Ikkunasta näkyy jylhä ja jyrkkä mäntyrinne. Jäkälä ja sammal pilkistävät lumipälvien välistä. Vastakkaisella puolella maisema avautuu järvenselälle. Nyt se on jäässä ja sumu peittää vastarannan, mutta on helppo kuvitella, kuinka huikea näkymä on kesällä, kun järven sini sekoittuu koivunoksien vihreään.
Näyttelijä Ville Haapasalo istuu uudenkarhean loma-asuntonsa sohvalla ja katsoo valkeutta. Tuntuu, että aika on pysähtynyt. Se on erikoista, sillä yleensä Ville on nopea liikkeissään. Kun hän viime kesänä teki vaimonsa kanssa lopullisen päätöksen mökkipaikan ostosta, käveli hän saman tien Honkarakenteen suunnittelijan luo pastilliaskin kanteen piirtämänsä pohjakuvan kanssa.
– Sanoin, että tehkää tällainen jouluksi valmiiksi, kinkku on jo tilattu tähän osoitteeseen.
Ville sanoo tietävänsä varoitukset siitä, etteivät asiat aina mene, kuten on suunniteltu. Hänen mukaansa tämä projekti sujui kuitenkin jouhevasti niin rakentajan kuin kunnankin kanssa.
– Lähtökohta oli se, että minä en tee itse täällä mitään. Keskittymiskykyni on samaa tasoa kuin kultakalalla. Jos minun pitäisi rakentaa talo, sen pitäisi olla viikossa valmis, muuten minulta häviäisi täysin mielenkiinto koko projektiin, Ville sanoo.
– Keskittymiskykyni on samaa tasoa kuin kultakalalla, siksi hankin mökin täysin valmiina.
Eikä hänen apuaan työmaalla tarvittukaan. Kun Ville yritti kysellä, mitä hän voisi tehdä, timpurit ehdottivat, että hän keittäisi kahvit.
– Kukin tehköön, mitä parhaiten osaa, Ville tuumii.
Täydellinen mökkitontti löytyi Puumalasta, kivenheiton päästä paikasta, jossa Haapasalo oppi lapsena uimaan. Se on tarpeeksi kaukana naapureista omassa rauhassaan. Tontti oli haasteellinen, koska jyrkkä kallio saneli ehtoja talon muodolle. Jotta kalliota ei tarvinnut räjäyttää, talo piti suunnitella niin, että sen sai rakentaa lähelle rantaa. Se on nyt yksi paikan ihanuuksista: tuntuu kuin talon leveä terassi loppuisi suoraan Saimaaseen.
Haapasalon perheen toive oli alun alkaen helppous: vapaa-ajan asunnon varustuksen tuli olla samaa tasoa kuin kaupunkiasunnossa. Matka Helsingin-kodin ja vapaa-ajan asunnon välillä ei ollut niinkään merkityksellinen, loma-asuntoa ei ollut tarkoitus tehdä vain viikonloppupistäytymisiä varten.
– Aiempi lomapaikkamme ja sen iso piha ja puutarha vaativat valtavasti ylläpitoa. Joka kerta, kun menimme sinne, aloitimme kaiken ikään kuin alusta.
Tällä kertaa pihan piti olla helppohoitoinen.
– Kalliotontti, mökki kaikilla mukavuuksilla. Huusholli, joka on heti valmis, kun astun ovesta sisään. Minun telttailuaikani ovat jo ohi, Ville sanoo.
Villen ajatus oli se, että rakennuksen pitää olla huomaamaton, jotta siitä voi tulla koti. Siihen liittyi myös toive, että kaikki toimii.
– En halua ajatella tiskaamista tai lämpötilaa, vaan haluan keskittyä oleelliseen, eli ihan vain olemiseen.
Tekniikka helpottaa ja säästää aikaa. Maalämpö pitää mökin tasaisen lämpimänä, omasta porakaivosta tulee hyvää vettä, jätevesi puhdistetaan, nettiyhteys ja vartiointi toimivat, kamiinasta tulee lisälämpöä ja sähkösaunan saa päälle nappia painamalla.
Sähkösauna vähän mietitytti Villeä, mutta koska tontilla on jo ennestään hyvä puusauna, päädyttiin sähkösaunaan. Saunan suunnittelu ja sisustus olivat Villen intohimo. Hän piirsi siihen kaksi suurta ikkunaa, joista toisesta näkyy järvi. Väriksi hän valitsi mustan ja puun.
Myös varsinaisen mökin sisustuksen Haapasalot suunnittelivat itse. Pintavärit ovat vaaleita ja kevyitä, ja ne antavat tilaa värikkäille kalusteille. Vaikka Ville on aina pitänyt tummista sävyistä, tänne hän halusi vaaleutta, jotta luonto ja sen värit pääsevät esille ja näkyvät sisälle saakka. Tärkeintä oli saada koko seinän kokoiset ikkunat järvelle.
Ville Haapasalo matkustaa yli 200 päivää vuodessa ja vapaa-aikaa on vähän. Puumalassa hän yrittää ottaa olostaan kaiken irti ja samalla päästä irti arjesta.
– Löhöillä en osaa, mutta sen, mitä teen täällä, haluan tehdä omassa tahdissani. Ei niin, että nyt pitää mennä leikkaamaan nurmikko, vaan haluan hakata halkoja silloin, kun siltä tuntuu, ja kääntää kiviä, jos sellainen fiilis on. Lämmitän saunan, kun on sen aika, ja teen ruokaa, kun on nälkä.
Yksinkertainen, fyysinen tekeminen on hyvä tapa saada ylikierroksilla pyörivä mieli rauhoittumaan. Työssään Ville täyttää muiden toiveita, ja täällä hän haluaa täyttää omiaan.
– Kaikkein rentouttavinta on herätä auringonnousuun ja katsoa rauhassa sen kiipeämistä taivaalle. Siinä vierähtää helposti tunti, vaikka se tuntuukin muutamalta minuutilta.
Tekemistä on vielä. Piha täytyy kunnostaa ja rakentaa terassille rappuset. Se lienee kuitenkin leppoisaa tekemistä, jota voi tehdä omassa tahdissa, pikkuhiljaa, kuten isäntä toivoo. Itse mökissä kaikki on jo kohdallaan.
Uudet ideat muhivat kuitenkin jo mielessä: ensi kesänä voisi tehdä pizzauunille kesäkeittiön, kelluvan laavun tai uimahyppylaiturin. Savusaunan lisäksi hän haaveilee maapohjaisesta ja turvekattoisesta kammi-saunasta, joka rakennettaisiin puoliksi maan sisälle.
Viime kesänä, kun rakennusprojekti oli täydessä vauhdissa, Ville lähti sukeltelemaan lähisaarien rannoille, jotta hän ei olisi osaavien tekijöiden tiellä. Aikansa kuluksi hän etsi naapurin hävinneet rapumerrat.
Jostakin pitäisi löytää aikaa vain nauttimiseen. Ensi kesänä Ville haluaisi valloittaa Saimaan, ja tutkiskella sen mahtavia jyrkkiä rantoja ja piilossa olevia kalliosyvänteitä.
– Tämä on hienoa seutua, se maanittelee minua puoleensa.
Teksti Ainomaija Lehtonen
