400 ikkunaruutua! Urakka oli aikamoinen, kun Päivi ja Risto kunnostivat piirilääkärin huikean huvilan

Hirsihuvilan salissa helmeilee innostunut puheenporina, ja ilmassa leijailee vasta keitetyn kahvin tuoksu. Pöytää koristaa omasta puutarhasta poimittu kukkakimppu. Paikalla on Sotkamon Nuasjärven rantojen asukkaita ja kesäasukkaita, jotka Päivi ja Risto Myllynen ovat kutsuneet yhteiseen juhlaan.

Kesäisessä juhlassa on mukana myös vieraita, jotka ovat osallistuneet huvilan historian selvittämiseen ja kunnostuksen suunnitteluun.

– He olivat tyytyväisiä ja me olimme onnellisia, kun rohkenimme esittää avoimen kutsun kyläläisille. Kyllä juhlien järjestäminen kannattaa. Se tuo iloa, Päivi Myllynen sanoo.

Myllysten kolme päivää kestävä juhlaviikonloppu päätettiin järjestää keskellä heleintä heinäkuuta. Naapurien ja kyläläisten lisäksi mukana oli Myllysten ystäviä, sukulaisia ja perheenjäseniä. Juhliin ehti mahtua sekä huilun- että kanteleensoittoa, ja ne huipentuivat seisaallaan laulettuun ja harmonilla säestettyyn Kainuun maakuntalauluun.

Päivin mielestä juhlat olivat heille myös paras tapa osoittaa lähiseudun ihmisille, että huvilalla voi vierailla, vaikka sen omistajat ovat vaihtuneet. Villa Horsmalaksi nimetty satavuotias huvila on ollut Myllysen perheen vapaa-ajankoti kuusi kesää. Sen rakennutti paikallinen piirilääkäri Albert Isotalo, ja huvilan historiaa on saatu selville vähä vähältä.

Villa Horsmala ympäristöineen on kuin luotu luonnosta ammentavalle runoilijalle, jollainen Päivistä on tullut. Huvilan ympäristö on kesällä täynnä elämää, kun linnut aamuvarhaisesta virittävät laulujaan ja pitkin kesää köynnökset kohoavat puutarhassa kohti taivasta.

Runoja Päivi on kirjoittanut lapsuudesta asti. Myös huvila inspiroi kirjoittamaan ja antaa oivalluksia. Rakennus ei ole vain talo vaan Päivin mielestä elävä, päättymätön tarina.

Kesäkäytössä oleva Horsmala sijaitsee Nuasjärven huvila-alueella, jonne aikoinaan kohosi erityisesti Kajaanin seminaarin väen kesäpaikkoja. Maalle tultiin pitkään lähinnä vesiteitse, ja viereisen huvilan rannassa olikin Sotkamo–Kajaani-laivan pysähdyspaikka.

Huvila on rakennettu vanhalle tervanpolttopaikalle, ja tiluksilta on löytynyt kaksi tervahautaa. Tontin rajalla kulkevaa syvää ojaa pitkin on jo kauan virrannut lähdevesi, ja uomaa on hyödynnetty myös tervatynnyreiden täyttöön.

Tärkeä osa huvilan elämää on aina ollut musiikki. Niin tärkeä, että Albert Isotalon tyttärelle Leealle tuotiin kesäksi vesitietä pitkin taloon flyygeli. Leea Isotalosta tulikin pianotaiteilija ja pianopedagogi.

Myös Myllysten perheessä on aina musisoitu paljon. Vanha harmoni saatiin huvilalle Kajaanista. Kirjoitukset harmonissa paljastavat sen tulleen rajan taakse jääneestä Karjalasta. Ikää silläkin lienee ainakin nykyisen kotinsa verran.

Huvila on myös saanut nykyomistajansa kiinnostumaan siitä, millaista elämää talossa on ennen vietetty. Yksi sen entisistä omistajista oli arkkitehti Osmo Sillman, jonka puoliso Margaretha tunnettiin kulttuurin elävöittäjänä.

