Avotakka

Wieniläistuoli – kahviloiden ja sisustajien suosikki on kiehtonut jo 150 vuotta, mutta mistä kaikki alkoi?

Wieniläistuoli ja rottinkipunokset alkoivat kiivetä suosioon jo 150 vuotta sitten. Kaiken takana on Michael Thonet, jonka luoma tyyli hivelee yhä silmää.
Kuvat valmistajat, Bukowski's

Sisustusmedioita lukiessa tai kahviloissa käydessä ei voi olla törmäämättä perinteisiin wieniläistuoleihin. Ne ovat haluttuja niin uusina kuin patinoituneina. Lisäksi moni huonekaluyritys on tuonut myyntiin uutuuksia, joissa hyödynnetään perinteisten wieniläistuolien puuntaivutustekniikkaa ja rottinkipunoksia. 1800-luvun porvariston suosimien kalusteiden hillitty charmi saa uusia ulottuvuuksia.

Missä ja kuka kehitti alkuperäiset wieniläiskalusteet? On palattava 1820-luvun Saksaan ja Reinin rannalla sijaitsevaan Boppardin kaupunkiin, jonne 23-vuotias Michael Thonet (1796–1871) perusti ensimmäisen puusepänverstaansa vuonna 1819. Vuotta myöhemmin hän solmi avioliiton Anna Maria Grahsin kanssa, ja pariskunnalle syntyi viisi poikaa: Franz, Michael, August, Josef ja Jakob. Heistä jokainen työskenteli myöhemmin isänsä rinnalla perheyhtiössä.

Alkuvuosina Thonet valmisti Boppardissa aikakaudelle tyypillisiä koristeellisia biedermeier-kalusteita. 1830-luvulla Thonet alkoi tehdä kokeiluja puuntaivutustekniikoilla ja sai syntymään koukeroisia muotoja liimaamalla yhteen ohuita puuviiluja ja taivuttamalla niitä. Persoonalliset huonekalut menestyivät, ja verstaalla työskenteli pian parisenkymmentä puuseppää.

Thonetin tuoleja oli 30-luvulla tehty jo kymmeniä miljoonia.

Uuden käänteen Thonetin ura sai vuonna 1841, kun hän esitteli lähikaupungissa Koblenzissa huonekaluja ja paikalle osui itävaltalainen prinssi Klemens von Metternich. Hän ihastui kurvikkaisiin muotoihin ja houkutteli Thonetin Wieniin. Prinssi von Metternich lupasi myös tasoittaa tulokkaan tietä Itävalta-Unkarin hovissa.

Thonet lähti seuraavana vuonna Wieniin tunnustelemaan työtilannetta, mutta hänen poissaolonsa aikana yrityksen luotonantajat hermostuivat ja vaativat puuseppää maksamaan kaiken velkansa. Vaimon ei auttanut muu kuin myydä perheen koko omaisuus.

Rahattomana ja lähes viidenkymmenen vuoden iässä Michael Thonet päätti aloittaa elämän uudelleen nopeasti kehittyvässä ja kasvavassa Wienissä. Heikon rahatilanteensa vuoksi hän ei tosin pystynyt perustamaan omaa verstasta vaan teki seitsemän vuotta yhdessä poikiensa kanssa muiden palveluksessa parketteja ja kalusteita.

Thonetin nykyvalikoima ulottuu taivutetuista puutuoleista klassisiin metalliputkituoleihin.
1. Alkuperäisen vintage-Thonetin tunnistaa etiketistä. 2. Toisinaan vanhoja Thonet-tuoleja on muokattu uuteen uskoon. 1900-luvun alun keinutuolissa on alun perin ollut rottinkiverhoilu. 3. Elegantteja vanhoja wieniläissohvia liikkuu markkinoilla paljon vähemmän kuin tuoleja. 4. Kaunis patina kuuluu olennaisena osana vanhoihin Thonetin kalusteisiin kuten tähän 1900-luvun alun Wienissä valmistettuun kahvilatuoliin.

Kun Thonet oli saanut riittävästi pääomaa, hän perusti oman verstaan vuonna 1849. Yrityksen ensimmäisten tuotteiden kepeys ihastutti, mutta varsinainen läpimurto oli kahviloihin sopiva Tuoli numero 4 eli Cafe Daum. Niille riitti kysyntää kahviloiden kaupungissa.

Thonetin verstaalle alkoi kertyä tilauksia niin paljon, että vuonna 1853 se siirtyi isompiin tiloihin. Samassa yhteydessä muutettiin yrityksen omistuspohja ja nimi: firman omistivat tämän jälkeen Michael Thonetin pojat ja nimi vaihtui Gebrüder Thonetiksi (Veljekset Thonet).

Tärkein myynnin vauhdittaja oli Michael Thonetin 1859–60 kehittämä Tuoli numero 14, wieniläistuolien kantaäiti.

