Meidän talo

Kellarin haju tarttuu vaatteisiin

Mainos

Talomme on rakennettu vuonna 1962. Vieraidemme vaatteisiin on tarttunut kellarin haju. Meidänkin vaatteissamme haju on aika voimakas, ja sen huomaa esim. autoon astuessa. Talon sisäilma ei haise.
Eräs alan insinööri sanoi hajun johtuvan sädesienestä, joka kasvaa alapohjan betonilaatan päällä olevassa kutterinpurussa. Terveystarkastajan mielestä haju tulee kellarista, jonka rappukäytävän kautta se pääsee huonetiloihin. Kumpi on oikeassa?
 

Avasimme reiän lattiaan, jonka rakenne on betonilaatta, muovikalvo, ohut lasivillahuopa, tervapaperin tyyppinen musta kreppipaperi, kutterinpuru, raakalauta, lastulevy, pintamateriaali. Kaikki rakenteet vaikuttivat uudenveroisilta ja kuivilta, eivätkä juurikaan haisseet.

Teksti Meidän Talo

Asiantuntija vastaa:

Haju voi olla peräisin sienistä (mm. homeet) tai bakteereista (mm. sädesieni). Sen voimakkuus on sidoksissa mikrobien kasvuvaiheeseen. Todennäköisesti kysymyksessä ovat sädesienen aiheuttamat aineenvaihduntapartikkelit.
Ihmisen hajuaisti turtuu eri hajuille hyvin nopeasti. Jos haju on vaatteissa, ei nenä erota samaa hajua sisäilmasta.
Insinööri ja terveystarkastaja saattavat molemmat olla oikeassa.
 

Kosteiden ja mahdollisesti viileiden kellaritilojen ilmatieyhteys asuntoon ei ole suositeltavaa, koska kellarissa voi kasvaa sädesientä samoin kuin kaikkialla maaperässä ja kosteilla pinnoilla. Mikäli rakennuksesta puuttuvat sisätilojen alipainetta pienentävät korvausilmaventtiilit, itiöt ja muut partikkelit kulkeutuvat kellarista nousevan ilman mukana asuntoon.
Jos betonilaatan päälle on asennettu puukoolaus tai lämmöneriste, on rakenteen oltava jatkuvasti kuiva. Betonilaatan päälle tulevia rakenteita ei pidä asentaa, ennen kuin betonin kosteustila on alle 2,5 %. Ennen muita materiaaleja betonilaatan päälle tulee aina laittaa kylmä- ja kuumabitumikerros estämään betonin kosteuden haitallisia vaikutuksia.
Lattiarakenteen “akilleen kantapää” saattaa olla muovikalvon paksuus ja yhtenäisyys sekä lattialevytyksen/pintamateriaalin ilmatiiveys. Jos betonilaatta on kostunut ja muovikalvo on epäyhtenäinen tai rikki taikka rakenne on tehty edellä selvitetyn vastaisesti, nousee lattiarakenteen suhteellinen kosteus kovin korkealle ja haitallinen mikrobikasvu voi käynnistyä.
 

Kun rakenteita avataan, ei mikrobikasvuinen materiaali välttämättä erotu terveestä materiaalista. Jos kasvu on jatkunut voimakkaana pitkään ja itiötuotanto on käynnistynyt, on mikrobikasvu silmin havaittavissa. Hajuaistin suhteen tilanne on edellä kuvatun kaltainen.
 

Se, mistä sieni- tai bakteerikasvusta on kysymys, on pääosin epäolennaista, koska kysymyksessä on virheelliseen tilaan joutunut kostunut rakenne, joka tulee kunnostaa. Myös oletettavasti saastuneet materiaalit on syytä vaihtaa uusiin vaikka niissä ei vikaa näkyisikään. Kun kaikki tarvittavat materiaalivaihdot, lahovaurioituneet sekä bakteeri- ja homekasvuiset materiaalit on kunnostettu ja korvausilmaventtiilit asennettu, on rakennuksen sisätilat syytä otsonoida.
 

Kaikki mahdollisesti lahovaurioitunut materiaali on poistettava, vaikka julkisuudessa esiintyy ohjeita, että lahovaurioitunutta materiaalia voi jättää rakenteisiin, kun materiaalin otsonoi. Otsonointi ei tunkeudu materiaalin pintakerrosta syvemmälle.
 

Uuden lattiarakenteen yläpinta ei saa olla liian höyrytiivis, ja rakennuksen korvausilma tulee ottaa hallitusti ikkunoiden alla olevien pattereiden yläpuolelta.
 

Julkaistu: 10.3.2009

Kysy ja asiantuntijamme vastaavat

Kirjoitathan kysymyksesi riittävän yksityiskohtaisesti, jotta voimme antaa mahdollisimman tarkan vastauksen. Valitsemme parhaat kysymykset ja julkaisemme ne. Nimeäsi ja yhteystietojasi ei julkaista.

Katso myös nämä