Yhteinen koti siskon kanssa – kolmikymppiset Taru ja Tiina ovat asuneet yhdessä lähes koko elämänsä

Tilaa turkulaisen kerros­talokolmion keittiössä ei ole paljon, mutta siskokset Tiina ja Taru Palkki valmistavat päivällistä sulassa sovussa. Kummallakin on rutiininsa ja tehtävänsä.

– Laitamme usein ruokaa yhdessä. Se on kuin tanssia, kun kumpikin tietää toisen liikkeet ja osaa väistellä, Tiina sanoo.

Ruoanlaitossa tanssiliikkeet menevät näin: isosisko Tiina pilkkoo vihannekset ruokapöydän ääressä ja pikkusisko Taru puuhailee hellan lähettyvillä. Näin toimitaan aina paitsi pizzapäivinä. Silloin Taru valmistaa taikinan, Tiina paistaa.

– Tiina on ommellessa ja silittäessä karaistunut kuumiin höyryihin, joten hän saa hoitaa ruoat pois uunista. Minä inhoan kuumia asioita, sillä minulla on herkät näpit, Taru toteaa.

Isotäditkin asuvat yhdessä

Siskokset tuntevat toisensa paremmin kuin kukaan muu. Tiina ja Taru ovat asuneet yhdessä 34 vuotta eli lähes koko elämänsä.

Kaksikko varttui maalla Kalannissa. Tytöillä oli vain vuosi ikäeroa ja pitkään lähinnä toistensa leikkiseura, joten he kasvoivat tiiviisti yhteen.

– Päiväkerhossa olimme jossain vaiheessa joutumassa eri ryhmiin, mutta jompikumpi veti siitä niin isot slaagit, että saimme jatkaa samassa, siskokset kertovat.

Tiina ja Taru eivät ole sukunsa ainoat yhdessä asuvat sisarukset. Myös kaksi isotätiä asui saman katon alla. Kaveripiirissä asumisjärjestely herättää sekä ihastusta että kummastelua.

– Osa toivoo, että voisi itsekin asua sisaruksensa kanssa, mutta toisille se on ihan mahdoton ajatus. Reaktiot kertovat varmastikin siitä, miten hyvät välit kullakin sisaruksiinsa on, Tiina sanoo.

– En osaa kuvitella, että me emme tulisi toimeen keskenämme. Parasta yhdessä asumisessa on se, että saa olla oma itsensä. Aina ei tarvitse edes kertoa kaikkea, kun toinen jo tietää, mitä tarkoittaa, Taru lisää.

Siskokset ovat huomanneet, että moni pitää heidän asumismuotoaan väliaikaisena. Se kuuluu luontevasti nuoruuteen ja opiskeluvuosiin, mutta päättyy, kun kuvioihin tulee parisuhde ja perhe.

– Välillä joku kommentoi, että kyllä sinäkin jonkun löydät. Toistaiseksi en edes koe tarvetta tai kaipuuta sellaiseen, Tiina sanoo.

Tiina nauttii käsitöiden tekemisestä. Parsiessa yhdistyvät ilo ja hyöty: työnjäljen näkee heti ja vaate saa lisää käyttö­ikää. Yksi Tiinan lempipaikoista kotona on iso vaaleansininen nojatuoli. Tarulla on samanlainen, mutta omassa lempi­värissään keltaisena.

Vailla viisivuotissuunnitelmaa

Ystävyys- ja sisaruussuhteet voivat Tiinan ja Tarun mielestä tuoda elämään samanlaisia asioita kuin parisuhde: seuraa, läheisyyttä ja turvaa.

– Ystävillämme on viiden vuoden suunnitelmia, mutta me elämme hetkessä. Emme ole lyöneet lukkoon, että olemme loppuelämämme yhdessä. Jos Taru rakastuu korviaan myöten ja haluaa muuttaa jonkun toisen kanssa yhteen, niin se on siinä hetkessä oikea päätös, Tiina sanoo.

