Koko suku virkkasi Sakarille 90-vuotislahjaksi peiton, josta tuli myös hänen taivaspeittonsa: ”Oma isoäidinneliö ukin peitossa oli kunnia-asia”
Pirjo Lampsijärvi keksi ehdottaa, että suvun jäsenet tekisivät isoäidinneliöpeiton Sakari-isälle lahjaksi. Myöhemmin isä haudattiin rakkaudella virkatussa sukupeitossa.
Yhteensä 180 neliötä rakkautta ja roppakaupalla heittäytymistä koottuna yhteen peittoon. Pirjo Lampsijärvi yllättyi itsekin, miten suvun jäsenet iästä ja taidoista huolimatta innostuivat virkkaamaan isoäidinneliöitä lahjapeittoon.
Pirjo, miten ajatus peitosta syntyi?
Isäni Sakarin 90-vuotispäivät lähestyivät. Olin aiemmin kutonut siskoni kanssa Pohjois-Savon villasukat kaikille suvun naisille, ja yhteinen projekti oli niin kiva, että päätin ehdottaa uutta. Isä oli aina viluinen, joten siten syntyi ajatus juuri peitosta. Ehdotin sitä sukulaisten yhteisessä Whatsapp-ryhmässä, ja kaikki lähtivät heti täysillä mukaan. Arvostan suunnattomasti heittäytymistä. Tiesin, etteivät suvun miehet olleet tehneet käsitöitä sitten kansakoulun patalapun, mutta tekivät nyt appiukon peittoa. Se on hatunnoston arvoista.
Nuorin osallistuja, 2-vuotias, auttoi tekemällä äidin sylissä muutaman silmukan peittoon pieneen rusettiin.
Miten peitto toteutettiin?
Annoin kaksi ohjetta: neliön pitäisi olla kooltaan noin 10 × 10 cm ja värikäs. Langaksi sovimme Novitan Seitsemän veljestä. Suuri osa meistä on innokkaita käsityöntekijöitä, joten langat löytyivät kotoa. Lupasin, että sovitan kyllä kaikenlaiset neliöt yhteen. Syntyi hulvattomia keskusteluja, kun suvun äijät eli isän vävyt lähettivät videoita väkerryksistään ja yrittivät lahjoa muita tekemään osuutensa. Lopulta oman neliön tekemisestä tuli kaikille kunnia-asia.
Tein peitolle mustat kehykset, ja keskelle kirjoin jokaisen tekijän nimen. Myös vastasyntynyt pääsi mukaan, vaikkei ehtinyt osallistua edes puklaamalla peitolle. Kiinnitin neliöt yhteen siksakkaamalla ketjusilmukkalenkkiä niiden väliin. Tekniikka antoi paljon anteeksi, kun palat olivat erikokoisia ja -muotoisia. Lopuksi pingotin ja kostutin peiton, jolloin palat asettuivat tosi hyvin paikoilleen.
Miten lahjan saaja reagoi?
Isä ei puhunut juurikaan tunteistaan, mutta myhäilystä päättelimme, että hän oli tyytyväinen. Peiton hän ripusti seinälle.
Kaksi vuotta myöhemmin isä kuoli. Hänet peiteltiin arkussa meidän tekemällämme peitolla. Se oli tekijöille helppo päätös. Ukin peiton ei kuulunut jäädä meille vaan lähteä hänen mukaansa.
