Oljesta, puusta ja savesta, niistä on ekologinen talo tehty – levollinen Villa Koppar Inkoon maalaisidyllissä on minimalistin päiväuni
”Kaikki pinnat täällä ovat savea.” Ensin oli unelma ekologisesta asumisesta. Pari vuotta myöhemmin Inkoossa seisoo Lauran ja Mikan Villa Koppar, joka tuulettaa käsityksiä siitä, millainen voi olla moderni ekotalo.
asukkaat Laura Sundström ja Mika Ilvonen, Edith, 1, sekä Onni-koira. Instagram: @villa_koppar.
koti Kristiina Kuusiluoman ja Martino De Rossin suunnittelema omakotitalo vuodelta 2023 Inkoossa. Neliöitä on 150, lisäksi 30 neliön piharakennus.
Onni-koira pötköttää keskellä eteisen lattiaa ja odottaa kärsivällisesti isäntäänsä. Mika Ilvonen käy Onnin kanssa usein lähimetsissä tai lähellä olevalla lammella, kun taas Laura Sundström suuntaa koiran seurassa mielellään peltojen poikki kulkeville metsäteille ja poluille.
Pariskunnan uusi talo Villa Koppar on saanut nimensä läheisestä Kopparnäsin virkistys- ja luonnonsuojelualueesta. Talo seisoo kalliorinteessä keskellä Inkoon maalaisidylliä. Ikkunoista avautuu rauhaisa maisema yli peltojen.
Samaa levollisuutta on kaikkialla, minne katseensa kääntää. Ison ruokapöydän lisäksi yläkerran oleskelutilassa on vain muutama muu huonekalu.
Seinät, lattia ja katto näyttävät olevan sukua toisilleen. Yksiaineista, arkkitehti varmaankin sanoisi.
– Kaikki pinnat täällä ovat savea. Seinissä ja katossa on savirappaus ja lattiassa luonnonbetonia. Luonnonbetoni on uusi materiaali, jossa siinäkin on savea. Savi sitoo itseensä ilman epäpuhtauksia ja tasaa ilmankosteutta, Laura kertoo.
Lattiat yhdistyvät saumattomasti seinään ja ylös holvimaisesti kohoavaan kattoon, joka yltää olohuoneessa neljän ja puolen metrin korkeuteen.
Silmään ei osu listan listaa eikä kotelon koteloa. Yksinkertaisuus on vaatinut tekijöiltä taitoa ja hyvää suunnittelua. Tässä tyylilajissa ei ole varaa virheille, sillä listat eivät ole niitä peittämässä.
Ulkoa talo on yhtä pelkistetty kuin sisältä. Kalliorinteen juurelle rakennetun talon parina on sivurakennus, jossa on autotalli, erillinen työhuone ja vierashuone. Molempien talojen ulkoverhous on tehty kuusipaneelista, johon on sivelty ekologinen Organowood-käsittely, joka antaa puulle hopeisen pinnan ja tekee siitä kestävän.
Lauran ja Mikan talo valmistui vuonna 2023, ja kun he pääsivät muuttamaan kesäkuun alussa, pieni Edith syntyi vain neljä viikkoa myöhemmin. Mutta alussa oli vain pariskunnan unelma.
– Halusimme mahdollisimman ekologisen talon. Rakentaminen kuluttaa aina luonnonvaroja, mutta pyrimme omassa taloprojektissamme minimoimaan rasituksen luonnolle, Laura sanoo.
Se, millainen talon hiilijalanjäljestä tulee sen elinkaaren aikana, määritetään jo suunnittelupöydällä. Ratkaisevimmat asiat ovat rakennusmateriaali ja lämmitysmuoto. He valitsivat maalämmön.
Laura ja Mika huomasivat nopeasti, että ekologisen materiaalin määritteleminen ei ole mitenkään yksinkertaista.
– Hyvä esimerkki on nykyisin suosittu puukuitueriste, jonka valmistus neitseellisestä luonnonmateriaalista vaatii paljon energiaa. Itse valitsimme kierrätetystä puumateriaalista eli paperista tehdyn eristeen, Mika kertoo.
Talon suunnittelussa oli aluksi mukana arkkitehti Kasper Järnefelt, jolla on pihallaan oljesta ja savesta tehty ”kesämökki”. Se herätti parin kiinnostuksen materiaalia kohtaan.
– Ihastuin savirappauksen ulkonäköön ja tuntuun, Laura kertoo.
Lopullisen suunnitelman 150 neliön talosta teki Collaboratorio-arkkitehtitoimisto eli Kristiina Kuusiluoma ja Martino De Rossi. Molemmat ovat arkkitehtiopintojen lisäksi opiskelleet ekologista rakentamista Itävallassa.
