen hotellissa – ”Unelmajoulussani ei ole mitään pakkoa”
Aattoaamuna päiväkodissa tuoksuu piparkakku, pelastuslaitos muistaa läheisiään hautausmaalla ja hotellissa vietetään ensi kertaa uudenlaista joulua. Piipahdimme seuraamassa erilaisia joulunviettotapoja jouluna 2019.
Julkaistu: 21.12.2020

Vuoropäiväkodissa joulu maistuu piparilta ja kurahousujakin tarvitaan – ”Aika on parasta, mitä lapsille voi antaa”

Suomenojan vuoropäiväkodissa Espoossa jouluaattoa viettävät 1–6-vuotiaat lapset. Heidän vanhempansa tekevät vuorotyötä kauppojen kassoilla, lääkäreinä ja lentäjinä.

Pieni poika painaa piparitaikinaan suuren sydämen, toinen monta pientä. Pöllyävät jauhot saavat nenän kutisemaan.

– Käyhän käsipesulla, kun aivastit käsiisi, hoitaja sanoo.

Espoolaisessa Suomenojan vuoropäiväkodissa jouluaaton aamua viettää yhteensä viisi lasta. Yksi heistä heräsi päiväkodin pedistä joulupuurolle, muut on tuotu hoitoon aamuvarhaisella. Tänä vuonna kukaan ei jää yöksi.

Pienet piparileipurit ovat kodikas näky. Monelle vuoropäiväkoti onkin kuin toinen koti. Kaikki tänään hoidossa olevista lapsista ovat aloittaneet täällä jo taaperoina.

Jos kaikkia pipareita ei jaksa syödä, loput saa viedä korissa kotiin. Varajohtaja Jaana Forsten auttaa kaulimen kanssa. Tontut ovat jättäneet joulukalenteripussukkaan tervehdyksiä ja tehtäviä koko joulukuun ajan. Lapset ovat muun muassa tehneet lattialla lumienkeleitä ja vieneet lyhdyllä valoa pimeälle pihalle. Aaton tehtävänä on joululaulujen soitto ja laulu.
Vuorotyö ja -hoito on ihan normaalia elämää. Eivät lapset ajattele jäävänsä mistään paitsi eikä heitä tarvitse lohdutella – eikä heidän vanhempiaan.
Jaana Forsten

Tontturadalla viereisessä huoneessa joulujännitystä voi purkaa pomppimalla, ryömimällä tai heittelemällä palloa. Päiväkodin varajohtaja Jaana Forsten, 58, kertoo, että lapsille joulu hoidossa on ihan luonteva juttu. He ovat tottuneita olemaan päiväkodissa silloinkin, kun suurin osa viettää aikaa omissa kodeissaan. Jos hoitopäivä osuu juhlapäivälle, sitten juhlitaan hoidossa.

– Vuorotyö ja -hoito on ihan normaalia elämää. Eivät lapset ajattele jäävänsä mistään paitsi, eikä heitä tarvitse lohdutella – eikä heidän vanhempiaan, Jaana Forsten sanoo.

Joulu hoitolasten kanssa on normaalia Jaanalle itselleenkin. Hän on ollut päiväkodissa töissä 37 vuotta. Tämä on hänen kolmas joulunsa töissä.

– Jouluna, kun hoitolapsia on vähemmän, aikuisen huomiota on tarjolla enemmän. Lapset eivät kummastele sitä, että kaikki kaverit eivät ole hoidossa samaan aikaan, mutta osaavat ottaa ilon irti hoitajista, Jaana sanoo.

– Aika on parasta, mitä lapsille voi antaa. Sirkustemppuja ei tarvita aattona eikä arkena.

Myös jouluaattona päiväkodin arkirutiinit rullaavat tutussa rytmissään. Piparitalkoiden ja aamupäiväleikkien jälkeen puetaan kuravaatteet päälle ja mennään pihalle.

Lounaalla on kalaa ja laatikoita. Ruokaperinteet ja uudet maut ovat osa kasvatustyötä.

– Peruna maistuu kaikille, ja osa ei muuta haluakaan. Ketään ei pakoteta syömään lautasta tyhjäksi, Jaana Forsten kertoo.

