– Olemme asuneet Villa Panamassa tasan kymmenen vuotta. Minä muutin Hankoon kaksitoista vuotta sitten, Dennis asui silloin vielä Tammisaaressa. Arvoimme asuinpaikkaa ja päädyimme tänne! Leena Karlsson kertoo.
Leena ja Dennis Karlssonin koti on 1900-luvun alussa rakennettu hirsitalo Hangossa. Talossa on kahdeksan huonetta ja keittiö, ja tilaa on 180 neliötä. Kodin pihalla on sauna ja katettu patio, joka muuttuu illan tullen juhlasaliksi. Kun kahdeksanvuotias Linus ja kolmivuotias Lenni ovat vaipuneet unten maille, vanhemmat karkaavat Villa Panaman puutarhaan salaisille treffeille itkuhälytin taskussa.
Parilla on taito tehdä arjesta juhlaa, sillä perjantaisin Dennis kokkaa illallisen, joka nautitaan perheen kesken pitkän kaavan mukaan. Tapa alkoi poikien synnyttyä, kun elämä keskittyi kotosalle. Pöytä katetaan kauniisti, ja Linuskin nauttii mehunsa jalallisesta viinilasista. Jokainen saa vuorollaan valita toivemusiikkiaan taustalle.
Perhe aterioi pihapatiolla aina kun sää sallii. Dennis on nikkaroinut ruokapöydän ja tervannut sen tason. Katos on Ikeasta.
Yksi talon kolmesta sisäänkäynnistä johtaa kesähuoneeseen. Tila toimii myös kakkossisäänkäyntinä.
Talo on rakennettu 1900-luvun alussa, ja alun perin siinä on ollut viisi asuntoa.
Linus ottaa hurjat vauhdit omenapuuhun kiinnitetyssä keinussa. Kesäisin perhe saunoo pihasaunassa. Talvella se lämmitetään yleensä vai kerran, jouluna.
Talon ulkoväritys on tyypillinen rakennusajalle eli 1900-luvun alkuvuosille: seinät ovat vaaleankeltaiset ja puitteet samaa sävyä mutta tummemmat. Edelleen monet hankolaistalot on maalattu tällä tyylillä.
Kun Leena ja Dennis tulivat katsomaan taloa ensimmäistä kertaa, sisällä oli jo melkoisesti väkeä. Yksi pariskunta oli tehnyt juuri tarjouksen, ja toinen suunnitteli jo kaapin paikkaa.
– Olin ihan raivona. Tämähän on meidän koti! Pian siitä onneksi tulikin sellainen.
Talo on rakennettu 1900-luvun alussa, ja alun perin siinä on ollut viisi asuntoa. Leena ja Dennis ovat selvitelleet talon historiaa. Parhaaksi tiedonlähteeksi paljastui naapurin yli 90-vuotias rouva, joka on asunut talossa parikymppisenä neitona.
– Edelliset asukkaat olivat remontoineet talon hyvään kuntoon. He viihtyivät talossa viisi vuotta ja tekivät remonttia oikeastaan koko ajan. Me olemme vain maalanneet pintoja oman maun mukaisiksi ja vaihtaneet pari tapettia.
Karlssonit nimesivät talonsa Villa Panamaksi Janoschin Oi ihana Panama -kirjan mukaan, jota Leena luki lapsena.
Aiemmin kellertävät eteisen seinät maalattiin valkoisiksi. Niitä koristaa Leenan olkihattukokoelma. Naulakko on sijoitettu niin, että perheen pojat yltävät ripustamaan siihen varusteensa. Dennis haaveilee uusivansa portaikon kaiteen.
Ruokailutilan pönttöuuni on yksi talon viidestä tulisijasta. Talvisin se lämpiää usein, mutta kesällä se on lähinnä kodin kaunistus.
”Päivän kohokohtia on se, kun olen siivonnut lattiat, istun sohvalla lukemassa ja tuijotan välillä takkatulta.”
Ruokailutilan vitriini on Leenan puuseppä-isoisän tekemä. Hän antoi sen alun perin Leenan äidille 40-vuotislahjaksi. Leena maalasi kaapin Vintron kalkkimaalin Cafe au lait -sävyllä. Isoisä on nikkaroinut myös koristeellisen puusohvan ”tilaustyönä” tyttärentyttärelleen. Se sai pintaansa Jeanne d’Arc Livingin kalkkimaalin kahvinruskean sävyn ja Pintyplus-spraylakan. Kehyksissä on Denniksen isoisän käsin kirjoittama kirje rintamalta.
Dennis on taitava käsistään. Hän on tehnyt itse ruokailutilan pöydän ulkorakennuksesta löytyneistä ovista. Avaimenreiät ja saranat saivat jäädä näkösälle. Tuolit on kerätty vanhojen tavaroiden liikkeistä. Leenan lemppareita ovat GreenGaten astiat.
"Tykkään, että kotona valitsee väriharmonia vaatteita myöten. Kun puen värikästä päälleni, se on yleensä tummansinistä. En ole kirkkaiden värien ystävä."