Talon puuraamirungoilla vahvistetut olkielementit savirapattiin sisäpuolelta. Rakenteen vahvuuden näkee parhaiten ikkuna-aukoissa: suoraan savilattiasta nousevat ikkunat ovat puolimetrisissä syvennyksissä.
Alakertaan on sijoitettu makuuhuoneet ja yläkertaan oleskelutilat sekä sauna ja pesuhuone.
Kylpytilat on pinnoitettu laastilla. Alkuperäinen suunnitelma oli viimeistellä ne luonnonmukaisesti perinteisellä marokkolaisella Tadelakt-rappauksella, mutta neliöhinta olisi muodostunut liian kovaksi.
– Vauvan ja koiran takia märkätilojen pinnoitteet ovat kovilla, ja Tadelakt olisi vaatinut enemmän ylläpitoa kuin valitsemamme laasti, Laura lisää.
– Jo projektin alussa selvisi, että ekologisesti kestävä rakentaminen on nykyrakentamista kalliimpaa, Mika toteaa. – Lisäksi korkojen kova nousu ja sota Ukrainassa eivät olleet kristallipallossamme, kun kartoitimme rakennusbudjettia, ja budjetti ylittyi viidenneksellä.
Onneksi asiaa voi lähestyä myös toisin. Kallis alkupanostus maksaa itsensä takaisin alhaisina käyttökustannuksina ja pitkäikäisyytenä. Olkiseinien suojassa asuu tyytyväinen perhe.
– Jos tämän talon jättäisi tähän rapistumaan, lopulta tontilla ei olisi talosta paljoa jäljellä. Ehkä betoniperustus, peltikatto ja ikkunat. Minusta se on hieno ajatus, Laura sanoo.
Olohuoneesta ja saunasta on kulku talon takana olevalle 70 neliön oleskeluterassille, joka on kuin silta talon ja kallion välissä. Villa Kopparin terassilla seistessä haluaisi uskoa, että tulevaisuuden rakentaminen on juuri tällaista: yhdessä luonnon kanssa, ei sitä vastaan.
Näin rakentui ekotalo olkielementeistä
Kallioisella 0,7 hehtaarin rinnetontilla oli purkukuntoinen rakennus. Sen raivaamisen ja maatöiden jälkeen talon perustus tehtiin betonilaatalle, jonka päälle muurattiin harkoista sorapatjan päälle paikalla valettu antura.
– Perustukseen käytettiin mahdollisimman vähän polyuretaania. Anturan sisään eristeeksi ja kapillaarikatkoksi valittiin Foamit-vaahtolasimursketta, Mika sanoo.
Talon rakennusmateriaaliksi valittiin olkielementit, jotka savirapattiin sisäpuolelta.
– Olki ei ole sinällään kantava rakenne, vaikka se onkin hyvin tiivistettyä ja siksi muun muassa hyvin palamatonta. Elementeissä on vahvikkeena puuraamirunko, Laura ja Mika kertovat.
Kaksikerroksisen talon välipohjaa kantavat Posi-palkit, joissa on puuta ja metallia.
– Palkit ovat kätevät, sillä niiden väleissä voi vetää kaiken talotekniikan melko vapaasti, Mika toteaa.
Väliseinät rakennettiin puurungoista ja Fermacell-kuitukipsilevyistä, jotka lopuksi savirapattiin.
Yläkerran lattian rakenteessa on noin seitsemän sentin kerros luonnonbetonia. Valun alla oleviin parin sentin paksuisiin vanerilevyihin on kiinnitetty vesikiertoisen lattialämmityksen putket.
Luonnonbetoni on uusi materiaali, jonka asentamisessa toisen kerroksen lattiaan oli jännitystä ilmassa.
– Luonnonbetoni vaati tiivistämisen täryttimellä. Jännitimme, pysyvätkö Posi-palkit paikoillaan. Kaikki meni kuitenkin hyvin, Mika muistelee.
Olkielementtitalon rakenteen vahvuuden näkee parhaiten ikkuna-aukoista. Suoraan savilattiasta nousevat ikkunat ovat puolimetrisissä syvennyksissä.
– Mikäli rakentaisimme joskus uudestaan, varaisimme vielä enemmän tilaa budjettiin ja seuraisimme kuluja alusta alkaen hyvin tarkkaan. Meillä oli onneksi hyvät tukijoukot tukemassa meitä. Lauran isä ansaitsee erityismaininnan, sillä hän oli vuoden ajan joka viikonloppu työmaalla rakentamassa. Emme olisi ilman häntä selvinneet tästä projektista asetetussa aikataulussa, Mika toteaa.
