Satavuotiaassa kerrostalossa naapureilla on yhteinen olohuone, jumppahuone ja pakastin – ”Uskomaton olo, että tämmöistä huolenpitoa tai porukkaa voi olla”
Helsinkiläisessä taloyhtiössä viiden perheen väestä on hitsautunut tiivis porukka, joka huolehtii naapureidenkin mattojen pesusta ja koirien ulkoilutuksesta. ”Tämä on meidän toinen perhe”, Outi Mäkinen sanoo.
Tässä se on. Näin Jenni Kitti ja hänen miehensä Oula totesivat, kun tulivat asuntonäytölle Helsingin Alppilassa sijaitsevaan pienkerrostaloon keväällä 2016.
Yli satavuotiaassa rakennuksessa oli alkujaan ollut 33 hellahuonetta rautatietyöläisten asuntoina. 1980-luvun alussa kymmenen perhettä oli lunastanut purkutuomion saaneen talon Helsingin kaupungilta ja yhdistellyt hellahuoneista eri kokoisia koteja. Nyt talosta oli vapautunut 58-neliöinen kaksio.
Vanhan talon henki viehätti Jenniä ja Oulaa. Vielä pari vuotta aiemmin he olivat asuneet lapsensa Aslan kanssa Turussa puutaloyhtiössä, jonka asukkaat viettivät aikaa yhteisellä pihalla. Sittemmin he olivat muuttaneet vuokralle Helsingin Kruununhakaan ja järkyttyneet, kun naapurit eivät tervehtineet toisiaan rappukäytävässä.
Kaksio Alppilassa vaikutti kolmihenkisen perheen tarpeisiin vähän pieneltä, mutta tarjouksen he tekivät silti. Jo näytöllä Jenni ja Oula ymmärsivät, että taloyhtiössä oli jotain suurempaa.
Yhteisöllinen kerrostalo Alppilassa
Asukkaat: Jenni, Oula ja Asla Kitti, Outi ja Hertta Mäkinen ja seitsemän muuta perhettä.
Koti: Yhdeksän asunnon pienkerrostalo Helsingin Alppilassa.
Asumismenot: Yhtiövastike 6,20 € / neliö sisältää saunan ja pesutuvan käytön.
15 Whatsapp-ryhmää
Kun Jenni muistelee tunnelmia asuntonäytöltä, kaksion ovikello soi. Ovella on naapurirapun Sirpa Viitamäki.
Sirpa on matkalla Jennin yläkerrassa asuvien Tarjan ja Ollin luo. Taloyhtiössä on kiirinyt sana siitä, että heidän tyttärensä uusi kissa on tullut asuntoon hoitoon. Sitä vähän jokainen naapuri haluaa vuorollaan käydä silittämässä.
Samalla Sirpa noukkii mukaansa Jennin pakastimesta Ollin antamia kaloja. Näitä Olli on jakanut vähän jokaiselle naapurille, ja kellarin yhteispakastimessa kuhaa löytyy vielä lisää.
Taloyhtiön kellarin juhlatilassa on myöhemmin pienet illanistujaiset. Niitä varten Olli, Sirpan mies Mikko ja pari muuta täyttävät kalat yhdessä Ollin keittiössä. Illan tullen ne grillataan. Sisäpihan perällä on hiili- ja kaasugrillien lisäksi yhteiskäyttöinen tandooriuuni.
Yhteiset illanvietot naapureiden kanssa pyörivät aika paljon ruoan ympärillä, Jenni kertoo.
”Kesäisin naapureiden kanssa tulee oltua eniten. Kun joku sytyttää grillin, pian pihalla on puolet naapureista. Jos itsellä ei ole muuta ja kaapissa on soijanakkipaketti, niin kyllähän siihen menee mukaan.”
Whatsapp-viestejä taloyhtiössä vaihdellaan tiuhaan. Viestiryhmiä on perustettu ainakin viisitoista, Jenni laskee. On naisten ryhmä, miesten ryhmä, teini-ikäisiksi kasvaneiden lasten ryhmä, saunaryhmä, koiran omistajien ryhmä, jumpparyhmä, pakastinryhmä, lahjaryhmä Outille, lahjaryhmä Sirpalle ja Mikolle, ja niin edelleen. Omat ryhmänsä on myös naisten reissuille, joita on viime vuosina tehty Hankoon ja Porvooseen.
Kutsu illanviettoihin ja saunavuoroille on kaikille avoin, mutta ydinporukaksi yhdeksän asunnon talosta on hitsautunut viiden asunnon väki, Jenni kertoo.
Kehonhuoltotunti kellarissa
Aikanaan asuntonäytöllä Jenni ja Oula olivat vaikuttuneita taloyhtiön hulppeista tiloista. Asuntoon kuului oma, asunnon kokoinen ullakkovarasto, ja lisää elintilaa löytyi kellarista.