Asetelmat paljastavat, että ollaan merellisessä kaupungissa.
Sisustaminen ja tuunaaminen ovat Leenan harrastuksia. Dennis nikkaroi mielellään. Leena työskentelee alakoulussa luokanopettajana, joten sesongin mukainen puuhailu liittyy myös työhön. Ideoita hän etsii Instagramista, Pinterestistä ja sisustuslehdistä.
– Kun oma punainen lanka on hyppysissä, sisustusta on helppo säädellä. Ostan mielelläni kaunista, mutta en hanki varastoon. Huonekalut saavat olla aika lailla paikoillaan. Vaihtelunhaluani tyydytän lähinnä sesonkiin liittyvillä pienillä hankinnoilla.
– Koska Hanko on merikaupunki, meillä on pieniä merellisiä elementtejä. Mitään beach housea en kuitenkaan tavoittele. Sisustustyylini on sekoitus maalaisromantiikkaa ja skandinaavista tyyliä. Vanhat esineet sopivat vanhaan taloon, mutta kotimuseota emme havittele. Tuunaamme kirppareilta löytyneitä kalusteita, ja usein vanhat huonekalut saavat meillä uuden maalipinnan.
Leena maalaa kalusteet yleensä ekologisella kalkkimaalilla. Sen himmeä, samettimainen pinta on hänestä täydellinen, ja värikartalta löytyy lukuisia lempeitä sävyjä. Plussaa on sekin, ettei pohjatöitä juuri tarvita.
”Kylpyhuoneremppa on vielä tekemättä. Samassa yhteydessä yläkertaan voisi tehdä toisen kylppärin.”
Aikaisemmin Leena tykkäsi vaaleanpunaisesta, nyt hän on alkanut vieroksua sitä hieman. Mieluisimpia ovat vaaleat, beigenharmaat värit.
– Tykkään, että kotona valitsee väriharmonia vaatteita myöten. Kun puen värikästä päälleni, se on yleensä tummansinistä. En ole kirkkaiden värien ystävä. Aiemmissa kodeissani on ollut enemmän väriä, mutta pikkuhiljaa olen löytänyt oman palettini.
Karlssonit nimesivät talonsa Villa Panamaksi Janoschin Oi ihana Panama -kirjan mukaan, jota Leena luki lapsena. Siinä pikku tiikeri ja pikku karhu etsivät onneaan ja löytävät lopulta unelmiensa Panaman – mistäs muualta kuin omasta kodistaan.
Makuuhuoneen pitsipeitto on Leenan isoäidin virkkaama. Dennis on nikkaroinut penkin kierrätyslaudasta. Sängynpäädyksi päätyi eteisen vanha ovi.
Makuuhuoneesta on käynti pieneen työhuoneeseen, jossa myös ommellaan, askarrellaan ja silitetään. Ovi johtaa vaatehuoneeseen, entisaikojen ruokakomeroon.
Yläkerran tummat hirsiseinät käsiteltiin valkoisiksi Uulan pellavaöljymaalilla kolmeen kertaan. Boråstapeterin Magnolia-tapetti oli jo huoneessa. Leenan isoisä on tehnyt pikkutuolit alun perin tyttärentyttärilleen. Dennis puolestaan on nikkroinut nimikyltit pojilleen.
Sohvapöytä on tuunattu Ikean pöydästä. Tasoa peittävät vanhat laudat Dennis kaivoi aarrekätköstään. Keinutuoli on hänen suvustaan. Pärekoppiin voi piilottaa lehdet, kirjat ja muun pienen tilpehöörin.
”En pidä itseäni keräilijänä, mutta ostan mielelläni kaunista. Nätteihin astioihin olen hiukan heikkona.”
Keittiön punatiilinen puuhella vaihtoi väriä valkoiseksi. Tikkurilan Kivitex-maali kestää kuumuutta.
Kesällä hellaa ei lämmitetä, joten sitä voi käyttää laskutasona ja asetelmien alustana.
”Kotimme on vaalea mutta ei valkoinen. Eniten pidän lempeistä beigenharmaista sävyistä.”
Leikkitilan seinään on kehystetty pala muurin maalaamatonta tiilipintaa. Jolly Roomin tiipii on vehnäterrieri Nupun mieleisin lepopaikka.
Villa Lilla -leikkimökki ostettiin tarvikepakettina Bauhausista ja koottiin paikalla. Se on sisustettu kahvilaksi. Leena on tehnyt nimikyltin hirrenpalasta. Postilaatikko on hänen löytöjään.
Kahvilanpitäjänä puuhaa Lenni.
Leenan jo hiukan hiipunut rakkaus vaaleanpunaiseen näkyy vielä kukkavalinnoissa. Hänestä pelargonien kuuluu olla vaaleanpunaisia.
Rantaan on puolen kilometrin kävelymatka. Hangossa lyhyet matkat on tapana taittaa polkupyörällä.
Kurkkaa lisää kuvia Leenan Instagram-tililtä: @oi_ihana_villapanama.
