Kotivinkki

Eronnut äiti ratkaisi asumispulmansa perustamalla kommuunin yksinhuoltajille – "Mietin, että muitakin on pakko olla samassa tilanteessa"

Yksinhuoltajaperheiden kommuunissa Vantaalla lasten kaverit ja vanhempien vertaistuki ovat saman katon alla. Eripuraa tulee joskus kotitöistä, mutta lapsille on aina leikkiseuraa ja aikuisille rupattelukavereita.
Kuvat Pia Inberg

– Hiljaisuus alkaa yhdeksältä, tämä on lapsiystävällinen ja päihteetön kommuuni, Henrica Fagerlund kertoo.

Henrica on yksinhuoltajaperheiden kommuunin perustajajäsen. Silti hänen on vaikea muistaa, montako henkilöä kommuunissa asuu nyt.

– Meitä taitaa olla kymmenen aikuista ja kuusi lasta. Tässä talossa on kahdeksan makuuhuonetta ja piharakennuksessa on vielä yksi lisää.

Hetken miettimisen ymmärtää, sillä suuren omakotitalon asukaskunnassa on vaihdoksia tämän tästä. Vanhoja menee ja uusia tulee. Talon tuoreimmat asukkaat kantoivat pienen muuttokuormansa sisään vasta reilu viikko sitten.

Yksinhuoltajien kommuunissa Vantaan Vapaalassa asuu myös yksi pariskunta ja kolme sinkkua. Kuvassa Mikiyas Getachew (takana vas.), Lotta Mattila, Ava, Aino Nuolioja (keskellä vas.), Sade, Suvi Lehtonen, Annariikka ja vauva, Lumi (edessä vas,), Pekka Eskelinen, Ava, Henrica Fagerholm ja Aurelia.
Henrica Fagerlundilla on tyttären kanssa jaetussa huoneessa oma sängyn kokoinen soppi. Huoneesta on oma uloskäynti ulkoterassille.

Viiden yksinhuoltajaperheen lisäksi kommuunissa asuu yksi pariskunta ja kolme yksineläjää.

Kommuuni sai alkunsa neljä vuotta sitten, kun Henrica oli eroamassa puolisostaan. Hän mietti uuden kodin hankkimista itselleen ja silloin 5-vuotiaalle Aurelialle.

– Tunsin itseni tosi yksinäiseksi. Ajattelin, että jos muutan yksin tyttäreni kanssa asumaan, tilanne menee vain huonommaksi, Henrica kertoo.

– Ratkaisuksi keksin kommuunin. Mietin, että muitakin on pakko olla samassa elämäntilanteessa.

Henrica kirjoitti viestin Facebookin Kommuunit koolle -ryhmään. Sieltä löytyi yhteisöllisestä asumisesta kiinnostunut yli kymmenen hengen porukka.

Kodin löytäminen suurelle joukolle oli hankalaa. Henrica kiersi katsomassa useita asuntoja, mutta mikään ei tuntunut sopivalta.

Viimein Vantaan Vapaalasta löytyi lähes 300-neliöinen komea omakotitalo. Siinä oli riittävästi huoneita, joista sai muokattua kullekin ruokakunnalle oman rauhallisen sopen.

– Vuokranantaja ensin vähän ihmetteli, että mikäs seurue me oikein olemme. Lopulta vuokraaminen kuitenkin onnistui, Henrica sanoo.

Porukka päätyi järjestelyyn, jossa Henrica on päävuokralainen ja muut asukkaat ovat hänen alivuokralaisiaan.

  • Talon asukkaat: 10 aikuista ja kuusi lasta.
  • Asuinneliöt: Noin 300.
  • Tilat: 9 h + k sekä pihayksiö omakotitalossa
  • Vessojen määrä: 3. ”Se riittää, jonoja ei tule.”
  • Asumismenot: 3050 euroa kuukaudessa. Vessoja talossa on kolme, se riittää, jonoja ei tule.
Lapsille on kommuunissa aina leikkiseuraa. Olohuoneen sohvat ja patjat houkuttavat temppuilemaan.
Etenkin viikonloppuisin kodinhoitohuoneessa on ruuhkaa.
Ruokakuntien määrän kasvaessa kommuunissa on otettu kaikki kolot asuinkäyttöön. Suvi Lehtosen huone on entisessä vaatehuoneessa. Talossa on kokonaisuudessaan noin 300 neliötä.

