Aattokahvit lasikuistilla ja juhla-ateria kynttilänvalossa! Villa Tammimäen joulussa vaalitaan 1700-luvun tunnelmaa ja -tapoja
Riitta ja Ari Koskisen Villa Tammimäki Merimaskussa kuljettaa ajatukset 1700-luvulle, ja he vaalivat myös joulun vietossa Ruotsin vallan ajalta periytyviä tapoja. Oikeasti talo valmistui vasta muutama vuosi sitten.
Juttu on julkaistu Kaikkien aikojen Joulu -lehdessä 1/2021.
Kodissamme Merimaskussa jouluvalmistelut ovat kiireisimmillään Tuomaan päivänä, jolloin otamme kynttiläpuunkin esille. Perinteisesti se toi joulurauhan taloon. Kynttiläpuu on vain yksi talon isännän tekemistä esineistä, sillä kotimme erikoisuutena on lähes kokonaan itse tehty sisustus. Olemme vuosien varrella täydentäneet sitä molemmilta suvuilta perityillä muisto- ja antiikkiesineillä.
Olen puolisoni Arin kanssa tehnyt kustavilaistyylisiä huonekaluja runsaan parinkymmenen vuoden ajan. Jo vastavalmistuneina opettajina päätimme sisustaa kotimme 1700-luvun tyyliin. Alkuperäiset mittasuhteet olivat meille alusta saakka tärkeitä, ja haimme ideoita suomalaisista museointeriööreistä.
Koska huonekalutkin edustavat 1700-lukua, oli luonnollista, että kotikin suunniteltiin niille sopivaksi. Villa Tammimäeksi nimetty uudistalo valmistui muutama vuosi sitten. Etsiskelimme sopivaa korjauskelpoista vanhaa taloa, mutta kun sitä ei löytynyt, teimme perinteisenmallisen uudistalon. Mieleinen malli löytyi Kannustalon Rauhala-mallistosta, jonka muokkasimme meille sopivaksi.
Tarkoituksena oli rakentaa mahdollisimman yksinkertainen, vanhaa maalaistaloa muistuttava rakennus. Koska tontti sijaitsee lähellä Merimaskun puukirkkoa, oli tärkeää, että uudisrakennus sopii myös historialliseen maisemaan.
Sisältäkin teimme kodin 1700-luvun tyyliseksi. Vahvat värit ovat meille tärkeitä, minkä vuoksi huoneet ovat aikakaudelle tyypilliseen tapaan erivärisiä. Maalasimme ne mattapellavaöljymaaleilla, jotka löysimme ruotsalaisen Gysingen valikoimista. Seinäväreinä ovat muun muassa grönjord ja blågrå. Keittiön kaapistot ja kirjastohuoneen maalasimme Rakennusapteekin kauranharmaalla sävyllä. Kiinteä sisustus on kaikkialla harmaan umbran värinen.
Uudistalossa on myös 1700-luvun arkkitehtuurille ominainen symmetrinen keskeissalipohjakaava. Keskellä olevan kookkaan salin molemmilla puolilla sijaitsee kaksi huonetta ja edessä eteinen. Pohjakaava oli tyypillinen 1700-luvun säätyläiskodeissa, kuten virkataloissa, pappiloissa ja kartanoissa. On ollut ilo huomata, että keskeissalipohjakaava toimii tänä päivänäkin hyvin. Kolmeikkunainen sali on kotimme keskus. Sinne on helppo kattaa tarjoilut isommallekin vierasjoukolle.
Kookas sali toimii myös jouluna yhdessäolon keskuksena, kun suku kokoontuu suuren pöydän ympärille nauttimaan joulupäivällistä. Aaton juhlinta alkaa 1700-luvun punssiboolilla, joka sopii piparkakkujen kera hyvin alkujuomaksi.
Punssiboolitarjoilun innoittajana on toiminut taidemaalari Nils Schillmarkin tekemä malja-asetelmaa esittävä maalaus, joka on Suomessa ainutlaatuinen sisustuskuva kustavilaiselta ajalta.
Boolitarjoilun katan salin kustavilaiselle kääntölevypöydälle maalauksen tapaan. Sitruunaa, sokeria, vettä ja arrakkipunssia sisältävä juoma pääsee aitoon, kiinalaiseen 1700-luvun Qianlong-boolimaljaan. Sen hauras posliini on kestänyt hyvin boolin lämmittämisen, sillä punssibooli tarjoiltiin lämpimänä 1800-luvun puoliväliin saakka. Monissa boolimaljoissa on säröjä, koska niihin laitettiin usein lämmitetty kivi tai tykinkuula juoman lämpimänä pitämiseksi.
Ruoka- ja juomakulttuuri kehittyi suurin harppauksin 1700-luvulla. Tarvittiin myös uusia astioita ja huonekaluja ruokien ja juomien tarjoiluun. Monet aikakauden huonekaluista olivat erittäin monikäyttöisiä ja toimivia.
Yksi kotimme lempikalusteista on lepänjuurella vaneroitu kääntölevypöytä, joka on yksi esimerkki 1700-luvulla muotiin tulleista uusista huonekalutyypeistä. Pöytää käytettiin usein apupöytänä tarjoilussa tai esimerkiksi pelipöytänä. Kun pöytää ei tarvittu, pöytälevy nostettiin pystyyn ja pöytä siirrettiin seinänvierustalle. Pöytälevyn pinta on koristeellista lepänjuurta, joka lasketaan pohjoismaisista puulaaduista visan lisäksi jalopuuksi. Lepänjuurella vaneroitu kääntölevypöytä oli hyvin muodikas huonekalu säätyläiskodeissa kustavilaisella ajalla. Se on hieno esimerkki ajan korkeatasoisesta puusepäntyöstä.
