Lentsu meni ohi tonttunopeasti, kun lepäsin ja haaveilin yhden vuorokauden. Nyt olen taas täydessä vauhdissa, ja herkuttelukin tuntuu hyvältä idealta.

Pikku-Aino ja Ville saivat viikonloppuna mahdottoman suuren kulhollisen karkkeja, ja nyt minunkin tekee kovasti päästä maistamaan. Niiden sijoituspaikka on vähän hankala, mutta joskus pitää nähdä vähän vaivaa saadakseen mitä haluaa, eikö totta?

Siitä tulivatkin mieleeni eräät vuodenvaihteen tanssit kauan sitten. Meillä tontuilla on tapana laittaa polkaksi, kun kaikki joulutouhut ovat ohi. Minä olin jo pidempään katsellut erään Hilman lettejä sillä silmällä ja lopulta uskalsin kysäistä, josko hän lähtisi kanssani tansseihin. Hilma sanoi, ettei ehdi juhlia ennen kuin on tehnyt puut pienen tonttumökkinsä lämmitystä varten koko lopputalveksi. Muuten mökki pääsee jäähtymään ja talvi muuttaa sisään.

Tansseja on vain kerran vuodessa ja puutöissä menisi ikuisuus (näkisittepä Hilman kirvestekniikan). Tarjouduin avuksi ja vietimme seuraavan ja sitäkin seuraavan päivän kahdestaan puita tehden. Välillä juotiin kaakaot ja naposteltiin pullaa.

Ja tiedättekö mitä – se oli lopulta paljon hauskempaa kuin ne tanssit ikinä. Vaikka niihinkin ehdimme.

Tonttumoi!