Vuokko Eskolin-Nurmesniemi – suomalaisen muodin edelläkävijä puhui vastuullisuudesta jo 1960-luvulla

Vuokko Eskolin-Nurmesniemi varttui Helsingin Kalliossa kolmilapsisessa perheessä. Isä oli autoilija, äiti kotiäiti. Hänen lapsuutensa oli onnellinen: kolmikkoa kannustettiin liikkumaan. Yksi mieluisimmista harrastuksista oli luistelu Brahenkentän jäällä.

”Kotimme oli kaunis, sekä äidilläni että isälläni oli hyvä maku. Äidilläni oli yksinkertainen, vaatimaton estetiikka. Kotona tehtiin paljon käsitöitä. Lapsuudenkoti on vaikuttanut paljon elämääni, käyttäytymiseeni, näkemyksiini ja elämän ymmärtämiseen”, Vuokko on todennut.

Sota-aikana perheen nuorin lapsi Veikko lähetettiin turvaan Ruotsiin ja Vuokko sekä Pirkko-sisko Hollolan seudulle. Vuokko on kertonut, ettei hänelle jäänyt suuria traumoja sodasta, vaikka jatkosodan aikana perheen Kallion-kodista irtosi kokonainen seinä pommin iskiessä taloon.

Mutta perhettä kosketti suuri tragedia, kun äiti kuoli keuhkokuumeeseen Vuokon ollessa 15-vuotias. Se opetti Vuokon itsenäiseksi. Hän hakeutui jo 15-vuotiaana kesäharjoittelijaksi Arabian tehtaalle ja pääsi leikkaamaan paperikuvia, joilla tehtiin kuvioita astioihin.

Keramiikkaa ja kaavoja

Vuokko pyrki opiskelemaan Ateneumiin ensi kerran 16-vuotiaana, mutta taiteellinen johtaja Arttu Brummer piti häntä vielä liian nuorena ja kokemattomana. Seuraavan talven Vuokko opiskeli Ateneumin iltakoulussa.

Koulun ovet avautuivat myöhemmin. Vuokko Eskolin ja Antti Nurmesniemi aloittivat opinnot yhtä aikaa syksyllä 1947, Antti sisustus- ja huonekalusuunnittelun ja Vuokko keramiikkataiteen osastolla. Vuokko osallistui keramiikkaopintojensa ohella Helsingin leikkuuopiston kolmivuotisiin opintoihin, joiden aikana hän oppi tekemään peruskaavat ja mitoittamaan vaatteet.

Yhteinen taival alkoi opiskeluaikana Antin kutsuttua Vuokon kotiinsa. Antin yksinkertainen sisustus hurmasi Vuokon täysin. Hän on sanonut, että Antti oli jo oppinut pelkistämisen taidon, ja hänen ymmärryksensä muotoiluun vaikutti Vuokkoon alusta asti.

Antti valmistui sisustusarkkitehdiksi 1950 ja Vuokko kaksi vuotta myöhemmin keraamikoksi.

Marimekosta omaan yritykseen

Opiskeluaikana Antti Nurmesniemi työskenteli Stockmannin piirustuskonttorissa ja Vuokko keramiikkapajoissa sekä Arabian tehtailla. Valmistuttuaan Antti pääsi töihin Viljo Revellin arkkitehtitoimistoon, ja Vuokko perusti oman keramiikkastudion. Häitä vietettiin perhepiirissä vuonna 1953 Helsingin tuomiokirkon kappelissa.

Pian Antti pääsi mukaan unelmiensa projektiin, kun Revellin toimisto alkoi suunnitella Helsingin Etelärantaan rakennettavaa Teollisuuskeskusta, Palacea. Projekti oli käänteentekevä myös Vuokon kannalta. Antti tutustui rakennusprojektin aikana Marimekon Armi Ratiaan. Armi oli kuullut Antin persoonallisesta tyttöystävästä, joka oli keraamikko ja piirsi kangaskuoseja. Vuokko sai kutsun mennä tapaamaan Armia.

