Vinokattoja ja ripaus glamouria! Birgitan ullakkokaksio hurmaa raikkaudellaan – ”Siisteys ja seesteisyys tuovat mielen tasapainoa”
Helsinkiläisen Birgitta Väisänen rakastui modernin ullakkokaksionsa vinoihin kattoihin ja ikkunoista avautuvaan kaupunkimaisemaan. Hän nauttii seesteisessä kodissaan jopa siivoamisesta.
Jugendtalon raskas tammiovi aukeaa narahtaen Pietarinkadulla. Taakse jää Helsingin elämää sykkivä Ullanlinnan kaupunginosa, johon voi poiketa tapaamaan tuttuja hyvän ruoan tai cappuccinokupillisen äärellä tai kurkistaa vaikka päivittäin lähikortteleiden sisustus- ja antiikkiliikkeisiin.
Portaikkoa kiertää koristeellinen takorautakaide ja käsien kosketuksesta silkkiseksi hioutunut tamminen käsijohde. Portaat nousevat neljänteen, ylimpään kerrokseen, jossa asuu sisustusalan ammattilainen Birgitta Väisänen.
Kun Birgitta muutti moderniksi remontoituun ullakkohuoneistoon vuonna 2016, hän rakastui asunnon vinoihin kattoihin, jykeviin palomuureihin, pieneen parvekkeeseen ja Ullanlinnan vastustamattomiin maisemiin. Kattohuoneisto oli hänelle toiveiden täyttymys.
Mutta kun aamuisin herätyskellon samba herättää, hän joutuu varomaan liian äkkinäisiä liikkeitä, sillä sänky on matalan vinokaton alla.
– Montakohan kertaa olen kumauttanut kalloni kattorakenteisiin? virnuilee Birgitta ja katselee parvekkeelta kattojen yli.
Myös raskaiden ruokakassien kantaminen hissittömän talon vinttikerrokseen koettelee voimia.
– Mutta kun aukaisen asuntoni oven ja katseeni osuu vinokattoihin ja palomuureihin, unohtuu juuri koettu ponnistus.
”Näyttävä maalaus korvaa sängynpäädyn. Vuodevaatteet jatkavat eheästi samaa sävymaailmaa.”
Vaikka 54 neliön huoneisto on pieni, säilytystilaa on riittävästi. Keittiön takana on vaatehuone, johon mahtuvat käyttövaatteet, ja makuuhuoneen puolella reilunkokoinen kahdeksanovinen vaatekaappi neuleille, sesonkivaatteille ja liinavaatteille. Keittiössä ei ole yläkaappeja, mutta suuriin vetolaatikoihin mahtuu hämmästyttävän paljon.
– Siisteys ja seesteinen sisustaminen merkitsevät minulle mielen tasapainoa. Siivoaminenkin on sisustamista, sanoo Birgitta ja poimii ruskeaksi käpristyneen lehden hortensiaruukusta.
Hän järjestää ja siivoaa kotiaan silloin, kun ei ole kiire minnekään, ja antaa ajatusten soljua vapaasti. Samalla hän siirtelee esineitä ja tekstiilejä värin tai tyylin mukaan. Hän kokeilee myös rohkeita ja epätavallisia sisustusratkaisuja sekä sommitelmia. Jos ne kolmen päivän päästä tuntuvat epäaidoilta tai muuten vain vääriltä, sisustuksen voi aina palauttaa vanhaan, totuttuun järjestykseen.
– Olen rapuihminen, arvostan perinteitä.
Kun Birgitta rakastuu ostoksilla esineisiin ja huonekaluihin, hän miettii, onko kyseessä vain tilapäisesti kotia virkistävä syrjähyppy vai vakavasti otettava kestosuhde, joka tuo iloa pitkään.
Pysyviä esineitä ja kalusteita uudistetaan ja muokataan niiden saadessa kolhuja, jotta yhteiselo voi jatkua vielä monta vuotta. Mutta myös syrjähypyt, kuten kasvit, kynttilät ja juhlapyhien koriste-esineet, tuovat iloa ja piristystä.
Koska Birgitan huonekalut ovat vaaleita, valitsi hän kotinsa tehosteväreiksi laajan kirjon, pastelleista kirkkaisiin sävyihin. Kun Birgitta kerran ehdotti ystävänsä valkoisen keittiön taustaväriksi Flamantin Marrakech-sävyä, lopputulos onnistui yli odotusten.
Oman kotinsa päätyseinän väriä hän kuitenkin mietti pitkään, kunnes mieleen pulpahti tämä Marrakechin muureja jäljittelevä ruosteenpunainen. Se toi sisustuksen syvyyttä. Vitivalkoiset sohva ja karvalankamatto asettuvat kauniisti punaista seinää vasten, ja sinivalkoharmaakuvioiset tyynyt ja torkkuhuovat yhdistyvät kustavilaistuolien sävyihin. Antiikkihuonekalut rikkoivat tavanomaisuuden ja tuovat kotiin aikakerrostumia sekä ripauksen glamouria.