Piparin maisteluun ei tarvitse houkutella. Jos välipalalla ei jaksa syödä kaikkia pipareita, loput saa viedä kotiin hienossa itse tehdyssä rasiassa.

Tontturadan touhu hiljenee hetkeksi, kun lapset kutsutaan koolle olohuoneeseen. Piirissä jokainen saa valita soittimen. Marakassit ja triangelit helisevät tonttuorkesterin käsissä. Yhtäkkiä yksi lapsista ryntää ikkunaan.

– Minä näin tontun!

Muut lapset juoksevat hänen peräänsä, ja pian viisi pientä nenää liiskaantuu kiinni lasiin.

– Tulikohan se siksi, kun me laulettiin siitä?

Palomiehet vievät kynttilät entisten kollegojen haudoille – ”Työkaverit ovat meille kuin toinen perhe”

Tihkusateessa tuikkivat lyhdyt. Sora rasahtelee askelten alla, ja joku ravistelee sateenvarjoaan.

Keski-Uudenmaan pelastuslaitoksen palomiehet seisovat puolikaaressa tutun hautakiven äärellä, riisuvat hattunsa ja painavat päänsä. Yhdellä on työasun taskussa kynttilä, jonka toinen sytyttää.

– Kynttilöiden vienti pois nukkuneiden työkavereiden haudoille on meille kunnia-asia. Työkaverit ovat meille kuin toinen perhe, paloesimies Esa Pietikäinen kertoo hiljaisen hetken päätteeksi.

Joulu töissä on Esalle jo kahdeksas. Hänelle se merkitsee työtehtävää sekä oikeutta.

– Ajattelen, että saan olla töissä jouluna. Tunnelma on silloin aivan erityinen. Asema on jouluasussa, kuusi loistaa komeana, keskusradiosta voi kuulla joululauluja ja suklaata on tarjolla joka nurkalla, Esa kertoo.

Keski-Uudenmaan pelastuslaitoksen palomiehillä on jouluperinne: he vievät joka joulu kynttilät kuolleiden kollegojen haudoille.

Esan perhe on tottunut siihen, että toisinaan työvuoro osuu kohdalle joulunakin. Vuorot ovat aina 24-tuntisia. Tänään se on alkanut aamulla kello yhdeksän.

Jos Esa ei olisi töissä, hän viettäisi rauhaisaa päivää läheistensä kanssa. Hyvin syöminen ja haudoilla käynti kuuluu Esan omiinkin perinteisiin. Kotona puusaunan lämmitys kutsuu kiireettömyyteen, jota Esa eniten joululta odottaa.

Asemalla joulut saattavat olla hyvinkin kiireisiä. Vahinko ei katso kelloa eikä kalenteria.

–Tyypillisiä keikkoja ei ole, Esa kertoo.

Liikenneonnettomuuksien osuus tietysti kasvaa, kun ihmisiä on paljon liikkeellä samaan aikaan. Kynttilät aiheuttavat joskus vaaratilanteita, mutta onneksi harvoin kovin vakavia.

Esa muistaa joulun, jona erään perheen talo paloi. Sammutusvaahdosta vaurioituneen kodin raunioista erottui vaatehuone, jossa oli kasa hiiltyneitä lahjapaketteja.

Kynttilöiden vienti pois nukkuneiden työkavereiden haudoille on meille kunnia-asia.
Esa Pietikäinen
Pelastuslaitoksen työntekijät suuntaavat hautausmaalta töihin jouluaterialle, jonka valmisteluihin kaikki osallistuvat. Työvuoro kestää 24 tuntia kerrallaan myös jouluaattona.

Kotihälytystehtävät koskettavat kokeneitakin palomiehiä. Tapaukset, joissa lapsi joutuu joulupukin sijaan odottamaan pelastushenkilökuntaa, jäävät erityisesti mieleen.

– Aikuisistakin aistii, että joulu on pilalla, jos meitä tarvitaan. Se tuntuu minustakin kurjalta. Vaikeimpia ovat ensihoitotilanteet etenkin, jos ne eivät tuota toivottua tulosta, Esa kertoo.

Pelastusaseman jouluruoat on noudettu aattoaamuna lähikaupasta. Vasta asemalla huomattiin huutava puute: joulukinkku jäi!

– Ei muuta kuin kiireen vilkkaa takaisin. Ei sentään pillit päällä, Esa nauraa.