Entiseen vaatehuoneeseen on rakennettu pikkuruinen huone. Se koostuu kapeasta käytävästä ja matalasta makuutilasta. Ikkunaa ei ole, mutta se ei haittaa. Tilaan tulvii raitista ilmaa ja linnunlaulua ilmastointiputkesta.

Suvi Lehtonen sujahtaa verhon taakse pötköttelemään omalle vuoteelleen.

– Täällä saa tosi sikeät unet, yksin asuva Suvi kertoo.

Suvin soppi on kommuunin pienimpiä. Suurin osa huoneista on normaalin kokoisia. Kookkaimmat on varattu perheellisille.

Henrica ja Aurelia asuvat alakerrassa yhteisen olohuoneen tuntumassa. Korkea tila on erotettu olohuoneesta jälkikäteen rakennetulla seinäkkeellä.

– Meillä on tässä oikeastaan kaksi huonetta. Tuonne Aurelian puolelle ei ole menemistä ilman kutsua, Henrica naurahtaa.

Tytön valtakunta muodostuu parvisängystä. Ylhäällä on tilava peti pehmoleluineen, alakerrassa on leikkitilaa ja pieni pöytä. Aurelia esittelee ylpeänä aarteitaan, joita hän on saanut talon muilta asukkailta. On peilipöytää ja käytettyä tietokonetta.

Henrican huone taas on pieni makuutila hyllyineen Aurelian parvisängyn vieressä. Kunkin ruokakunnan oma huone ja suljettu ovi tarkoittaa yksityisyyttä ja omaa rauhaa.

Keittiössä on ihanan tiivis tunnelma.

Seuraa löytyy yhteisistä tiloista: keittiöstä, olohuoneesta, yläkerran aulasta, kodinhoitohuoneesta ja saunasta.

Keittiön pöydän ääreen on kokoontunut väkeä syömään pakastepitsaa ja juomaan kauramaidolla höystettyä kahvia. Asukkaat nappaavat paloja pitsasta.

– Emme yleensä tee yhdessä ruokaa koko porukalle, vaan kaikki ovat omissa ruoissaan. Spontaanisti toki joku saattaa kysyä, kelpaisiko yli jäänyt ruoka, Aino Nuolioja kertoo.

Keittiön nurkassa nököttää kaksi suurta jääkaappia, kodinhoitohuoneessa on vielä kaksi pakastinta.

Kullakin ruokakunnalla on jääkaapissa oma hyllynsä. Samoin jokaisella on oma kuivaruokahyllynsä tai -laatikkonsa. Myös yhteiskäytössä olevalle ruoalle on varattu omat paikkansa.

– Merkitsemme yhteiskäytössä olevat ruoat ja hedelmät piirtämällä niihin sydämen, Henrica selittää.

Suuressa talossa on myös paljon siivottavaa, järjesteltävää ja hoidettavaa.

Kotityöt kommuunilaiset ovat koonneet pitkään listaan. Kullekin on omat vastuualueensa. Esimerkiksi Ainon kontolla on vessojen siivous, ja Henrica huolehtii keittiön ja olohuoneen siisteydestä.

Jos kotitöiden hoitamisessa on puutteita, listasta voi aina katsoa, kenelle asiasta pitää huomauttaa.

– Parempi sanoa kuin yrittää jaksaa, Suvi sanoo.

Aino Nuolioja asuu kommuunissa Sade-tyttärensä kanssa. Ainon mukaan talo hiljenee päivisin, kun aikuiset lähtevät töihin ja isot lapset kouluun tai päiväkotiin.
Nimikirjaimet kertovat, kenelle hedelmät kuuluvat.

