Toimittaja Anna Aromaa, kuvaus ja leikkaus Antti Vettenranta

Anu Rask kapuaa aamuisin tikkaita pitkin alas parvelta herättämään lapsia. Riku, 13, Johannes, 10, ja Olga, 8, nousevat ylös kouluunmenoaikataulujen mukaan. Perheen iltatähti Vappu, 3, heräilee neljän hengen lastenhuoneessa omia aikojaan. Yleensä ensimmäisenä.

– Kun lapset heräävät arkisin eri aikaan, se takaa, että aamiaispöydässä eikä kylppärissä ole ruuhkaa, Anu sanoo.

Raskien kodikkaassa olohuoneessa on tumma puulattia, jonka alkuperäinen maalipinta on vuosien saatossa patinoitunut. Kompakti tila on sisustettu rennosti yhdistämällä Artekin klassikkokalusteita sekä vintagehuonekaluja. Huoneessa on ruokapöydän lisäksi 1950-luvun laverisohva, senkki ja piano. Kirjahyllyt on sijoitettu ylös seinälle, sillä vanhassa kaupunkihuoneistossa kannattaa hyödyntää lähes kolme metriä korkea seinätila.

– Sisustaessa mietin ensisijaisesti, mikä on minimimäärä kalusteita, joilla pärjäämme. Tyyli tulee vasta toisena, Anu toteaa.

Olohuoneen vieressä on lastenhuone. Kerrossängyn ylin vuode on Rikun, keskimmäinen sänky Johanneksen ja alimpana nukkuu Olga. Neljäs sänky, pyörillä liikuteltava laatikko, kuuluu Vapulle, jonka mielestä on hauska rullata omaa sänkyä kerrossängyn alle ja pois (kurkkaa vaikka videolta jutun alusta!).

Huoneen päädystä oli aiemmin kulku eteiseen, mutta sulkemalla oviaukko saatiin pitkulaiseen eteistilaan mahtumaan vanhempien vaatesäilytys laatikostoineen ja hyllyineen. Lapsiperheen vaatesäilytystä helpottavat talon vintillä olevat häkkivarastot, jonne säilötään ulkovaatteet sesongin mukaan. Pyykkirumba hoituu talon yhteisessä pesutuvassa.

– Siellä on kaksi isoa konetta ja kuivausrumpu. Oman kylppäriimme mahtuisi vain pieni pesukone eikä pyykkiä saisi ripustettua mihinkään, Anu sanoo.

Raskit muuttivat 48 neliön asuntoonsa kahdeksan vuotta sitten samalla kadulla sijaitsevasta yksiöstä. Nykyisessä kodissa oli silloin huone ja keittiö. Anu ja hänen miehensä Samuli Rask nukkuivat aluksi olohuoneen alkovissa. Perheen esikoinen Riku nukkui parvisängyssä ja pikkuveli Johannes pinnasängyssä parven alla. Sitten syntyi Olga, jonka pinnasänky sijoitettiin isoveljen vuoteen viereen.

Kun taloon tuli putkiremontti remontoitiin lapsille oma huone keittiön paikalle. Uusi keittiö rakennettiin alkoviin, jonne tehtiin myös vanhempien nukkumaparvi. Sitten syntyi Vappu.

– Seinät alkoivat kaatua päälle kun meillä oli vain yksi oleskelutila. Samasta rapusta vapautunut miniyksiö oli pelastus, Anu kertoo.

Lastenhuoneen takana sijaitsevaan 15 neliön huoneeseen on rapusta oma sisäänkäynti. Raskit eivät halunneet kaataa asuntojen välistä seinää, koska samalla he olisivat jouneet luopumaan lastenhuoneen alkuperäisestä komerosta. Kaapistossa on jokaiselle lapselle oma kaappi.

Yksiössä on seinän mittainen kirjahylly, tv, fatboy ja pari nojatuolia. Teini-ikäinen Riku pelaa siellä usein pleikkaa kavereidensa kanssa ja jos rapun ovi jää auki, sinne sujahtaa myös perheen pienin leikkimään ja selaamaan lastenkirjoja.

– En aina tiedä, missä lapset ovat, kun meillä on nämä kaksi asuntoa, Anu nauraa.

Raskien kodissa on Anun mukaan aina sekaista. Lasten tavaroilla ja vaatekasoilla kun on taipumus kulkeutua joka paikkaan, kuten lapsiperheissä yleensä käy.

– Arki on ihan kaaosta, mutta niin se on kaikissa lapsiperheissä asunnon koosta riippumatta, Anu sanoo.

Arjen pyörittämistä helpottaa, että musiikkia ja urheilua harrastavat lapset ovat päiväsaikaan harvoin yhtä aikaa kotona. Pienestä kodista löytyy kuitenkin kaikille rauhallinen soppi, jonne voi vetäytyä. Vanhempien parvi on hyvä läksyjen lukupaikka, samoin yksiö.

– Kerrossängyn ylimmässä vuoteessa saa myös olla ihan rauhassa, Anu sanoo.

Kodin muunneltavuus on perheelle tärkeä juttu. Yksiöstä tulee jatkossa kouluikäisten lasten nukkumapaikka, ja kun Vappu aloittaa koulun neljän vuoden kuluttua, hän saa vanhempien nukkumaparven haltuunsa.

– Odotan sitä hetkeä, kun valtaamme Samulin kanssa lastenhuoneen, Anu toteaa.

Raskit saisivat Helsingin kotinsa hinnalla huomattavasti isomman asunnon kaupungin ulkopuolelta, mutta perhe on kotiutunut Kallioon niin hyvin, etteivät he halua muuttaa sieltä pois. Lasten koulut, urheilu- ja musiikkiharrastukset ovat kaikki pääkaupungissa, samoin kuin vanhempien työpaikat. Anu työskentelee yhteisömanagerina Kallion seurakunnassa ja Samuli Helsingin poliisisoittokunnassa. Lisäksi monet perheen ystävistä asuvat naapurustossa.

– Arki sujuu, kun kaikki lähellä. Tykkään meidän kotikadustamme sekä vanhoista kivitaloista ja kahviloista, Anu sanoo.

Raskit haaveilevat asuvansa kodissaan vielä silloinkin, kun lapset ovat jo muuttaneet omilleen. Anun ja Samulin mielestä olisi hauskaa, että lapset tulisivat kylään lapsuudenkotiinsa.