Janican ja Arton Villa Bergissä seinänä on kallio kahdessa kerroksessa – ”En ollut eläissäni rakentanut edes legotaloa”

Porvoon Pellinkiä halkovalta Sunintieltä katsottaessa vain katon harja pilkottaa kallion takaa. Kaksikerroksinen puuverhottu talo sopii todella tiukasti kallion kainaloon.

Talon, Villa Bergin, sisällä selviää mittatilausistuvuuden syy. Kallio on louhittu kolmelta sivustalta niin, että rakennuksen takaseinä on kokonaan kalliota ja sivuseinätkin suureksi osaksi. Hakematta tulee mieleen yksi valtakunnan isoista nähtävyyksistä, Temppeliaukion kirkko Helsingin Töölössä.

Paljasta kalliota on siistitty vain nimeksi. Louhintapanosten porausreikiä on näkyvillä, onpa muutama kallioon jymähtänyt porakankikin jätetty muistoksi törröttämään. Pellingin peruskallio on näet tavallista kovempaa. Sillä oli iso merkitys rakentamisen kannalta. Tästä tarkemmin tuonnempana.

Tältä talossa näytti, kun remontti oli käynnissä:

Hankkeen pani alulle pellinkiläinen kalastaja, ravintoloitsija ja luonnonvoima Martin Tillman toistakymmentä vuotta sitten. Vajaan puolen hehtaarin kalastajatilalla oli ennestään pari rakennusta.

Rakentaminen käynnistyi kohtuullisen sujuvasti. Harkkoseinät saatiin pystyyn, ja kattorakenteet valmistuivat suojaamaan rakennusta säältä. Sitten työt keskeytyivät. Kävi ilmi, että rakennusluvan kohdalla ei ollutkaan toimittu aivan pykälien mukaan.

Työmaa jäi niille sijoilleen kymmeneksi vuodeksi. Pääskyt tekivät pesiään huopakaton suojiin.

Porvoolainen yrittäjäpariskunta Janica Ström ja Arto Soininen kuulivat Pellinge Marina -nimeä kantavan tilan myynnistä pari vuotta sitten. Puoliksi kallion sisään rakennettu talo pani monet tilasta kiinnostuneet miettimään vielä toisenkin kerran, mutta Artolla on vankka louhintatausta, ja hän ymmärsi luurangoksi jääneen rakennuksen mahdollisuudet. Kaupat syntyivät.

– Ostaessamme emme tienneet, saako louhittu rakennus edes jäädä tähän vai pitääkö se purkaa pois, Janica muistelee.

– Olimme luonnollisesti ennalta yhteydessä kunnan viranomaisiin, mutta kukaan ei osannut sanoa mitään.

Janica ja Arto pestasivat hankkeelle kokeneen vetäjän, rakennusarkkitehti Kalle Oikarin.

– Onneksi Kalle suostui, sillä ilman häntä tämä talo ei olisi valmistunut, Janica kiittelee.

Porvoon rakennusvalvonta oli jo ennen kaupantekoa antanut ymmärtää pitävänsä rakentamisen loppuun saattamista erittäin hyvänä ajatuksena. Totta kai tarvittaisiin rakennuslupa, varmaan poikkeamislupakin, mutta kyllä se siitä.

Ei se ihan niin mennyt kuitenkaan.

– Sunintie on merkitty maisemallisesti arvokkaaksi tiereitiksi. Tämän vuoksi kaikki tilat tien varrella ovat erityisen tarkkailun alaisuudessa, rakennusarkkitehti kertoo.

Tontilla ei ollut varsinaisesti mitään rakennusoikeutta. Kaikki piti ensin suunnitella ja sitten esittää Porvoon kaupungille.

Erityisen – välillä suorastaan raivostuttavan – työlääksi luparuletin teki se, että rakennusvalvonnan lisäksi merkittävästä maisemareitistä halusivat päättää monet muutkin tahot.

– Oli kaupunkisuunnittelu, Museovirasto, ely-keskus, kaupungin muut lautakunnat, terveysviranomaiset, paloviranomaiset… Ja aina kun me ehdotimme jotain, jollain oli eri näkemys. Onneksi Kalle jaksoi selittää kärsivällisesti, Janica huokaisee.