– Tällä hetkellä parisuhde ei kiinnosta, enkä etsi sellaista tarkoituksella. En tarvitse ketään sotkemaan elämääni. Nyt on hyvä olla näin. Saan olla omassa rauhassani, Taru jatkaa.

Siskokset ovat asuneet erillään vain vuoden, kun Tiina muutti lukion jälkeen Saloon opiskelemaan ompelijaksi. Seuraavana vuonna Taru seurasi perässä, kun hän aloitti lähihoitajanopinnot.

– Olisi ollut hölmöä asua erillään samassa kaupungissa. Köyhinä opiskelijoina säästimme rahaa, kun saimme puolitettua kulumme.

Tiina oli ehtinyt ennen yhteen muuttoa jakaa soluasunnon hetken aikaa vieraan ihmisen kanssa. Siistille ja järjestelmälliselle naiselle vieraan erilaiset tavat ja etenkin sotkut keittiössä ja kylpyhuoneessa olivat ikävä yllätys.

– Tiinan kokemus vahvisti, etten halunnut tuntematonta kämppistä. Tuntuu turvalliselta jakaa koti tutun ihmisen kanssa, Taru sanoo.

Taru harrastaa kanteleensoittoa ja harjoittelee kotona huoneessaan. Tarun mekko on hänen siskonsa Tiinan ompelema. Jaloissa on äidin neulomat villasukat.

Saa kolistella rauhassa

Nykyisen asuntoonsa siskokset muuttivat pari vuotta sitten. Asunnossa houkutteli hyvä sijainti, sopiva vuokra sekä toimiva pohjaratkaisu. Tiina ja Taru ovat asuntoja selatessaan huomanneet, miten vaikeaa on löytää kotia, jossa on kaksi samankokoista, riittävän suurta ja toisistaan erillään sijaitsevaa makuuhuonetta.

– Minulla on aikaisia aamuvuoroja ja voin rauhassa kolistella keittiössä, sillä Tiinan makuuhuone sijaitsee asunnon perällä. Omat huoneet ovat meille tärkeitä, ja niissä pitää mahtua tekemään muutakin kuin nukkumaan, Taru sanoo.

Taru harrastaa kanteleen soittoa ja piirtämistä, Tiina joogaa ja ompelee vaatteita. Tiinan ompelupöytä ja -koneet sijaitsevat olohuoneessa, joka on naisten yhteistä tilaa. Olkkarissa oleskellaan yksin, yhdessä ja erikseen.

– Olemme koti-ihmisiä. Viihdymme hyvin yhdessä, mutta osaamme antaa toiselle myös aikaa ja tilaa. Välillä olemme olohuoneessa, mutta kumpikin puuhaa omiaan: minä ompelen ja Taru pelaa pleikkarilla. Pelaamme paljon myös yhdessä lauta- ja pleikkapelejä, Tiina sanoo.

– Assassin’s Creed on ihan loistava, kun Tiina hoitaa tappeluosuudet ja minä saan juoksennella tutkimassa maailmaa ja avaamassa karttaa. Nautin siitä, että saan tutkia paikkoja ja Tiina hoitaa missiot, Taru jatkaa.

Yhdessä kokkaaminen ja syöminen ovat Tiinan ja Tarun lempipuuhia. Keittiössä hommat sujuvat sulavasti.

Rakkaus väreihin näkyy jokaisessa huoneessa. Alun perin tummanruskea apupöytä on maalattu keltaiseksi. Mik­ro­aaltouuni on piilossa hyllyn sisällä. Sininen säilytysastia on ostettu pihakirpputorilta. Vihreä kastelukannu kulkeutui lapsuudenkodista ja keraa­minen Muumi-aiheinen vedenkeitin sopii kotiin, jota siskokset kutsuvat Muumitaloksi.

Siskokset sanovat olevansa enemmän erilaisia kuin samanlaisia. Tiina kuvailee itseään siistiksi, tarkaksi ja järjestelmälliseksi. Taru on suurpiirteisempi. Tiina siivoaa, puunaa ja huomauttaa, milloin on aika pestä pyykit ja viedä roskat. Tarua sotkut eivät haittaa eikä hän usein edes huomaa roskia tai pyykkikasoja.

