Kotivinkki

Korvaako yhteinen olohuone isot kodit? Asiantuntija: Omakotitalon ja kahden auton malli ei enää toimi, mutta muutoksessa on paljon hyvääkin

Tulevaisuusasiantuntija Mikko Dufvan mukaan kannattaa miettiä uhkien lisäksi myönteisiä asioita, joita muutos tuo tullessaan: "Nyt puhutaan, että täytyy luopua siitä ja tästä, mutta ei juuri mietitä, mitä saadaan."
Kuvat Jirina Alanko

Hyppäät automaattibussiin, joka kuljettaa sinut työpaikalta kotinurkille. Markettireissun voit jättää väliin, koska ruokakassipalvelu tuo kotiin loppuviikon tarpeet: kausivihanneksia ja kasvispainotteista lähiruokaa, ehkä jokin pian vanheneva tarjoustuote, jonka systeemi on laskenut mukaan hävikin vähentämiseksi. Illallisen suunnitteluunkaan ei tarvitse kuluttaa aivoja, koska palvelu on hoitanut sen perheen ruokavalion ja muiden asettamiesi säätöjen mukaan.

Tällaiselta keskiluokkaisen kansalaisen perusarki voi jo lähitulevaisuudessa näyttää. Sitä kohti vie kaksi suurta vaikuttajaa: teknologian kehitys ja ekokriisi, sanoo ennakoinnin johtava asiantuntija Mikko Dufva Sitrasta.

– Maapallon kantokykyyn sopeutuminen on vähintään digitalisaatioon verrattava muutostekijä.

Ilmastonmuutos edellyttää siirtymistä jätteettömään talouteen, jossa kaikki kiertää. On kulutettava niukasti ja tehtävä pitkään kestäviä tuotteita. Kierrätyskin on vasta viimeinen vaihtoehto.

Omistamiseen liittyvä huoli ja säätäminen vähenevät.

Yhä useampia asioita hankitaan palveluina, sellaisiakin, joita ei heti tulisi ajatelleeksi.

– Yksi yritys tarjoaa jo nyt valaistusta palveluna.

Sen sijaan, että ostat lamppuja, ammattilainen suunnittelee valaistuksen, asentaa valaisimet ja huolehtii niiden ylläpidosta elinkaaren loppuun asti.

Yksi tutkinto ja vakaa työura, tilava omakotitalo, pari autoa ja perhe on ihanne, jota moni on tottunut tavoittelemaan. Nyt tulevaisuudentutkijoiden keskiluokkaisuuden lupaukseksi nimeämä kuva haastetaan.

– Vastaavaa innostavaa tulevaisuuskuvaa ei vain ole vielä tullut tilalle. Nyt puhutaan, että täytyy luopua siitä ja tästä, mutta ei juuri mietitä, mitä saadaan, Dufva huomauttaa.

Tulevaisuuden ennakointi on isojen trendien ja hiljaisempien signaalien tarkkailua: mihin suuntaan menemme? Lisäksi on pohdittava, mitä ihmiset haluavat.

– Työhöni kuuluu myös tulevaisuuksien avartaminen: sellaisten mahdollisuuksien esiintuominen, joita ei nyt edes näy.

Dufva korostaa, ettei haasteiden tarvitse merkitä muutosta huonompaan.

Vuonna 2030 tilaamme ehkä jo näppärästi yhdestä paikasta bussin tai junan, taksin, kimppakyydin tai yhteiskäyttöauton. Omistamiseen liittyvä huoli ja säätäminen vähenevät. Ruuhkat helpottavat eivätkä parkkipaikat hallitse kaupunkimaisemaa.

"Uudet palvelut eivät saisi edellyttää, että joudut ajattelemaan enemmän", Mikko Dufva sanoo.

Itseohjautuvan auton kyydissä voisi ehkä nukkua. Silloin pitkätkin matkat taittuisivat mukavasti.

– Se muuttaisi ajankäyttöä jo merkittävästi.

Tila ei Suomesta lopu heti, mutta lämmityskustannukset ja kulutuksen päästöt ohjaavat kohti säästeliäämpää asumista. Tiivis asuminen säästää energiaa.

Kapseliasunnot ja kekseliäät minikodit voivat olla yksi kehityssuunta, vaikka niistä ei joka perheen ratkaisuja tulisikaan.

Asumisen muuttumisesta yhteisöllisemmäksi on Dufvan mukaan jo signaaleja. Yhteisöt eivät ole vain nuoruuden välivaihe: Suomessa on jo mummokommuuneja ja kokeiluja opiskelijoiden ja vanhusten yhteisasumisesta.

Dufvan mielestä lapsiperhekin voisi jatkossa muuttaa oman rivarinpätkän sijaan yhteisöön. Kaikille ei sovi, mutta jo nyt on yhteisrakennushankkeita, joissa asukkaat suunnittelevat talon yhteistiloineen alusta asti kaikkien tarpeisiin sopivaksi.

