Riemukas tilkkutäkki! Eveliinan ja Pablon Espanjan-vuokrakodissa tunnelma on kuin basaarissa – ”Meille sopii eriparityyli”

”Espanjasta tuli toinen kotimaani 16 vuotta sitten, kun tutustuin Pabloon Erasmus-opintojen aikana. Odotimme Almaa, kun etsimme uutta vuokra-asuntoa. Tyypillisin tapa löytää asunto oli kävellä kiinnostavan alueen kaduilla ja etsiä talon ulko-ovien viereen merkattuja puhelinnumeroita. Emme päässeet katsomaan asuntoa, mutta naapurikämpän vuokralaiset esittelivät kotinsa. Maksoimme takuuvuokran, ja kun kuukausien kuluttua pääsimme sisään, taisin hyppiä ilosta. Asunto tuntui pieneltä palatsilta yli kolmen metrin korkuisine huoneineen ja komeine laattakuvioineen.

Pablo, Ella ja Alma rakastavat kodin valoisuutta. Vaikka Valenciassa eletäänkin enimmäkseen ”kadulla”, kuten paikalliset sanovat, suomalais-espanjalainen perhe tykkää viettää aikaa myös kotona.

Ella hankki Suomesta huonokuntoisena Terje Ekstrømin Ekstrem-tuolin ja lähetti sen Valenciaan. ”Pablo ja Alma pitivät minua hulluna, sillä tuoli oli aikamoinen näky. Verhoilin sen väliaikaisesti jämätilkuilla, kunnes sopiva kangas tulee vastaan.”

Olen aikamoinen hamstraaja, ja avarat tilat täyttyivät pian joka nurkasta. Kotimme muistuttaakin ajoittain basaaria. Yritin joskus konmarittaa, mutta sillä oli käänteinen vaikutus.

Ihastumme koko perhe helposti tavaroihin ja kuoseihin. Bongailemme kadulta kauniita väriyhdistelmiä ja printtejä, milloin bussin teippauksissa tai ohi kiitävän mekon kankaassa. Monet kalusteistamme ovat löytyneet kadulta. Minä ostelen erityisesti tekstiilejä ja vanhoja esineitä, Pablo elektroniikkaa ja keräilyfiguureja. Alma kerää kiviä, keppejä ja simpukankuoria.

Ella verhoili vain etupuolen kankaat eteisen penkistä. Hän repi pois vanhat koristenauhat ja kiinnitti uudet kankaat vanhojen päälle niittipyssyllä. Koristenauha piilottaa rumat reunat.

Pienessä kultakehyksessä on jäljennös Ramón Casaksen maalauksesta. Isossa kehyksessä on Ellan ja Virginia Vinagren yhteisprojektin Artefacton valokuva. Valkoisen kehyksen akvarelli on Ellan äidin Anu Ahosen maalaama. Modernin kukkopillin on tehnyt ystävä Tuuli Kalliosalo.

Suomalaisuus näkyy meillä epämuodollisena tapana sisustaa. Varsinkin ennen kalusteet olivat Espanjassa aina samasta sarjasta. Saimme selitellä paikallisille, miksi emme hankkineet lastenhuoneeseen ruotsinlaivan hyttiä muistuttavaa, kompaktia kalustekokonaisuutta. Meille sopii paremmin eriparityyli.

Opiskelin Suomessa tekstiilituottajaksi ja olen aina rakastanut kankaita. Teen löytöjä kirppareilta tai Marimekolta. Ystäväni kummastelevat, miksi meillä on Marimekon kerniliina jatkuvasti pöydällä. Espanjassa on tapana kattaa pöytä arkenakin liinalla ja taitella se aterian jälkeen pois. Lapsiperheessä kaunis muoviliina on mielestäni loistava ratkaisu. Toisaalta ehkä en raaskisi peittää oikein kaunista pöytää.

Yli kolme metriä korkean olkkarin seinällä on Jimi Hendrix -juliste, jonka Pablon isä hankki 1970-luvulla Lontoosta. Pienemmän hedelmätaulun hän maalasi itse. Tyynynpäälliset ovat Ellan ompelemia.

Punaiset puutuolit on hankittu käytettyinä. Autottomina Ella ja Pablo kantoivat ne kaupungin halki kävellen. Katon beige sävy ei aluksi ihastuttanut, mutta se tuo lämpöä.

Aamuaurinko tulee ihanasti keittiön ikkunoista sisään, ja tiskatessa voi myös vilkuilla valopihan toisella puolella olevaan Alman huoneeseen. Ella ja Pablo kaipaavat remonttia ja tiskikonetta. He jahkailivat pitkään, kustantaisivatko ne itse.

Meillä on myös muumimukeja. Kun aloin saada niitä lahjana, ajattelin että ne ovat kliseisiä, mutta vuosien varrella olen itse ostanut niitä lisää. Aamuisin kinastelemme mukeista. Tiuhti ja Viuhti ovat nyt kuumimmat vaihtoehdot.

Kotimme seiniä ei ole eristetty, ja ikkunat ovat heppoiset ja ränsistyneet. Kärsimme usein joko kuumuudesta tai kylmyydestä.

Sähkö on kallista, joten yritämme pienentää sähkönkulutusta toimimalla auringon mukaan. Talvella päiväsaikaan pidämme kaikki rullaverhot ylhäällä, jotta aurinko lämmittäisi kotia. Kesällä suljemme verhot auringon porotuksen mukaan heti aamusta ja availemme tuuletusta varten varjon puolelta.

Pablo on kuvauskeikoilla kansainvälisillä muotimessuilla neljä kertaa vuodessa. Kuvankäsittely hoituu osittain kotona. Alma piirsi kehyksissä olevan muotokuvan äidistään.

Erja Hirven Marimekolle suunnitteleman Hietsu-verhokankaan Ella hankki ensimmäiseen omaan kotiinsa Helsingissä. Se oli vuosia säilössä. Alma näki verhot ja ihastui. Itsetehty nukkekoti löytyi nettikirppikseltä.

Makkarin rautainen tuoli löytyi kadulta. Öljyväriteos on Ellan äidin Anu Ahosen maalama. Verhoksi ripustettu suuri huivi siivilöi valopihalta tulvivaa valoa. Yöpöydän valaisin on kirppislöytö.

Espanjassa liikkumisrajoitusten aikaan perhe yhtyi joka ilta aplodeihin hoitohenkilökunnan hyväksi. Alma jaksoi yllyttää naapureita Viva los sanitarios -huudoilla.

Asumme Ruzafan alueella, ydinkeskustan tuntumassa. Kortteleissa on trendikkäitä ravintoloita ja putiikkeja. Lähes kaikki on kävely- tai pyöräilymatkan päässä. Rantaan huristelee vajaassa puolessa tunnissa. Pyöräkellaria ei tosin ole, vaan yksi kodin huoneista on varastona. Onneksi sinne mahtuu myös kangaskokoelmani.

Tuntuu rikokselta, ettei asunnossa ole edes pientä parveketta. Valenciassa voisi pitää läpi vuoden kahvitauot ulkona. Erityisesti koronavirusajan liikkumisrajoitusten aikana otti koville pysytellä sisällä koko ajan. Keittiö ja kylpyhuone vaatisivat remontteja, mutta vuokranantaja ei halua kustantaa niitä. Oman kodin hankinta onkin mielessä. Tämä on ihana asunto, mutta olemme alkaneet arvostaa käytännöllisyyttä."