– Yritän kyllä olla siistimpi, mutta kaikki energiani ja tarkkaavaisuuteni menee töissä pienten lasten parissa, joten kotona en vain enää jaksa enkä edes huomaa tiettyjä asioita, Taru sanoo.

Tiinaa ei siskon suurpiirteisyys haittaa. Hän haluaisi itsekin ottaa kotityöt välillä rennommin. Sitä hän on oppinut hiljalleen pikkusiskoltaan. Vuosien mittaan siskokset ovat alkaneet muutenkin muistuttaa yhä enemmän toisiaan.

Tiina iloitsee siitä, että Taru on tuonut värit hänen elämäänsä. Tiina sisusti aiemmin tummilla huonekaluilla ja hillityillä sävyillä. Hiljalleen värit ovat vallanneet myös siskosten yhteiset tilat.

– Kotona Taru on keltainen ja minä vaaleansininen. Se näkyy nojatuoleissamme ja ruokakulhoissa, joista Taru valitsee aina keltaisen ja minä turkoosin, Tiina kertoo.

Pankkikorttikin on yhteinen

Yhteiselolle ei ole tarkkoja sääntöjä. Esimerkiksi raha-asiat ovat selkiytyneet yhteisen pankkikortin ansiosta. Tiina ja Taru jakavat yhteiset kulut puoliksi. Yhteiseltä tililtä maksetaan ruoka, sähkö, vesi, suoratoistopalvelut ja isommat ostokset. Myös vuokra maksetaan puoliksi.

– Ennen maksoimme ruokaostokset vuoroviikoin. Unohdimme usein, kumman vuoro oli maksaa. Nyt on helpompaa, kun meillä on yhteinen tili ja pankkikortti. Laitamme tilille kumpikin saman summan rahaa. Tiina seuraa kodin budjettia täyttämällä Exceliä ja esittelee sitä välillä minulle, mutta minua ei voisi vähempää kiinnostaa.

Tiina tekee vaatteita itselleen ja siskolleen. Sovitusnukke ja teollisuus­ompelukone ovat peruja hänen edellisestä ammatistaan ompelijana. Tiinan ompeluksia voi seurata Instagramissa tilillä @thimbletiina.

Kauniit vaatteet ja asusteet ovat osa sisustusta. Tiina on ommellut värikkään takin vintagekankaasta. Entinen kukkahylly siirtyi parvekkeelta eteiseen kenkähyllyksi Tarun värikkäille maihareille.

Vaikka Tiinalla ja Tarulla on omat tapansa toimia, sanomista tulee harvoin. Aluksi erimielisyyksiä oli enemmän, kun kaksikko vasta opetteli asumaan kahdestaan ja kumpikin etsi paikkaansa. Nyt he eivät edes muista, mistä viimeksi olisi tullut riitaa.

– Naljailemme ihan vitsinä toisillemme, mutta meidän yhteiselomme on ällöttävänkin ehtoisaa. Meillä on sellainen muumitalomeininki. Olemme oppineet sanomaan, mitä kaipaamme sekä kuuntelemaan toista, huomaamaan huonot päivät ja kysymään toiselta, mitä hän haluaa, Tiina sanoo.

Tiina myöntää miettineensä joskus, minkälaista olisi asua yksin. Pelkkä ajatus tuntuu hänestä oudolta.

– Tuntuu hyvältä, kun joku odottaa kotona. Emme me tätä suunnitelleet emmekä ole sopineet, että näin olemme loppuelämämme. Kaikki voi aina muuttua. Olemme näin niin kauan kuin homma toimii ja meillä on hauskaa yhdessä.

Kodin isot hankinnat Taru ja Tiina maksavat puoliksi. Omaan huoneeseen kumpikin saa tehdä hankintoja vapaasti. ”Taru on kuin isämme. Kun jotain tarvitaan, hän hankkii sen nopeasti. Minä taas haluan katsella ja etsiä sitä täydellistä”, Tiina sanoo.