Asumisen muutosten ennustamista hankaloittaa se, että kulttuurin ja ajankäytön kehittymistä on vaikea ennakoida. Linnoittautuvatko ihmiset tiukemmin kotisohvalle, kun sekä perinteinen että virtuaalinen viihdetarjonta kasvavat? Vai ohjaako elämyshakuisuus väkeä julkisiin tiloihin ja tapahtumiin?

– Meille suomalaisille on aika tyypillistä haluta olla omassa rauhassa, mutta kulttuuri voi muuttua. Jos on paljon yhteisiä olohuoneita, ei ehkä tarvita niin suuria koteja.

Fiksu koti sekä säästää että tuottaa energiaa.

Lisää ihmisiä maaseudulle! Kaupungistuminen on viime vuosikymmenet edennyt vahvasti, mutta kiinnostavia vastavirtaisia ennusteitakin on.

Dufva kertoo yhteiskunnan muutoksia ennakoivan itsenäisen BIOS-tutkimusyksikön esittämästä ekologisen jälleenrakentamisen ajatuksesta. Jos fossiilisista polttoaineista luovutaan, maatalouteen saatetaan taas tarvita enemmän ihmistyövoimaa.

Eivät kaikki maaseudun työt tulevaisuudessa ole niitä perinteisiä. Joku kenties työllistyy hiiliviljelijänä, jonka tehtävä on sitoa hiiltä ilmasta maaperään.

– Ekosysteemirestauroija taas voisi pyrkiä palauttamaan jo tuhoutuneita ekosysteemejä ennalleen.

Työelämä ja toimialat todennäköisesti mullistuvat, jos nopeisiin ilmastotoimiin ryhdytään. Digitalisaatio ja robotisaatio taas muuttavat työtehtävien sisältöä.

Hoitajia tarvitaan kuitenkin tulevaisuudessakin paljon, Dufva toteaa. Hoitotyön sisältö voi muuttua tekoälyn ja itsediagnostiikan myötä, mutta ihmisen kohtaamista on vaikea korvata.

– Vaikka ihmisen tilalle pystyisi vaihtamaan robotin, sitä ei ehkä haluta tehdä.

Työelämän epävarmuus lisääntyy. Monen on oltava valmis päivittämään osaamistaan ja vaihtamaan alaa.

Toisaalta työn määritelmä saattaa laajentua. Jos perustulo turvaisi toimeentulon, esimerkiksi omaishoito ja muu yleisesti hyödyllinen aktiivisuuskin olisi yhteiskunnallisesti merkittäväksi hahmottuvaa, ”oikeaa” työtä.

Mikko Dufva uskoo positiivisten tulevaisuuskuvien voimaan. ”Nykytilassa pysyminen ei ole vaihtoehto. Uhkien esittäminen on yksi tapa tuoda sitä esiin, mutta se ei välttämättä auta menemään eteenpäin.”

Palataan vielä kotiin. Illallisen jälkeen heität pyykit koneeseen. Etäohjaus käynnistää sen yöllä, kun sähköä on parhaiten tarjolla. Samoin toimivat muutkin laitteet. Fiksu koti sekä säästää että tuottaa energiaa.

– Erityisesti haja-asutusalueella, mutta myös kaupungeissa oma pienimuotoinen energiantuotanto yleistyy, kun aurinkopaneelit halpenevat, Dufva sanoo.

Teknologian kehittyessä koti voi itse asiassa päättää puolestasi kaikenlaista automaattisista lukituksista lämmityksen säätelyyn. Voit ehkä jakaa sille terveystietojasi, jos haluat. Siinä sitten yrität turhaan tempoa jääkaapin ovea auki, kun laite ilmoittaa viikon syömiskiintiön täyttyneen – kuten eräässä Dufvan näkemässä pilapiirroksessa.

Entä niin sanottu metatyö, jonka määrä kuormittaa jo nyt kiireisiä keski-ikäisiä perheenäitejä? Lisääntyykö se, kun pitää hallinnoida tilauksia ja sovellusten tietoja ja säätöjä?

– Uudet palvelut eivät saisi edellyttää, että joudut ajattelemaan enemmän. Ajattelukin on rajallinen resurssi. Digiratkaisut pitää suunnitella ihmisystävällisesti. Siinä on monelle töitä.

Täydellisen energiaviisas ja asukkaansa tunteva älykoti voi äärimmillään olla kauhukuva: uuden ajan kummitustalo, jota asukas ei ymmärrä eikä hallitse. Ääniohjattavien älykaiuttimien toiminnassa on jo sattunut mokia.

– Älykotiin liittyy myös tietoturvariski: pelko, että joku ottaa kotisi haltuun, Dufva sanoo.

Kenties vastareaktiona syntyykin täysin teknologiasta riisuttuja koteja. Kun yhtäällä rakennetaan huippumodernisti, toisaalle nouseekin puhtaasti ja paikallisista materiaaleista itse tehtyjä ekotaloja.

Vähän kuin pieniä hobittikyliä.

Julkaistu: 8.1.2020
3 kommenttia