Toistaiseksi aatto jatkuu hiljaisena, ja kinkkua ja konvehteja voi sulatella rauhassa. Vain aseman kuntosalilta kuuluu kolinaa. Vallitsee joulun rauha.

Ensimmäisenä jouluna eron jälkeen Viivi Kuitunen vei perheensä hotelliin – ”Unelmajoulunani mikään ei ole pakollista”

Hotellijoulu lasten, siskon ja äidin kanssa on Viivi Kuitusen ensimmäinen, muttei viimeinen. Tulevina jouluina hän toivoo Helsingin Temppeliaukion kirkon tunnelmallisesta yömessusta uutta perinnettä. ”On vain odotettava muutama vuosi, että tytöt ovat tarpeeksi vanhoja valvomaan kirkonmenoihin asti”, Viivi sanoo.

– Mä otin ihan vähän, Alma Kuitunen, 3, ilmoittaa.

Hän on löytänyt hotellin buffet-pöydän antimista lähinnä perunaa, ja äiti Viivi Kuitusta se vähän huvittaa. Hänelle itselleen notkuva ruokapöytä on joulun tärkein juttu.

Nyt ruoat on valmistanut hotellin ravintolakokki. Edellisinäkin jouluina Viivi on iloinnut pääsystä valmiiseen pöytään, sillä pöytä oli koreana ex-miehen sukulaisten luona.

– Ruoanlaitto ei kuulu vahvuuksiini, enkä halua jouluna stressata siitä, Viivi sanoo ja nauraa.

Viivi viettää tytärtensä Alman ja Vilman, 5, kanssa ensimmäistä joulua eron jälkeen. Perinteistä ei ole enää pakko pitää kiinni, ja uudessa tilanteessa on vapaus luoda uudet kuviot.

Aiempina aattoina perhe vietti aamupäivän Viivin äidin luona, ja illaksi siirryttiin toisen suvun pariin. Jouluista on mukavia muistoja, mutta kiireen tuntua Viivi ei kaipaa.

– Unelmajoulussani ei ole mitään pakkoa. Voin vaikka hakea pizzaa, jos siltä tuntuu!

Ilman sukulaisia ei tämäkään joulu tule. Viivin pikkusisko Sanni Kuitunen, 24, on saapunut samaan hotelliin opiskelukaupungistaan Dublinista. Siskokset yöpyvät vierekkäisissä huoneissa, joissa on yhteinen väliovi. Yhteisestä ajasta saadaan kaikki irti. Kenenkään aika ei kulu keittiössä, eikä tiskivuoroistakaan tarvitse kinata.

– Jouluna hommat kaatuvat helposti yhden harteille, ja helposti se yksi on äiti, Viivi pohtii.

Ruoanlaitto ei kuulu vahvuuksiini, enkä halua jouluna stressata siitä.
Viivi Kuitunen

Tyttöjen äiti Maisa Hynynen, 56, nauttiikin nyt kiireettömästä yhdessäolosta tytärten ja tyttärentytärten kanssa. Viivin ehdotukseen hotellijoulusta oli helppo suostua.

Lapset odottavat pääsyä vaahtokylpyyn, joka on luvattu heille ruokailun jälkeen. Aikuiset aikovat avata television ja suklaarasiat.

Joulun teema on helppous: aamulla matka hotellille taittui metrolla. Hotellissa ei ole järjestetty erillistä jouluohjelmaa, eikä Viivi sellaista kaivannutkaan.

Pukki oli lasten ihmetykseksi osannut tuoda osan lahjoista hotellihuoneeseen. Osa paketeista odottaa vielä kotona kuusen alla. Molempien tyttöjen jaloissa on jo uudenpehmeät tossut.

Tytöille hotellijoulu on elämys, ja naiset iloitsevat vapaudestaan valita. Perinteet voivat kahlita aivan turhaan, sillä on monta oikeaa tapaa viettää joulua.

– Olemme tottuneita siihen, että jouluna kuuluu olla kotona perheen kesken, muu olisi kauhistus. Mutta minusta tämä on ollut mahtavaa! Viivi sanoo.

– Ensi vuonna lapset ovat joulun isällään, ja voin hyvin ajatella varaavani huoneen jostain ihanasta hotellista.

Kommentoi »