Koko talon alle levittyvään tilaan on remontoitu muun muassa kuntosali, askarteluhuone ja jumppahuone. Jälkimmäisessä järjestetään kehonhuoltotunti kaikille halukkaille kerran viikossa. Lisäksi on pyykkitupa ja puusauna, joiden käyttömaksut on jyvitetty yhtiövastikkeisiin – sekä juhlatilaksi kutsuttu oleskelutila pianoineen, sohvaryhmineen ja taulutelevisioineen.
”Naapurin Hertta juoksi meidän ovelle ja toi särkylääkettä ja suklaalevyn. Tuli uskomaton olo, että tämmöistä porukkaa voi olla.”
Naapureiden väliset läheiset suhteet alkoivat selvitä Jennille pian muuton jälkeen. Tuolloin Asla oli seitsemänvuotias, ja kovassa kuumeessa. Kipulääke ei tehonnut. Jenni oli Aslan kanssa yksin kotona. Hän lähetti naapureille viestiä, josko jollakulla olisi toisenlaista lasten särkylääkettä kaapissaan.
”Naapurin Hertta juoksi kellarin kautta meidän ovelle ja toi särkylääkettä ja suklaalevyn. Siitä tuli uskomaton olo, että tämmöistä huolenpitoa tai tällaista porukkaa voi olla.”
Hertan äiti Outi Mäkinen tietää, mitä tämän tyyppinen huolenpito juuri lapsiperheen arjessa voi merkitä.
Outi muutti taloon vuonna 2008. Samana syksynä perheen kolmioon yhdistettiin sen seinän takaa vapautunut yksiö. Sitten syntyi Hertta, jonka ristiäisiä juhlittiin kellarin juhlatilassa. Kolme vuotta myöhemmin Outi jäi yksinhuoltajaksi.
”Naapureista sain älytöntä turvaa etenkin silloin, kun Hertta oli pieni. Tiesin, että jos minulle tapahtuisi jotain, niin joku täällä voisi pitää tuosta ipanasta huolta.”
Oma huone lapsillekin
Noista vuosista yhteisöllisyys taloyhtiössä on vain vahvistunut, Jenni ja Outi sanovat. Heidän mukaansa korona oli naapuruussuhteissa käännekohta. Saunaa ei suljettu, vaan juuri koronavuosina siellä alettiin perheporukoiden sijaan saunoa naisten ja miesten kesken. Jumppahuoneessa jumpattiin maskit kasvoilla. Myös lapset saivat viettää aikaa toistensa kanssa. Kun meininki kävi liian levottomaksi, piti Jenni heille liikuntatunteja läheisellä urheilukentällä.
”Ajattelimme, että voimme muodostaa oman suljetun porukkamme. Se oli mieletön henkireikä”, Jenni sanoo.
”Korona-aikana todella korostui se, että naapurit ovat meidän toinen perhe”, sanoo Outi.
Myös talon nuorille on muodostunut läheiset välit. Hertta on nyt 16-vuotias, ja saman ikäisiä nuoria asuu talossa kolme muutakin: Asla, ja Hertan alakerrassa asuvat Armi ja Ansa. Pieninä lapset löytyivät nelistään milloin mistäkin lehtiroskiksesta, Jenni muistelee.
Korona-aikaan he saivat oman huoneensa kellarista, C-rapun portaiden alle jäävästä tilasta. Huoneen he ovat sisustaneet tyynyin ja patjoin.
Suhde talon kavereihin on erilainen kuin muihin läheisiin ystäviin, Hertta sanoo, ja kertoo leffailloista ja siskonpedeistä, pop up -kahvilasta ja pullonkeruuprojektista.
”Pullorahoilla kävimme yhdessä sushilla ja ostimme kellariin Wunderbaumeja. Tehtiin niillä rahoilla muutakin, mutta nämä olivat ne tärkeimmät”, Hertta sanoo.
Eivät naapurit aikuisillekaan ole vain naapureita.
”Outi on tietysti naapurini, mutta kyllä hän on myös ystäväni”, sanoo Jenni.
”Meillä on luontevasti säilynyt se, että jos haluaa olla omissa oloissaan, ei naapureille tarvitse selitellä mitään.”
Kuten muutkin läheiset välit, myös välit naapureihin joskus kiristävät.
”Illanvietoissa voi tulla kyllä kiihkeitä keskusteluja. Mutta jos joku on oikein ärhäkällä päällä, niin hänelle voi myös sanoa, että nyt loppuu tuollainen”, sanoo Jenni.