Salissa on toinenkin hyvin käytännöllinen 1700-luvun huonekalutyyppi, tarjotinpöytä. Siinä on sirot rokokoolle ominaiset kaartuvat jalat. Kansi irtoaa erilliseksi tarjottimeksi, jonka voi tarvittaessa kantaa esimerkiksi keittiön puolelle. Ari on tehnyt mittasuhteiltaan harmonisen kauniin tarjotinpöydän.
Kun meiltä kysyttiin ohjeita 1700-luvun huonekalujen valmistamiseksi, julkaisimme jo 2007 niiden rakennusohjeita käsittelevän kirjan Nikkaroi vanhaan malliin.
”Mikään ei voita aitoa joulukuusta ja havuntuoksua. Se tuo ehkä parhaiten joulun tunnelman kotiimme.”
Punssiboolin nauttimisen jälkeen jouluvieraamme istahtavat salin pöydän ääreen joulupäivälliselle. Katan aina pöydän 1700-luvun tapaan. Sitä koristavat kookkaat myöhäiskustavilaiset kandelaaberit, joita käytetään vain suurissa juhlissa kuten jouluna. Joulu oli vuoden tärkein juhla, ja sitä valmisteltiin huolella. Pöydän kattaukseen panostettiin. Esiin otettiin hienoimmat damastiliinat ja -servietit, perintöhopeat ja -astiat. Itsekin katan pöytään jouluna Arabian vanhan Willow-astiaston.
Jouluna kotimme valaistaan lähes kokonaan kynttilöillä, joita on pöydillä, lampeteissa ja kristallikruunuissa. Ne antavat huoneisiin aivan erityislaatuisen, hämärään vuodenaikaan sopivan tunnelman. Asetan myös jokaiselle ikkunalle kaksi kynttilää perinteisen tavan mukaan.
Joulupöydän ruokalajeina ovat muun muassa lapsuudenkodista tutut lanttulaatikko ja kinkku. Ne kuuluivat joulupöytään jo 1700-luvulla. Ruokailu alkaa kuitenkin aina lämminsavustetulla lohella, jonka Ari on valmistanut.
Kustavilaisena aikana oli tapana, että joulupäivällisen jälkeen nautittiin kahvit förmaakissa eli seurusteluhuoneessa. Förmaaki oli 1700-luvun uutuus ja oikeastaan olohuoneemme edeltäjä. Meillä kahvit nautitaan aattoillalla lasikuistilla, joka toimittaa kodissamme förmaakin virkaa.
Kahvi- ja teetarjoilu sujuu kustavilaista aikakautta myöhäisemmän myöhäisempiren hengessä. Kattaukseen kuuluu 1800-luvun alun samovaari ja empiretyylinen englantilainen teeastiasto. Mukavat biedermeier-nojatuolit ja valkeat Bellman-tuolit täydentävät kalustusta. Lattialla on pitkät sinisävyiset ripsimatot, jotka sopivat hyvin lasikuistille. Olen tuonut samovaarin ja empiretyylisen teeastiaston Tukholmasta. Ne muistuttavat monista hauskoista matkoistamme Ruotsin museoissa sekä tutkimuksesta, jota aikoinaan tein Tukholman arkistoissa.
Kookas joulukuusi seisoo monine kynttilöineen sekä perinteisine lippunauhoineen ja karamelleineen lasikuistilla, josta sen tuike näkyy pitkälle Kirkonsalmen sillalle saakka. Mikään ei voita aitoa joulukuusta ja havuntuoksua. Se tuo ehkä parhaiten joulun tunnelman kotiimme.
Joulukuusi ei kuulunut jouluun vielä 1700-luvulla. Kuusen sijaan lattioille laitettiin koristeeksi havunoksia. Joissakin säätyläiskodeissa pidettiin kuitenkin jo pieniä pöytäkuusia 1800-luvun alkupuolella.
Varhaisin maininta joulukuusesta lienee vuodelta 1809, jolloin Märta Helena Reenstierna kertoo päiväkirjassaan jouluaatosta Årstan kartanossa Tukholman lähistöllä. Hän oli tuolloin tuonut salin pöydälle kuusen, jonka hän oli koristanut pienillä kultapaperista tehdyillä kelloilla ja tähdillä. Kuusen ympärillä oli 19 pientä kynttilää. Kuusen viereen oli lisäksi asetettu ihailtavaksi kartanon talvipuutarhasta tuotu ruusu, joka oli juuri puhjennut kukkaan. Kukat olivat niin ikään 1700-luvun lopulla vielä suuria harvinaisuuksia. Joulukukkina tunnettiin kuitenkin muun muassa hyasintit, amaryllikset, tasetit ja kielot.
Villa Tammimäessä aattoilta etenee yhdessäolon ja seurapelien merkeissä. Poikamme Klaus ja hänen kihlattunsa Iris huolehtivat hauskasta ohjelmasta. Myöhemmin illalla tehdään retki Merimaskun kirkon hautausmaalle, jossa ihastelemme 1700-luvun kirkkoa ja kynttilöiden loistetta. Kävelyretken jälkeen maistelemme vielä lasilliset sherryä. Tarjolla on myös jouluherkkuja, joista yksi on ylitse muiden. Sisareni Johanna Sillbergin tekemä taatelikakku kuuluu myöhäisen aattoillan tarjoiluun ja kruunaa joulumme.
