Noniin. Flunssa. Ainakin kova nuha ja selvästi vähän lämpöäkin. Rouva Pukki sanoi aina tämmöisen olon tullessa, että meidän pikkutonttujen on käytävä pitkäksemme ja pysyttävä peiton kunnes olo on taas tonttuileva. Päätin totella neuvoa, vaikka täällä ei olekaan nyt kukaan minua komentamassa.

Olisipa. Joku. Komentamassa. Ja hoitamassa. Kun ei ole ihan kunnossa, huomaa selvemmin, mitä ikävöi.

Silloin ennen rouva Pukki luki meille väsymättä kaikkea aina eläintarinoista pienoisjunaratojen kokoamisohjeisiin. Minun lempisatuni oli sellainen jouluseikkailu, jossa eräs tonttuharjoittelija löysi ihmeellisen jääpalatsin. Mutta ei siitä nyt enempää. Rouva Pukin lempeään ääneen oli ihana nukahtaa, vaikka kurkussa olikin karheaa ja ruoka ei maittanut.

Lastenhuoneen Late taisi lukea ajatukseni ja toi juuri mukillisen lämmintä totia. Se ei paranna, mutta helpottaa oloa.

Enkä minä halua valittaa. Moni muu on paljon pahemmin sairaana. Jos mielesi tekee auttaa niitä kaikkein pienimpiä, ota osaa Lastenklinikoiden Kummien avustustalkoisiin. On etuoikeus, kun voi auttaa.

Tonttumoi!