Voiko siroliuska-aralian oksia juurruttaa?
Siroliuska-aralian (Schefflera arboricola) lisääminen pistokkaista on kotioloissa haasteellista ja juurtuminen epävarmaa. Pistokkaan pitäisi mieluiten olla vielä puutumaton (eli varsi on vihreä, ei vaaleanruskea), ja siinä pitäisi olla kaksi tai kolme lehtiparia. Pistokas pistetään suoraan kosteaan multaan tai turpeeseen ja laitetaan valoisaan, mutta auringonpaahteelta suojattuun paikkaan. Juurtuminen vaatii 20–25 asteen lämpöä. Pistokkaan tyven käsitteleminen juurrutushormonilla edistää juurtumista. Hitaampi, mutta varmempi tapa lisätä kasvia on niin kutsuttu ilmajuurrutus. Kuori raaputetaan rikki terävällä veitsellä varren ympäriltä noin 1–2 sentin pituudelta. Sen jälkeen vahingoitetun kohdan ympärille kiedotaan kourallinen kosteaa rahkasammalta, joka kiinnitetään varteen esimerkiksi tuorekelmulla tai foliolla. Tämän jälkeen on tärkeää pitää rahkasammal kosteana, jotta vahingoitetusta varresta kasvaisi juuria sammaleeseen. Tähän kuluu useita kuukausia. Kun juuret ovat kehittyneet, voi oksan leikata juurten alta poikki ja istuttaa omaan ruukkuunsa. Itse suosin läpinäkyvää tuorekelmua, koska silloin näen, milloin rahkasammal kaipaa kostutusta ja missä vaiheessa juurten kasvu on. Pistokkaita kannattaa ottaa vain keväällä tai kesällä. Se on paras aika myös ilmajuurrutuksen aloittamiseen, mutta sitä voi toki tehdä muulloinkin.
Visa Lipponen