Yritys jatkoi nopeaa kasvuaan, ja kohta oli pakko alkaa tähyillä paikkaa uudelle tehtaalle Wienin ulkopuolelta. Se löytyi 150 kilometrin päästä Koritschanin kylästä nykyisen Tšekin alueelta, jossa sai runsaasti puuta ja halpaa työvoimaa. Uuden tehtaan 300 työntekijää valmisti vähän ajan kuluttua jo 200 tuolia päivässä, mutta sekään ei riittänyt tyydyttämään kysyntää, joten tuotantoa laajennettiin perustamalla ensin tehdas Bystřicessa ja sitten Nagy Ugróczissa (1865). Thonetin tuotantolaitokset pystyivät tämän jälkeen valmistamaan 150 000 huonekalua vuodessa. Laajentumista jatkettiin edelleen, ja uudet tehtaat avattiin Halenkovissa (1867) ja Vsetínissa (1871) sekä seuraavalla vuosikymmenellä vielä Puolassa ja Saksassa.

Huippuvuonna 1912 yritys myi peräti 1,8 miljoonaa kalustetta vuodessa ja oli kaikilla mittareilla mitattuna maailman suurin huonekalutehdas. Sarjatuotantoon perustunut valmistustapa oli muuttanut huonekalutuotannon tahdin lopullisesti.

Tärkein myynnin vauhdittaja oli Michael Thonetin 1859–60 kehittämä Tuoli numero 14, wieniläistuolien kantaäiti. Malli oli yksinkertaisuudessaan nerokas. Valmistamiseen tarvittiin vain kuusi taivutettua puuosaa, pala rottinkiverkkoa, kymmenen ruuvia ja pari puutulppaa, ja lopputulos oli kevyt, kestävä ja edullinen. Se voitiin toimittaa perille osina, pieneen tilaan pakattuna.

Ennen kuin huonekalualaa mullistanutta tuolia voitiin valmistaa, Thonetin piti kehittää vuosina 1855–56 uudenlainen valmistustekniikka: höyrytaivutus. Siinä ohuet, pyöreäksi sorvatut puuaihiot kuumennettiin ensin parin tunnin ajan kuumassa vesihöyryssä, minkä jälkeen niitä pystyi taivuttamaan kaareviin muotoihin metallimuottien avulla. Kun aihiot jätettiin kuivumaan valurautamuotteihin kiinnitettyinä, ne säilyttivät muotonsa.

Höyrytaivutuksen ansiosta saatiin muotoja, joissa puu näytti kuin luonnonoikusta taipuilevan kaarelle tai kiemuralle. Siitä voitiin valmistaa keinutuolin jalkoja, naulakon koukkuja ja ihmisen muotoja mukailevia selkänojia.

Modernisoituvassa ja kaupungistuvassa Euroopassa oli kysyntää edullisille ja kestäville kalusteille.

Kun uusi tekniikka toimi, sitä ryhdyttiin soveltamaan yhä uusiin tuotteisiin. Thonetin mainosjulisteessa vuodelta 1860 oli 14 erilaista pikkutuolia ja viisi lepotuolia sekä penkkiä. Vuonna 1888 yhtiöllä oli 30-sivuinen tuotekatalogi ja 339 huonekalun mallisto. Tuolien lisäksi yritys valmisti keinutuoleja, pöytiä, lastenkalusteita, kukkatelineitä, naulakoita, sermejä, peilejä ja puutarhahuonekaluja.

Mikä siivitti Thonetin wieniläiskalusteet niin valtavaan suosioon? Modernisoituvassa ja kaupungistuvassa Euroopassa oli kysyntää edullisille ja kestäville kalusteille. Tuoleja tarvittiin kasvavan keskiluokan tarpeisiin kahviloissa, kampaamoissa, teattereissa, toimistoissa ja tietysti myös kodeissa.

Myynnin kasvua ja maailmanvalloitusta tuki tehokas markkinointi. Myyntikonttoreita oli maailman suurimmissa metropoleissa, ja tuotteita esiteltiin messuilla ja maailmannäyttelyissä. Yritys julkaisi kuvitettuja myyntikatalogeja, joiden avulla tilaaminen oli helppoa. Uusien rautatie- ja laivayhteyksien ansiosta tuotteet kulkeutuivat aiempaa helpommin Yhdysvalloista Venäjälle ja Etelä-Amerikkaan saakka.

Vasemmalla: Mallissa 210 R on joko rottinkipunos tai kangasverhoilu. Keskellä: Malli 209 on peräisin vuodelta 1900. Kalusteen rakenne koostuu kuudesta eri osasta. Oikealla: Wieniläistuoleja saa useissa trendiväreissä. Malli 214 M on tässä vihreäksi maalattuna.
Michael Thonet kehitti kahvilatuoli 214:n jo vuonna 1859. Sitä valmistetaan edelleen. Kuvassa on malli 214 M.