Eikä taloyhtiö kuitenkaan mikään kommuuni ole, sanoo Outi. Sellaisessa hän ei haluaisi asua.
”Meillä on luontevasti säilynyt se, että jos haluaa olla omissa oloissaan, ei naapureille tarvitse selitellä mitään.”
Helppoa pyytää apua
Naapurin Mikko on ollut Ollin luona valmistamassa täytettä grillattaville kaloille. Nyt hän tarvitsee lisää kuhaa Outin pakkasesta.
Hertan ja Outin koira, Pomo Antero Mäkinen, menee häntä heiluen Mikon jalkoihin hakemaan rapsutuksia.
”Mikolla ja Sirpalla on meidän vara-avaimemme, koska he vievät välillä Pomon lenkille, jos emme itse ehdi. Heidän Fami-koiransa on Pomon paras kaveri”, Outi kertoo.
Pieniä palveluksia naapureiden kesken tehdään arjessa muutenkin. Autoja lainataan, muidenkin mattoja kuljetetaan pesulaan omien mukana. Sen jälkeen, kun Outi on luopunut autostaan, on Hertta saanut naapureilta autokyytejä jääkiekkotreeneihin.
Avun pyytäminen ei ole vaikeaa. Pikemminkin ongelmia tulee, jos niin ei tee, Outi sanoo, ja kertoo kerrasta, jolloin osti iskuporakoneen taulujen kiinnittämistä varten.
”Kun tulin kotipihaan, siinä istui pari naapuria. Sanoin heille, että katsokaas, mitä minä ostin. He katsoivat minua pitkään ja kysyivät, että mikä minua vaivaa. Heilläkin olisi ollut porakoneet. Minun olisi pitänyt pyytää sellaista heiltä.
”Kodin kasat löytyvät jokaisen huoneen jokaisesta nurkasta”
Missä teillä syödään ja syödäänkö yhdessä?
Jenni: Telkkarin edessä, mutta yleensä yhdessä
Outi: Syömme yleensä yhdessä ruokapöydän ääressä, joskus sohvallakin.
Mikä kohta kodista jää aina siivoamatta?
Jenni: Keittiön yläkaappien päälliset
Outi: Ehkä pikkuhuone, eli vierashuone, joka käytännössä on Hertan urheiluhuone. Siellä hänen jääkiekkokamansa ovat aina kuivumassa.
Mistä löytyvät kodin kasat?
Jenni: Jokaisen huoneen jokaisesta nurkasta.
Outi: Joka paikasta! Kirjakasat ovat kirjastohuoneessa ja vaatekasoja on kaikissa huoneissa.
Minkä asian haluaisit kodistasi muuttaa?
Jenni: Lattian. Haluaisin, että se hiottaisiin.
Outi: Haaveilen uudesta keittiöstä. Tykkään kokata, ja hellan vieressä on vähänlaisesti laskutilaa. Haaveilen siitä, että joku suunnittelisi tähän toimivamman keittiön.
Mikä on kodin ikuisuusprojekti?
Jenni: Taulujen ripustus. Meillä on vintillä tauluja, jotka haluaisin laittaa esiin. Oula kuitenkaan ei haluaisi seinille mitään.
Outi: Kirjapinot! Niitä kertyy joka paikkaan, ja tarvitsemme uusia hyllyjä. En tiedä, mihin sellaisia mahtuisi, mutta kirjoista en luovu.
Kuka avaa viemärin?
Jenni: Se, kumpi sattuu olemaan paikalla silloin, kun lavuaari ei enää kerta kaikkiaan vedä.
Outi: Minä.
Kuka määrää sisustuksesta?
Jenni: Oula ja minä yhdessä. Olemme tosi yksimielisiä kaikesta muusta paitsi niistä tauluista.
Outi: Tähän asti se on aika pitkälti ollut minun määräyksessäni, mutta ehkä Hertta alkaa ottaa enemmän valtaa, kun kasvaa. Oman huoneensa hän on laittanut, eikä mitään kiistoja ole ollut.
Mistä kodin tavarasta et luopuisi?
Jenni: Tiskikoneesta.
Outi: Keittiön seinään kiinnitetystä espanjalaisesta viinipullonavaajasta. Lapsuudenperheeni asui Espanjassa 70-luvun alkupuolella. Kun palasimme sieltä Suomeen, tuli sieltä tuliaiseksi tällainen avaaja. Se oli mökkimme seinässä. Kun täytin 40 vuotta, sain samanlaisen syntymäpäivälahjaksi isältäni ja veljeltäni.
Mikä on seuraava hankinta kotiin?
Jenni: Sohva sitten, kun lapsi jonain päivänä muuttaa omaan kotiinsa.
Outi: Ehkä lisää kirjahyllyjä, ja Hertalle uusi sänky.
