Kuka saa käyttää yksityistietä ja miten pulmat ratkaistaan? Tutustu mökkitietä koskeviin säädöksiin

Mikä oikeastaan on mökkitie?

Kansan suussa elää myös nimitys mökkitie, mutta virallisemmissa yhteyksissä puhutaan vain yksityistiestä. Yksityistiet ovat teitä, jotka eivät ole julkisin varoin ylläpidettäviä maanteitä ja joita voivat käyttää muutkin kuin maanomistaja, jonka alueella tie sijaitsee. Tämä on Maanmittauslaitoksen rustaama määritelmä.

Kuka huolehtii yksityistiestä?

Yksityistien rakentamisesta ja kunnossapidosta huolehtivat tieosakkaat. Osakkaat voivat muodostaa tiekunnan. Käytännön toimia varten tiekunnalla on 3–5-jäseninen hoitokunta.

Miten tiehoitokuntien jäsenet valitaan?

Valitettavasti hoitokuntiin on usein vaikeaa löytää vapaaehtoisia. Suomen tieyhdistys neuvoo silloin palkkaamaan ulkopuolisen asiantuntijan tiekunnan toimitsijamieheksi.

Mikä on nukkuva tiekunta?

Jos yksityistien hoitamiseen liittyviä tehtäviä hoitamaan ei haluta ketään ulkopuolistakaan, tiekunta siirtyy silloin ”nukkuvaksi tiekunnaksi”. Silloin tiekunta ei lakkaa olemasta, mutta mitään virallisia tai osakkaita velvoittavia päätöksiä ei tehdä. ”Ehkä joku traktorin omistava ottaa asiakseen tien aurauksen ja hänelle voidaan jonkinlaista kolehtiakin kerätä vapaaehtoisesti maksun maksavien tieosakkaiden joukosta”, Tieyhdistys toteaa.

Paljonko tulee kuluja vuodessa?

Yksityisteiden varsinaiset kunnossapitokustannukset vaihtelevat suuresti. Vähän liikennöidyillä teillä kustannushaarukka on arviolta 300–600 €/km vuodessa.

Ovatko hiekkatien kustannukset pienemmät?

Metsäautotiehen verrattavan päällystämättömän mökkitien vuotuiset hoitokustannukset ovat arviolta 100–200 €/km.

Määrääkö laki mökkitien hoidosta?

Vieläkin tosiaan löytyy nuukia kiinteistönomistajia, jotka tahtovat perustaa tienhoidon vapaaehtoistyölle. Tästä seuraa lähes poikkeuksetta porua ja pahaa mieltä. Kunnostustalkoisiin ei saada väkeä, ja vähän tietä käyttävät mökkiläiset kokevat kustannusten jakautumisen epäoikeudenmukaiseksi. Ei oikeastaan tarvitsisi, sillä vuonna 2019 uusittu yksityistielaki määrittelee ja määrää nuo asiat todella tarkasti. Kun noudattaa lakia tieasioissa, riidan aiheet kuihtuvat itsestään.

Mikä ihme on tieyksikkö?

Laissa on käytössä erityinen yksityistien käyttäjien välistä tasa-arvoa edistävä suure, tieyksikkö. Tiestä saatava hyöty ilmaistaan painolukuna eli kunkin tienkäyttäjän liikenteen keskimääräisenä kokonaispainona kerrottuna vuotuisella kulkumatkalla. Näin muodostetut tieyksiköt ilmoitetaan tonnikilometreinä. Tieosakkaalle koituva maksu saadaan, kun osakkaalle määrätyt tieyksiköt kerrotaan tiekunnan päättämän yhden tieyksikön hinnalla tai tiekunnan talousarviossa perittäväksi määrätty maksu jaetaan tieosakkaille suhteessa heidän tieyksiköidensä määrään.

Saako jostain lisää neuvoja?

Jos aihe ei ole tuttu, edellinen kappale pitää varmaan lukea muutamaan kertaan. Ymmärryksen tueksi Maanmittauslaitos on julkaissut monin esimerkein varustetun oppaan Yksityistien tieyksiköinti. Oppaan tuorein versio ottaa huomioon vuoden 2019 yksityistielain säädökset. Pdf-versio on vapaasti ladattavissa Maanmittauslaitoksen verkkosivuilta.

