
Ihanan monimutkainen! 1950-luvun talon sokkelot veivät Ainon sydämen: "Rakastan täällä juuri niitä asioita, jotka olisivat jollekin muulle ongelma"
Aino Rajasuo ihastui 1950-luvun talon polveileviin tiloihin. Joka kerroksessa ja nurkassa on oma tunnelmansa.
Kun kaksospojat Valle ja Veeti alkoivat tulla esikouluikään, perhe ryhtyi etsimään uutta kotia alueelta, jossa olisi hyvä aloittaa koulu. Kiikarissa oli ensin Espoo. Aino Rajasuo selasi nettiilmoituksia ja huomasi kuvan persoonallisesta talosta Kauniaisissa.
Kun näitte talon, se tuntui heti oikealta. Miksi?
Kun menimme katsomaan taloa, pysähdyimme ensin pihalle ihailemaan lumisia puita, kalliota ja tonttia, joka päättyy pellon laitaan.
Talo oli aika huonokuntoinen, mutta ihanan monimutkainen ja tarpeeksi persoonallinen. Tilat polveilivat viidessä kerroksessa, ja se sopi meille täydellisesti. Suurista ikkunoista avautui kaunis maisema kaikkiin ilmansuuntiin, ja tontilla oli tilaa vielä vaikka toiselle talolle.




Millaisen remontin teitte?
Kunnostusurakka alkoi ensimmäisestä kerroksesta: maalasimme kaikki seinät ja uusimme osan lattioista. Varjelimme olohuoneen omenapuista parkettia, johon ihastuimme jo ensivisiitillä. Seuraavaksi vuorossa oli poikien kerros, jossa maalasimme ja tapetoimme. Kellariin tulivat sauna, pesutilat ja takkahuone. Viimeisenä tapetoimme ylimmän kerroksen makuuhuoneet ja uusimme kylpyhuoneet. Koti muuttui kerros kerrokselta meidän näköiseksemme.


”Kun remontoi vanhaa taloa, ei voi tehdä päätöksiä liian pitkälle.”
Remontti eteni vaiheittain. Miten vanhan talon remontointi sujui?
Monet ratkaisut syntyivät fiilispohjalta. Kun remontoi vanhaa taloa, ei voi tehdä liian pitkälle vietyjä päätöksiä, koska kaikki voi mennä purkutöiden edetessä uusiksi. Vanhan talon remontoinnissa tarvitaan joustoa ja kärsivällisyyttä kuunnella taloa.
Pojat olivat silloin pieniä, ja alkuajan asuimme kellarikerroksen kaksiossa. Oli ahdasta ja joskus ahdistavaa, mutta selvisimme. Arki helpottui, kun pääsimme pääkerrokseen asumaan, ja samalla remonttiporukka siirtyi kellariin saunaosastoa rakentamaan. Tein töitä kotona, joten ohjeistin remonttimiehiä paikan päällä. Iltaisin Heikin tultua töistä kotiin ratkoimme yhdessä isoimmat kysymykset.
Miten vaalitte talon 1950-luvun henkeä?
Emme halunneet modernisoida liikaa, koska talo oli viehättävä ja tunnelmallinen. Pidimme kiinni siitä, ettei mitään uusita turhan takia. Säästimme vanhoja ikkunoita ja takan, johon laitoimme vain kiertoilmasydämen.

Mitä rakastat kodissasi ja mitkä ovat perheenne lempipaikkoja?
Eniten rakastan kotimme monimuotoisuutta, juuri niitä asioita, jotka olisivat jollekin toiselle ongelma. Minulle ovat tärkeitä sokkeloisuus ja pienet alueet, joissa on ikioma tunnelmansa. Rakastan lattioiden natinaa, portaikkoa ja sitä, että kodissa on säilynyt vanhan talon henki.
Yksi lempipaikoistani on ruokailutila, johon suunnittelin pyöreän pöydän. Pöydän teki Rauta-aika-niminen takomo. Runko valmistettiin lattaraudasta. Pöytälevy on tammea. Pidän siitä, että olemme ringissä lähekkäin.
Kellarikerros on koko perheen lempipaikka. Siellä pojat pelaavat pingistä ja kuuntelevat musiikkia. Heikki rentoutuu parhaiten saunassa.




Sinulla on tällä hetkellä nostagiavaihe. Miten se näkyy kodissa?
Pidän pehmeistä, murretuista ja maanläheisistä väreistä, jotka tuovat lapsuuden muistoja mieleeni. Luen myös kirjaa, jonka tapahtumat kulkevat sadan vuoden takaisissa tunnelmissa, ja poimin sieltä ideoita tähän päivään. Minua viehättävät monet eri tyylit ja yhdistelen vapaasti. Rakentelen asetelmia ja tunnelmia.
Mistä teet sisustushankintoja?
Olen kaikkiruokainen musiikissa, sisustuksessa ja vaatteissa. Kun jokin idea alkaa pyöriä mielessä, tiedän tarkalleen mitä haen ja miten sen toteutan. Joskus palanen löytyy Ikeasta, joskus Bukowskilta, mutta voin tehdä todella onnistuneita löytöjä myös roskalavalta. Sohva ja divaani hankittiin Kölnin sisustusmessuilta.
Heikki pitää paljon grafiikan töistä, ja ne ovatkin hänen valitsemiaan. Tosin hän sai syntymäpäivälahjaksi lahjakortin galleriaan, jonne menimme yhdessä. Yritin olla vaikuttamatta valintaan, mutta eräs työ toi mieleeni edesmenneet koiramme, ja sen hankimme.
