Lapsuuden uimaretket johdattivat sisustussuunnittelija Jenni Haaslahden perheen Turun keskustan kupeessa sijaitsevalle Uittamon asuin­alueelle.

– Muistan nämä kauniit kodit jo vuosien takaa, kun ajoimme niiden ohi uimaan läheiselle Ispoisten rannalle, Jenni muistelee.

Huomatessaan myynti-ilmoituksen huoneistosta, joka oli mieleen piirtyneessä 1970-luvun rivi­talo­yhtiössä, Jenni kävi katsomassa kohdetta.

– Taloyhtiö oli kiinnostanut minua jo pitkään hyvän sijainnin ja arkkitehtuurin vuoksi, Jenni kertoo.

Päästyään näytölle Jenni vakuuttui atrium­pihasta, isoista ikkunoista ja avarasta tunnelmasta, mutta asunnon vaatima iso remontti ja korkea pyynti­hinta eivät houkutelleet. Ajatukset muutosta jätettiin, vaikka silloinen asunto oli jäämässä pieneksi eikä sopivaa uutta kotia ollut löytynyt.

Myynti-ilmoitus tuli kuitenkin uudelleen vastaan puoli vuotta myöhemmin, ja asunnon hintapyyntö oli nyt kohdillaan. Jenni houkutteli miehensä Villen katsomaan kohdetta.

Näytön jälkeen Jenni ja Ville pohtivat, että tilaisuuteen olisi tartuttava nyt. Päätös asunnon ostamisesta oli lopulta helppo. Jenni ja Ville ovat molemmat asuneet lapsuutensa lähellä Uittamoa, joten seutu oli tuttu. Lisäksi taloyhtiössä oli heille entuudestaan tuttuja ihmisiä ja sen yhteisöllinen henki vakuutti. Yli 50-vuotiaassa rivitaloyhtiössä on edelleen sen rakennusaikaisia asukkaita.

Asunto siirtyi Haaslahtien omistukseen juuri koronapandemian kynnyksellä keväällä 2020.

– Remonttiprojekti osuikin siis vahingossa hyvään ajankohtaan. Työmaalle oli mukava poiketa etätöiden aikana, Jenni sanoo.

Asunto remontoitiin täysin, koska koti oli monelta osin lähes alkuperäisessä kunnossa.

Talo on rakennettu vuonna 1971, ja Haas­lahdet ovat päätyasunnon kolmannet asukkaat. Ensimmäinen asukas oli Alvar ja Aino Aallon tytär perheineen. Tyttären mies piti kotona psykiatrin vastaan­ottoa, minkä vuoksi asunnon päädyssä on ylimääräinen sisäänkäynti. Historiallisesti asunnon mielenkiintoisin seikka lienee sen portaikko. Kun taloyhtiön muissa asunnoissa ala- ja yläkerran väliä kuljetaan ajalle tyypillisiä kierreportaita pitkin, päätyasunnossa on näyttävä portaikko ristikkokaiteineen keskellä huoneistoa. Tyylikkään kaiteen on todennäköisesti suunnitellut itse Alvar Aalto. Täyttä varmuutta portaikon suunnittelijasta ei kuitenkaan ole, koska tietoa ei ole dokumentoitu.

Talon arkkitehtuuri ja historia eivät kuitenkaan aiheuttaneet paineita Jennille suunnittelijana.

– Kaikki oli melko selkeää jo suunnitteluvaiheessa. Minulla on tietyt materiaalit ja tyylit, joista pidän ja ne sopivat hyvin myös talon arkkitehtuuriin.

Toisaalta asunnossa ei ollut juuri muuta säästettävää kuin upea portaikko ja kaide, mikä tavallaan helpotti uuden suunnittelua.

– Asunnossa ei ollut muita yksityiskohtia, joita olisi voinut ajatella Aallon kädenjäljeksi. Talon historian lisäksi arkkitehtuuri ja talon ulkopinnan mate­riaalit piti tietysti ottaa huomioon, Jenni pohtii.

Suunnittelun tavoitteena oli luoda kodikas tunnelma modernisti toteutettuna. Talon historiaa on pyritty korostamaan pienissä sisustusjutuissa, kuten Aino Aallon suunnittelemassa valaisimessa.

Jenni toteutti ammattilaisena remontin kokonaissuunnitelman ja vastasi muun muassa materiaalien tarjouspyynnöistä ja tilaamisesta. Ville piti kirjaa kuluista. Tärkein tekijä remontin toteuttamisessa oli urakoitsijana toimineen Laatupinnoitteen Jussi Lattu.

