Meidän talo

Rintamamiestalon lattiarakenne

Mainos

Rintamiestalossa keittiöremonttia aloittaessamme huomasimme vanhan vesivahingon. Puruja poistaessa selvisi, että lattian alla ei ollutkaan betoniholvia, kuten luulimme (luotimme kuntotarkastajan sanaan). Kellarin katto oli paneloitu, eikä betonia näkynyt altakaan. Kuinka yleinen tällainen puinen välipohja on rintamamiestaloissa? Talvella lattiat eivät ole olleet kylmiä ja vahinkoalueen ulkopuolella purut näyttivät oikein kirkkailta ja kuivilta. Purua on noin 32 cm vahvuudelta. Huolestuttaa kellarissa olevan saunaosaston aiheuttaman kosteusrasitus ylöspäin. Onko kyseessä ”huijaus”?

 

Teksti Meidän Talo

Asiantuntija vastaa:

Rintamamiestalojen alapohja asuin- ja kellaritilojen välissä tehtiin kahdella tavalla. Toisessa alapohjan kantava osa muodostui perusmuuriin tukeutuvasta betoniholvista, jonka päälle rakennettiin purueristeinen lattia. Sen ongelmaksi muodostuu betonirakenteita pitkin rakennukseen tunkeutuva pakkastila, joka aiheuttaa kylmyyden lisäksi puurakenteiden kostumista ja mikrobivaurioitumista. Lisäksi kellaritilan kattorakenteet ovat usein nykypäivän muuttuneen käytön kannalta liian kylmiä, jolloin niiden verhoilu ilman kosteusongelmia on haastavaa.

Kun betonipinta on kylmä ja kellarin sisäilma kosteaa, kosteus tiivistyy kattoverhouksen takana oleville betonipinnoille ja aiheuttaa sieni- ja bakteerikasvua sekä puupohjaisten materiaalien pilaantumisen. Alapohjia tehtiin myös kokonaan puurakenteisena puupalkkien varaan.

Rakenteen ongelmaksi muodostuu maaperästä ja kellaritilojen huoneilmasta peräisin oleva kosteus, joka usein liian pienen tuuletuksen vuoksi aiheuttaa välipohjamateriaalien kostumista ja mikrobien kasvua. Hankala paikka on myös betonisen perusmuurin ja puusta tehdyn lattiarakenteen liitosalueen kylmät ja välillä pakkastilassa olevat puurakenteet, joihin talvella tiivistyy kellaritilojen sisäilman kosteutta.

Kun huurre sulaa vedeksi, se imeytyy puumateriaaleihin, joiden pinnoilla olevat mikrobien itiöt alkavat kasvaa. Seurauksena on vähintäänkin sinistymää ja mikrobikasvua, joiden myrkylliset ja haisevat aineenvaihduntapartikkelit kulkeutuvat rakenteen läpi vuotoilman myötä sisäilmaan. Partikkelit tarttuvat vaatteisiin – puhutaan mummonmökin hajusta. Partikkelit sisältävät usein haitallisia ainesosia ja voivat muodostua terveysriskiksi.

Kaikki kastuneet ja mikrobivaurioituneet materiaalit tulee siis poistaa ja vaihtaa pilaantumattomiin materiaaleihin. Kerran kastuneen materiaalin kuivatus ei ole riittävä toimenpide, vaikka vakuutusyhtiöitten tavaksi on tullut suositella vain kuivatusta.

Jos kysymyksessä on vesivahingon aiheuttama vaurio, jonka korjauskustannukset ovat merkittävät eikä siitä ole ilmoitettu, korjauskustannukset kuuluisivat nykykäytännön mukaan myyjälle. Tämä on tilanne, vaikka myyjä ei olisi aiheuttanut vahinkoa tai edes tiennyt siitä. Tosin jos asiaa setvitään oikeusteitse, lopputulos voi olla mitä tahansa.

Korjauskustannusten määrästä riippumatta en suosittele asian riitauttamista, vaan sopimista myyjän kanssa käyttäen tarvittaessa apuna puolueetonta ja asian ymmärtävää rakennusalan asiantuntijaa.

Asiaa voidaan pitää vilpillisenä, jos myyjä on tiennyt asiasta, mutta ei ole kertonut siitä. Jos havaitulla vahinkoalueella on merkkejä korjauksista ja jälkien peittelystä, tilanne alkaa lähennellä petosta. Mikäli korjauskustannukset ovat pienet ja aiotte muutenkin tehdä muutostöitä kyseisessä osassa taloa, antaisin asian olla.

Ongelman uusiutumisen estämiseksi rakenteiden lämpötilaa tulee nostaa ja sisäilman kosteutta pienentää, jolloin pinnoille ei pääse syntymään haitallista kastepistettä ja kosteuden tiivistymistä. Pelkästään lämpötilan nosto ei ole järkevää, koska energiaa menisi kellarin eristämättömien betonirakenteiden kautta taivaan tuuliin.

Rakenteiden lämpötilan nostamiseksi sokkelin ja perusmuurin ulkopintaan voi asentaa ilman puukoolauksia muovipohjainen lämmöneristekerros alkaen sokkelin ja ulkoseinän liitoksesta ja päättyen vähintään puoli metriä maanpinnan alapuolelle. Yläreuna suojataan peltilistalla. Jos maaperä on ollut kosteaa ja kapillaarista, minkä seurauksena perusmuuri on märkä, lämmöneristeen ja betonirakenteen väliin on laitettava sokkelieristyslevy. Jos talo sijoittuu sora-alueelle ja perusmuuri on kuiva, sokkelieristyslevy voi olla lämmöneristeen ulkopuolellakin.

Lämmöneristeen ulkopuolelle voidaan asentaa teräs- tai lasikuituverkko ja rappaus taikka kyseiseen tarkoitukseen kehitetty, kosteutta kestävä erikoislevy, joka kiinnitetään lämmöneristeen läpi betoniin ilman puurakenteita.

Julkaistu: 13.4.2010

Kysy ja asiantuntijamme vastaavat

Kirjoitathan kysymyksesi riittävän yksityiskohtaisesti, jotta voimme antaa mahdollisimman tarkan vastauksen. Valitsemme parhaat kysymykset ja julkaisemme ne. Nimeäsi ja yhteystietojasi ei julkaista.

Katso myös nämä