Thonet oli aloittanut höyrytaivutettujen kalusteiden valmistuksen keisarin myöntämän patentin turvin, mutta kun se päättyi vuonna 1869, markkinoille hyökkäsi lyhyessä ajassa kolmisenkymmentä kilpailijaa. Vuosisadan vaihteeseen mennessä niitä oli ilmaantunut ainakin sata.

Vielä kovemman iskun aiheutti ensimmäisen maailmansodan syttyminen. Kun Itävalta-Unkari liittyi sotaan 1914, kalustetuotanto supistui puoleen.

Sodan pitkittyessä työvoima- ja raaka-ainepula pahenivat ja tehtailla työskenneltiin enää kahtena päivänä viikossa. Lopulta taloustilanne kävi niin tukalaksi, että kolmen suurimman kalustetehtaan oli pakko yhdistyä. Thonet tuli tämän jälkeen osaksi Thonet-Mundusta.

Eurooppalaisessa 1920–30-luvun muotoilussa ja arkkitehtuurissa puhalsivat uudet tuulet. Kehityksen kärjessä kulki Saksassa toiminut Bauhaus-koulu, joka painotti muotoilu- ja arkkitehtuuriopetuksessaan käytännöllisyyttä, teollista sarjatuotantoa ja entistä riisutumpaa estetiikkaa.

Thonet-Mundus marssi eturintamassa tuomassa funktionalismiksi kutsuttua muotoilua kuluttajien saataville. Samalla materiaali vaihtui puusta metalliputkiin. 1930-luvulla likimain puolet yrityksen malleista oli metalliputkikalusteita.

Niiden suunnittelusta vastasivat tunnetut funktionalistimuotoilijat, kuten Marcel Breuer, joka oli yksi Bauhaus-koulun opettajista, arkkitehti Mies van der Rohe sekä arkkitehtilegenda Le Corbusier yhdessä Charlotte Perriandin ja Pierre Jeanneret’n kanssa.

Yrityksen omistajaksi oli tullut vuoden 1929 pörssiromahduksen jälkeen edistyksellinen Leopold Pilzer, mutta juutalaisen liikemiehen elämä kävi tukalaksi natsien noustua Saksassa valtaan. Yrityksen pääkonttori jouduttiin siirtämään Sveitsiin, josta Pilzer siirtyi Yhdysvaltoihin vuonna 1938. Muutoksen myötä Itä-Euroopan tehtaat palasivat Thonetin perheen haltuun ja nimi vaihtui takaisin Gebrüder Thonetiksi, mutta markkina-alueeksi jäi enää Reinjoen itäpuolinen Eurooppa. Pilzerin johtama Thonet-Mundus sen sijaan otti haltuunsa Yhdysvaltojen ja Länsi-Euroopan markkinat.

Thonetin tuolia numero 14 on kutsuttu 1800-luvun ikoniksi.

Toisen maailmansodan vyöryttyä päälle Thonetin sukuimperiumi hajosi uudelleen, tuotantolaitokset tuhoutuivat lähes kokonaan tai jäivät Euroopan kahtiajaossa rautaesiripun itäpuolelle, ja uusissa sosialistimaissa tehtaat kansallistettiin. Osa jatkoi valtionyhtiönä, esimerkiksi Tšekkoslovakiassa nimellä Ton.

Yrityksen lukuisien tehtaiden raunioista on sodan jälkeen noussut useampikin huonekaluvalmistaja, mutta ne eivät ole enää yltäneet samaan laajuuteen kuin maineikas esikuvansa.

Itävallassa jatkaa Gebrüder Thonet Vienna GmbH (GTV), Saksan Frankenbergin-tehdas toimii alkuperäisellä Thonet-nimellä, ja Tšekissä on yhä Ton.

Thonetin wieniläiskalusteilla on yli 150-vuotinen historia. Ne ovat nousseet kerta toisensa jälkeen sisustustrendien harjalle.

Thonetin tuolia numero 14 on kutsuttu 1800-luvun ikoniksi, koska se osoitti, että huonekalut voidaan jakaa osiin ja niiden valmistus hoituu sarjatuotantona. Määrät paisuivat uusiin ennätyksiin, sillä 1930- luvulle tultaessa tuolia oli myyty arviolta 50 miljoonaa kappaletta. Maailmassa tuskin on kolkkaa, jossa ei olisi wieniläistuoleilla sisustettua kahvilaa.

Thonetin wieniläiskalusteilla on takanaan yli 150-vuotinen historia, jonka aikana ne ovat nousseet kerta toisensa jälkeen sisustustrendien harjalle. Koskaan ne eivät ole olleet täysin pois muodista, ja tälläkin hetkellä ne inspiroivat niin sisustajia kuin muotoilijoita, jotka tekevät uusia tulkintoja niiden pehmeän ja samalla järkiperäisen muotokielen pohjalta. Puun, käytännöllisyyden ja siron muotoilun yhdistelmässä on taikaa.

Julkaistu: 14.3.2020
Kommentoi »