– Oli onni saada projektiin ihminen, joka ymmärsi yksityiskohtien merkityksen. Keskityimme niiden toteuttamiseen, jotta lopputulos on huoliteltu, Jenni toteaa.

Yksityiskohdista puhuessaan Jenni viittaa rakennusteknisiin ratkaisuihin, kuten wc-tilan rimoituksen taakse jäävään huoltoluukkuun ja epäsuoran valaistuksen toteutustapaan.

– Toki visuaalisiakin yksityiskohtia mietittiin tarkasti. Pohdimme Jussin kanssa muun muassa rimoituksen ulkonäköä ja sitä, kuinka rimojen leveys ja niiden väliin jäävän raon suhde toimii, Jenni avaa.

Asunnon huoneratkaisut eivät vastanneet nelihenkisen perheen tarpeita.

– Tilaa oli paljon, mutta se tuntui meille epä­käytännölliseltä. Näin kuitenkin heti paljon erilaisia ratkaisuvaihtoehtoja, Jenni kertoo.

Huonejärjestystä muutettaessa ja uusia väliseiniä rakennettaessa jouduttiin huomioi­maan asunnossa oleva pitkä kantava seinä. Sitä jouduttiin vahvistamaan paikoittain. Jenni halusi esimerkiksi kodin­hoito­huoneeseen menevästä tilasta avaramman, joten sinne johtavan vanhan makuuhuoneen kantavaan seinään tehtiin vahvistettu aukko.

– Seiniä purettaessa paljastui kodin runko, jolloin oli helpompi hahmottaa, miltä kokonaisuus valmistuessaan näyttäisi, Jenni kertaa.

Esimerkiksi eteistä oli ehdottomasti suurennettava. Se onnistui purkamalla tuulikaapin ja sen takana olevan ulkovaraston välinen seinä. Varaston ulko-ovi levytettiin sisäpuolelta piiloon, jotta tilaan mahtui säilytyskaluste.

Asuntoon saatiin myös kodinhoitohuone, kun aiemmin lääkärin vastaanoton eteistilana ollut huone muutettiin palvelemaan pyykki- ja vaatehuoltoa. Ulko-oven viereen tehtiin myös kura-eteinen muun muassa koiran pesua varten.

Suuresta olohuoneesta nipistettiin muutama neliö säilytystilaksi.

– Ulko-ovea lähellä olevaan vaatehuoneeseen on helppo siirtää sesongin urheiluvarusteet, kuten golfbagit. Alakerrassa on varasto tavaroiden pidempiaikaiseen säilytykseen, Jenni kertoo.

1970-luvun taloille tyypilliseen tapaan myös tässä kodissa oli verholauta ja sen takana loisteputkivalaistus. Jenni halusi uudistaa idean tähän päivään ja kattoja laskettiin, jotta ikkunoiden ylle saatiin epäsuora valaistus. Nyt säädettävä ja rauhallinen valaistus tuo kotiin jopa hieman hotellimaista tunnelmaa.

Kaikkiaan puoli vuotta kestänyt remontti ei tarjonnut suuria yllätyksiä. Asbestia löydettiin kartoituksessa keittiön välitilasta ja muutaman laattarivin alta uima-allasosastolta, mutta siihen perhe oli osannut varautua.

Jenni ja Ville pohtivat jälkikäteen, että remonttiin olisi ollut mukava käyttää vähän enemmän aikaa.

– Olemme tyytyväisiä materiaali- ja tilaratkaisuihin, mutta remonttiaika oli turhan intensiivistä perhe- ja työarjen ohessa, Jenni kertaa.

Aikataulussa ja budjetissa pysyminen vaati ponnisteluja. Materiaalikustannukset olivat selkeitä mutta työkulujen arviointi oli vaikeampaa. Esimerkiksi sähkötöihin meni eniten ennakoitua enemmän aikaa ja rahaa.

– Usein remonttiprojekteissa keskitytään ensin innokkaasti pohjaratkaisuihin ja rakenteellisiin yksityiskohtiin. Vaarana on, että projektin alettua budjetti ei enää riitä haluttuihin pintaratkaisuihin. Kokonaisuutta on usein vaikea hahmottaa, Jenni sanoo.

Vaikka itse remontti onkin nyt valmis, tilojen viimeistelyä jatketaan.

– Vasta asumisen myötä paljastuu puuttuuko jotain ja mitä tarvitaan, Jenni pohtii.