Miten pulmat ratkaistaan?

Huomattakoon, että yksityistielain selkeät määräykset lähtevät siitä perusajatuksesta, että tien hallinnasta ja hoidosta vastaa tiekunta. Näin ei suinkaan aina ole. Jos tiekuntaa ei jostain syystä ole perustettu, tieosakkaat vastaavat tietä koskevista asioista yhdessä, mutta yksityishenkilöinä. Riidat ratkaistaan Maanmittauslaitoksen järjestämissä maksullisissa yksityistietoimituksissa – tai viime kädessä yleisissä oikeusistuimissa.

Kuka päättää, miten hyvin tietä hoidetaan?

Tiekunta päättää hallinnoimansa tien kunnossapitotasosta yleensä talousarviokäsittelyn yhteydessä. Päätökset tehdään tieyksiköiden perusteella enemmistöpäätöksin. Tiekunnan hallinnoimalla tiellä ei saa tehdä kunnossapitotöitä ilman hoitokunnan tai toimitsijamiehen lupaa.

Entä jos ei ole järjestäydytty?

Järjestäytymättömällä tiellä päätökset tehdään tieosakkaiden kokouksessa. Kaikessa päätöksenteossa on pyrittävä yksimielisyyteen, enemmistöpäätöksiä ei tehdä. Tien hoito jää siksi usein vähän rempalleen. Järjestäytymättömällä tiellä käy usein niin, että yksi tieosakas tekee tai teettää jonkin työn ja koettaa sitten saada muita osakkaita osallistumaan kustannuksiin.

Mitäs kunta tekee?

Monet yksityistiet ovat kuntien hoidossa hoitosopimuksilla, jolloin tiekunnan osakkaiden ei tarvitse kuin maksaa kunnan lähettämät laskut. Kunta voi tarjota kunnossapitopalveluja myös avustuksina.

Mitä hoitotöitä tarvitaan?

Hoitotöitä ovat muun muassa kesällä lanaus, pölynsidonta, päällysteiden hoito, vesakonraivaus ja niitto. Talvella niihin kuuluvat aurausviitoitus, lumen poisto, polanteiden tasaus ja hiekoitus.

Entä kunnostustöitä?

Kunnostustöitä ovat esimerkiksi tien sorastus, ojien ja rumpujen kunnostus sekä routavaurioiden korjaus tai ehkäiseminen. Sorastus ja lumen poisto ovat hintavimmat toimenpiteet.

Kuka saa käyttää yksityistietä?

Yksityistie on nimensä mukainen siinä, että kuka tahansa ei saa käyttää tietä miten tahansa. Lain 28 § määrää näin: ”Muiden kuin tieosakkaiden hyväksi tapahtuva yksityistien käyttäminen säännöllisiin ja tilapäisiin kuljetuksiin, säännölliseen kulkemiseen sekä tien kunnossapitokustannuksia selvästi lisäävän toimintaan on luvanvaraista.”

Saako tuttavien mökille varmasti ajaa?

Huomattakoon, että ”tilapäistä kulkemista” ei ole lupa rajoittaa. Tuttavien kesämökille voi ajaa yksityistietä pitkin ilman eri lupaa. Kiinteistönomistaja ei saa asettaa kiinteistöllään olevalle yksityistielle sulkulaitetta, jollei tiekunta tai, jos tiekuntaa ei ole perustettu, kaikki tieosakkaat anna siihen suostumustaan.

Erikseen on vielä määrätty, että jos valtio tai kunta on myöntänyt avustuksia tien kunnossapitoon, ”tien käyttämistä muuhun kuin tieosakkaiden hyväksi tapahtuvaan liikenteeseen ei saa kieltää tai tietä sulkea sinä ajanjaksona, jota avustus koskee”.

Ja mites sitten ne jokamiehenoikeudet?

Myös jokamiehenoikeudet antavat kävelijöille, hiihtäjille tai pyöräilijöille – sekä tietyin varauksin ratsastajille – oikeuden käyttää yksityisteitä. Näin on silloinkin, vaikka se olisi tiellä varoituskyltein kielletty.