Armi Ratialta Vuokko sai tehtäväkseen suunnitella tekstiilitaiteilija Viola Gråstenin pienikuvioista, mosaiikkimaista Oomph-kuosia jäljittelevän kankaan. Vuokon vastaus Armin toimeksiantoon oli kuitenkin leveäraitainen Tiibet-kangas. Vuokon rohkea ajattelutapa teki Armiin vaikutuksen, ja yhteistyö alkoi saman tien.

Marimekolla Vuokko työskenteli kuusi vuotta. Tuona aikana hän suunnitteli monia ikonisia Marimekko-kuoseja ja tuotteita, kuten Jokapoika-paidan.

Voimakastahtoisten naisten tiet kuitenkin erosivat, ja Vuokko perusti oman yrityksensä, Vuokon, vuonna 1964. Vuokko oli ensimmäisiä suomalaisia naissuunnittelijoita, joka uskalsi perustaa omaa nimeään kantavan yrityksen. Heti ensimmäisessä mallistossa hänellä oli mukana tunnettuja kuosejaan, kuten Pyörre ja Syvänne. Vuokon tavoitteena oli suunnitella hyvin yksinkertaisia leikkauksia – aikanaan paljon ihmetystä herätti edelleen tuotannossa oleva Myllynkivi-mekko, joka ommellaan kahdesta pyöreästä kangaspalasta.

Vuosikymmenten aikana Vuokko-yritys kasvoi ja kansainvälistyi kovaa vauhtia. Vuonna 1998 se kuitenkin ajautui konkurssiin huonosti hoidettujen talousasioiden vuoksi. Myöhemmin Vuokko perusti uuden yrityksen ja jatkoi suunnittelijan työtään.

Vastuullisuuden edelläkävijä

Vuokko on ollut edelläkävijä paitsi tyylitajultaan myös asenteiltaan. Hän ei ole arkaillut miehisessä bisnesmaailmassa. Lisäksi hän oli hyvin ympäristötietoinen jo 1960-luvulla ja peräänkuulutti vaatesuunnittelijoiden ekologista vastuuta. Hän käytti vaateliikkeissään vain valkaisematonta paperia, sanoi ei muovipusseille ja suositteli asiakkailleen ekologisia vaatepesuaineita. Vuodesta 1969 lähtien Vuokon tuotteissa on käytetty vain luonnonmateriaaleja.

Hän ymmärsi myös, että hyvällä suunnittelulla voidaan vaikuttaa siihen, että vaatteilla on pitkä käyttöikä.

”Me pyrimme tekemään vaatteita, jotka kestävät ja joita ei tarvitse heittää pois kovinkaan nopeasti”, Vuokko on todennut.

Tässä tavoitteessaan Vuokko on todella onnistunut, sillä nykyisin Vuokko-vaatteet ja -kankaat eri vuosikymmeniltä ovat haluttuja keräilykohteita.

Perintö elää

Helsingin Kulosaareen vuonna 1975 valmistunut ateljeekoti on yksi Antti ja Vuokko Nurmesniemen hienoimpia töitä. Talossa tiivistyvät pariskunnan luovuus ja estetiikka ja näkyy konkreettisesti se, miten muotoilu oli heille myös tapa elää.

”Kun talo oli valmistunut, laitoimme sängyn ensimmäisenä yönä keskelle lattiaa merelle aukeavan ikkunan eteen. Nautimme molemmat ihan suunnattomasti tästä tilasta. Emme edes sanoneet sitä ääneen, mutta kummallakin oli tunne, kaikki oli hyvin”, Vuokko on todennut.

Kulosaaren-talossa on erikoinen metallinen sisäkattorakenne eikä juurikaan väliseiniä. Jokainen esine ja huonekalu on harkittu, mutta silti kokonaisuus on kodikas. Talo on arkkitehtuurista kiinnostuneiden ”pyhiinvaelluskohde” yhä nykypäivänä. Antti Nurmesniemen kuoltua vuonna 2003 Vuokko jäi taloon asumaan mutta on sittemmin muuttanut pois. Hänen pitkäaikaisena toiveenaan on ollut, että talosta tulisi kotimuseo ja vierailukohde.

Vuokko ei toiveistaan huolimatta saanut omia lapsia. Hänen perintönsä elää kuitenkin ainutlaatuisessa designissa, jonka asema eleettömän tyylin esikuvana on kiistaton.