– Heidän kaudellaan huvila täyttyi runojen lausunnasta ja laulun sävelistä. Ajatus siitä tuntuu lämpimältä, melkein kuin kutsulta jatkaa perinnettä. Haaveilen, voisiko tämä huvila toimia luovuuden lähteenä muillekin kirjoittajille. Paikkana, jossa sanat löytävät muotonsa, Päivi Myllynen miettii.

Huvilan sisustus henkii mennyttä aikaa ja tunnelmaa, jollaista ei uudisrakentamisella voisi tavoittaa.

– Kun mietimme, millä värillä maalaisimme kuistin lattian, meille ehdotettiin valkoista. Se olisi tietenkin turvallinen valinta, mutta meidän mielestämme tänne kuuluvat tunnelmaa tuovat värit, Päivi sanoo.

Myllyset saivat ostaa huvilan irtaimistoineen. Vaikka ulkopuolella riittää jatkuvasti maalattavaa ja kunnostettavaa, sisustuksen he ovat säilyttäneet alkuperäisenä.

Päivin puoliso Risto on ollut kunnostustöissä vahvasti mukana. Risto on urakoinut ison osan etenkin alkuvaiheen hirsikorjauksista, ovien ja ikkunoiden restauroimisesta ja maalauksesta.

– Minulle on jäänyt lähinnä maalinpoisto, maalaaminen, suunnittelu ja ääneen unelmoiminen sekä yhteisissä urakoissa kevyet työt, Päivi kertoo.

Kun Päivi poisti akryylimaalia ulkoseinästä, hän nimesi sen Aamuauringon seinäksi, koska aamuaurinko lämmittää sitä aamupäivän ajan. Aamulla hänellä oli usein seuranaan monta lintua: kirjosieppo, peukaloinen, mustapääkerttu ja puukiipijä.

– Horsmalan luonto on täynnä yllätyksiä: uusia lintulajeja, kasveja ja väriharmonioita. Huvila on avannut niin monia ovia elämääni, etten olisi osannut sitä kuvitella.

Horsmalan kesät ovat olleet täynnä uuden oppimista. Ikkunoiden kunnostus tai talon ulkoseinien maalaaminen ei ole ollut mikään pieni urakka, sillä huvilan katto kohoaa korkealle.

Päiviltä ja Ristolta on kulunut useita kesiä rakennustelineillä. Ikkunoiden kunnostus tarkoittaa 442 lasiruudun irrotusta ja uudelleen kittaamista, mikä opettaa sinnikkyyttä ja perinteisiä työtapoja. Käsillä tekemisen riemu on tiivistynyt erityisesti työn valmistumisen hetkiin, jolloin Myllyset juovat juhlakahvit verannalla. Töiden välissä riittää aina aikaa myös kylään piipahtajille.

– Olen sanonut, että koska tahansa saa tulla käymään. Telineiltä pääsee pois, ja siellä on tilaa – halutessaan voi kiivetä kaveriksikin!

Myllysten kotoa Sotkamosta ei huvilalle kulu matkaan autolla kuin puolisen tuntia. Päivi on opettajana pitkän lomansa ansiosta huvilan ahkerin käyttäjä, mutta myös muut perheenjäsenet odottavat niitä päiviä, kun he pääsevät huvilalle. Riston vapaahetket täyttyvät yleensä kalastamisesta, ja hän on saanut siitä innostumaan myös perheen neljä poikaa.

Vaikka tekemistä on ollut paljon, töiden ohessa Päivi on ehtinyt uimaan ja saunomaan, kirjoittamaan mökkipäiväkirjaa ja nauttimaan yksinkertaisesta elämästä. Kun Horsmala hyvästellään talveksi, muistot kesäpäivistä jäävät lämmittämään Päivin mieltä kuin aurinko.