Kemiallinen vai eloperäinen lannoite?
Usein kemiallisia lannoitteita pidetään jotenkin luonnottomina, mutta näinhän asian laita ei ole. Sekä keinotekoisissa kemiallisissa lannoitteissa että eloperäisissä lannoitteissa on samoja mineraaliravinteita. Molemmista kasvit saavat pääravinteet, joista tärkeimmät ovat typpi, fosfori ja kalium (N, P, K) erilaisina suoloina. Lisäksi ne sisältävät hivenaineita.
Suurin ero eloperäisten ja kemiallisten lannoitteiden välillä on siinä, että eloperäisten lannoitteiden avulla parannetaan myös maan rakennetta. Tämä on erityisen tärkeää, jos maa on hiekkaista moreenia tai hyvin savista. Molemmat tarvitsevat lisää eloperäistä ainesta. Saveen kannattaa vielä lisätä hiekkaa, jotta siitä tulee kevyempää, ilmavampaa ja läpäisevämpää.
Eloperäisen aineksen sisältämistä orgaanisista yhdisteistä on vähän tutkimustietoa. Yhdisteet hajoavat maassa hitaasti ja vapauttavat esimerkiksi aminohappoja, joista kasvit voivat rakentaa tarvitsemiaan valkuaisaineita. Näin niiden ei tarvitse tehdä kaikkia orgaanisia yhdisteitään epäorgaanisista lähtöaineista.
Kumpi sitten on parempi, kemialliset lannoitteet vai kanankakka? Minä käyttäisin molempia. Jos maaperä on hyvin niukkaravinteista, lisäisin kemiallisia lannoitteita. Niiden ravinnesisältö on suuri, ja niiden avulla maahan saa nopeasti lisää liukoisia ravinteita. Maanparannukseen käyttäisin kanan- tai hevosenlantaa, joista ravinteet liukenevat hitaammin.
Japanilaiset bonsaipuiden kasvattajat ovat havainneet, että molemmilla lannoitteilla bonsaipuut saadaan kasvamaan kauniisti. He ovat myös huomanneet, että eloperäisillä lannoitteilla puiden lehdet ovat kiiltävämpiä ja voivat hiukan paremmin kuin ainoastaan kemiallisilla lannoitteilla ravitut. Ero saattaa piillä vapautuvissa orgaanisissa ravintoaineissa.
Kurt Fagerstedt
