Villa Iiris on sisustettu ihanan rouhealla tyylillä. Olkihatut, takorauta ja pelargonit somistavat lasiverantaa. Sohvan päälle heitetty lakana luo huvilatunnelmaa.
Tuija ja Lauri tekivät unelmastaan totta, vaikka ystävät ja sukulaiset kummastelivatkin heidän intoaan hankkia vanha mansardikattoinen huvila ensimmäiseksi omistusasunnoksi. Aiemmin he asuivat vuokralla Tampereen keskustassa ja haaveilivat talosta maalla. He ihastuivat vuonna 1919 valmistuneeseen punahonkahuvilaan ensi näkemältä.
– Teimme kaupat Iiriksen päivänä vuonna 1996, ja siitä talo sai nimensä. Saman nimen sai myös nuorin tyttäremme, joka syntyi Villa Iiriksessä.
Mansardi-kaunottaren katto kunnostettiin vastikään ja seiniin siveltiin uusi maali. Pian on aika viettää rakennuksen satavuotisjuhlaa.
– Meistä on tavattoman mukavaa kerätä tietoja kotimme menneisyydestä. Rakennuksella on värikäs historia. Tila päätyi 1920-luvulla Amerikasta palanneiden sisarusten haltuun. Täällä kasvatettiin hevosia ja hoidettiin puutarhaa. 1950-luvun lopulla tila testamentattiin seurakunnalle, ja se toimi leirikeskuksena vuosikymmeniä. Muistona noista ajoista meillä on piharakennuksissa monireikäiset huussit, tytöille ja pojille omansa. Monet nykyisistä naapureistamme kertovat käyneensä täällä rippikoulunsa.
Lasiverannalla on myös perheen kesäinen ruokailupaikka. Sinne katetaan sekä aamiaiset että illalliset.
Tilava olohuone eli Sali jakautuu oleskelu- ja ruokailupuoleksi. Täällä musisoidaan, pelataan, luetaan ja tehdään käsitöitä. Seiniä kiertää rintapaneeli.
Seurakunta huutokauppasi tilan vuonna 1993. Sen osti perhe, jonka kanssa me kolme vuotta myöhemmin teimme talokaupat.
– Vanhassa talossa on miltei mahdoton asua, ellei vasara pysy kädessä. Maalla asumisesta on tullut meille elämäntapa. Aina riittää jotakin korjattavaa tai kunnostettavaa. Olemme remontoineet kulloisenkin elämäntilanteen mukaan, ja huoneet ovat vuosien mittaan vaihtaneet sekä järjestystä että käyttötarkoitusta. En enää edes muista, mitkä kaikki huoneet ovat olleet meidän makuukamareinamme.
Anoppi antoi aikoinaan pulpetin valmistujaislahjaksi Tuijalle. Tumma piano tuli vaihtokaupassa, kun perhe luopui Hellaksen modernista versiosta.
Keittiö on rakennettu pala palalta, eikä kiinteitä kaapistoja ole lainkaan. Irtokalusteet tekevät keittiöstä persoonallisen, ja niiden järjestystä on helppo vaihdella.
Iso posliiniallas sopii talon tyyliin. Keittiön seinissä on samanlainen helmiponttipaneeli kuin olohuoneessa. Tuija haaveilee, että panelointia jatkettaisiin kaikkiin alakerran tiloihin.
Valoisassa keittiössä on mukava kokkailla. Tavaroita säilytetään sekä avohyllyillä että erilaisissa koreissa.
Kodin kaikilla ikkunalaudoilla kukkivat pelargonit. Tuija arvelee, että rakkaus pelakuihin on anopilta peritty harrastus.
Myös WC-tilassa on yhdistelty kodikkaasti erilaisia kalusteita, tummaa puuta sekä valkoista paneelia toisiinsa.
Portaat johtavat yläkerran makuutiloihin. Portaiden alle jää pieni nettinurkkaus.
Vanhempien makuuhuoneen taustaseinästä otettiin hirret esiin tapettien alta.
Iiriksen huoneessa on sama viehättävä tunnelma kuin muuallakin talossa. Kampauspöydän ääressä on hyvä valmistautua uuteen päivään.
Asuintilaa on reilusti, ja se vielä tuplaantuu kesällä, kun kaikki ulkorakennukset otetaan käyttöön. Tuija ja Lauri muuttavat pihatalossa sijaitsevaan kesähuoneeseen jo huhtikuussa, jos sää vain sallii.