Kun saman katon alla asuu useita perheitä, syntyy väistämättä myös ristiriitoja. Ihmiset ovat erilaisia ja käsitykset vaikkapa siisteydestä vaihtelevat.

– Usein skismat tulevat esiin pienissä asioissa. Esimerkiksi minua alkaa nyppiä, jos biojäteastian tyhjentäminen jää aina minulle, Suvi sanoo.

– Tuon voisi tiivistää niin, että ihmisiä alkaa harmittaa, jos antaminen ja saaminen eivät ole tasapainossa, Henrica sanoo.

Kinaa syntyy ennen pitkää, jos joku osallistuu vähemmän kuin muut, ja muut joutuvat tekemään vastaavasti enemmän.

Asukkaat puivat yhteisiä asioita silloin tällöin talokokouksissa. Keittiössä on ruutuvihko, johon asukkaat kirjoittavat käsiteltäviä aiheita seuraavaa kokousta varten: yläkerran pesuhuoneen vaatekaappijako, lapsille nimetyt naulakot, löytötavaroiden säännöt…

– Joskus kokouksissa on keskusteltu aika reippaastikin, Henrica sanoo.

Vaikka yhdessä eläessä tulee välillä riitoja, elo kommuunissa myös antaa ja opettaa paljon.

Henrica on oppinut asettamaan yhteisen hyvän oman edun edelle asumiseen liittyvissä asioissa. Omaa kantaa ei kannata ajaa jääräpäisesti läpi. Kun muut ovat tyytyväisiä, omakin olo on hyvä.

Kommuunissa on myös aina elämää. Lapsilla on kavereita ja aikuisilla juttuseuraa.

– Me tulimme tänne tablettia pakoon. Kun on kavereita, lapsi ei halua tuijottaa ruutua. Minustakin tämä on kivaa. Kun lapsi on nukahtanut, voin jutella kavereiden kanssa keittiössä, Aino kuvailee.

Tavallinen puheenaihe on viestintä ex-puolison kanssa. Miten siitä saisi sujuvaa?

Aikuisten kesken pöydän ääressä keskustellaan lapsiin liittyvistä päätöksistä, päiväkodin kuulumisista tai koulun valinnasta.

Tavallinen puheenaihe on myös viestintä ex-puolison kanssa. Miten siitä saisi sujuvaa?

Myös pikaiset kauppareissut hoituvat vanhemmilta helposti, kun voi kysyä kämppäkaveria vahtimaan lasta.

– Pientä lasta ei kuitenkaan voi vain jättää kotiin ja luottaa siihen, että joku valvoo. Aina pitää sopia erikseen, kenellä vahtivuoro on, Henrica sanoo.

Nyt kommuuniin pitäisi löytää uusi asukas. Suvi on muuttamassa poikaystävänsä luo Japaniin.

Vapautuvista huoneista asukkaat ilmoittavat Facebookin kommuuniryhmissä, ja kiinnostuneet asukasehdokkaat kutsutaan kylään.

– Ehdokkaiden kanssa tunnustelemme puolin ja toisin, voisivatko he sopia meidän joukkoomme, ja tuntuuko tällainen asuminen heistä hyvältä, Henrica kertoo.

Yhteisön alkuperäisistä asukkaista ovat jäljellä enää Henrica ja Aurelia.

Asukkaiden vaihtuminen nostaa aina hieman kommuunin stressitasoa. Löytyykö uutta asukasta? Sopeutuuko tulija muiden joukkoon?

– Kaikki eivät ole sopeutuneet, vaan ovat lähteneet. Toisaalta joskus joku aluksi hieman epäilyttävältä tuntunut tulokas onkin osoittautunut mitä sydämellisimmäksi ja ihanimmaksi ihmiseksi, Henrica sanoo.

Pekka Eskelinen kertoo, että kommuunissa käydyt keskustelut ovat vaikuttaneet hänen elämänsä isoihin ratkaisuihin. Pekka on ammatiltaan lastenhoitaja ja suunnittelee nyt alan vaihtoa.
Julkaistu: 28.2.2020
3 kommenttia