– Kaupunkisuunnittelun myöntämä poikkeamislupa oli suurimman työn tulosta. Sen jälkeen hankittava rakennuslupa oli jo paljon helpommin saavutettavissa, Kalle kertoo.

Monien uuvuttavien vaiheiden jälkeen luvat saatiin kuntoon. Kaavassa tila on tosin merkitty palveluliiketoiminnalle, eli omakotitaloa ei saanut tehdä. Tämä sopi hyvin Janican ja Arton suunnitelmiin; tarkoitus oli alusta asti tehdä rantaravintola, majoitustiloja, kymmenittäin venepaikkoja – ja muun muassa kokous- ja tykypäivätilaksi rakennettu kalliohuvila.

Kalle Oikari tarttui toimeen. Ensimmäiseksi ratkaistava suuri haaste oli veden virtauksien kääntäminen talosta poispäin.

– Rakennuksen ulkopuolelle tehtiin vedeneristykset ja kallistukset betonitäytöllä, mutta oli riski, että tulvien aikaan vesi tunkisi sisään kallionhalkeamista.

Aiemmin mainitussa Temppeliaukion kirkossa tuota ongelmaa ei ole koskaan täysin ratkaistu.

Kallion tilkitseminen edellytti erityisosaamista. Sitähän löytyi omasta takaa, ja Arto otti tämän työn hoitaakseen. Potentiaalisiin vuotokohtiin tehtiin korkeapaineinjektointi. Kallioon porattiin reikiä, ja reikiin ruiskutettiin betonipohjaista täytettä.

Arton mukaan pellinkiläinen kallio on kovinta kiveä, mitä hän on työssään käsitellyt. Vastaavasti kovassa kalliossa on tavallista vähemmän halkeamia ja siten vähemmän tarvetta injektoinnille.

Kun kolmella seinustalla on paljas kolea kallio, talon pitäminen lämpimänä lienee huikean kallista, vai onko?

Rakennusarkkitehti puistaa päätään. Metri kuivaa kalliota vastaa hyvin eristettyä ulkoseinää.

– Kriittisin kohta on seinän ja kallion liitoskohta, missä kallion paksuus on lyhimmillään noin 40 senttiä. Jos kallio on hyvin kylmä seinän juuressa, huoneilmassa oleva kosteus voi kondensoitua siihen. Asia on ratkaistu tehostetulla ilmanvaihdolla.

Koneellisessa ilmanvaihdossa on lämmön talteenotto. Peruslämmön tekee maalämpöpumppu. Martin Tillman oli kaukaa viisaasti rakentanut rungon 400-millisistä lämpöeristetyistä kevytsoraharkoista, jotka kelpasivat sellaisenaan.

Yläpohjaan Kalle suunnitteli nykyrakentamiselle tyypillisen puolimetrisen selluvillakerroksen. Alapohja tehtiin kokonaan uusiksi. Vanha laatta piikattiin pois, ja perustuksia louhittiin alaspäin vajaat puoli metriä. Lisättiin sorastuksia ja routaeristeitä. Vedettiin putket maalämmölle, käyttövedelle, viemäröinnille, sähköistykselle, datakaapeleille ja radontuuletukselle. Sitten olivat vuorossa lattialämmitysputket, uusi valu ja viimeistely keraamisilla laatoilla.

Kunnallistekniikka on saaristossa ihan oma juttunsa. Lähimpään vesi- ja viemäriliittymään olisi ollut matkaa vajaa kilometri. Putkien tarvitsema kouru olisi pitänyt louhia tienvartta pitkin. Massiivinen työrupeama.

– Saimme mahdollisuuden vetää putket merenpohjan kautta, mikä onkin paljon järkevämpi ratkaisu, Janica kertoo.

Jätevedet kulkevat nyt viettoviemäriä pitkin rannassa olevaan pumppaamoon, mistä ne pusketaan 700 metrin päässä olevaan kunnan painevesiviemäriin. Käyttövesiputket kuskaavat puhdasta vettä saman matkan toiseen suuntaan.

Rakennusarkkitehti ei juuri pystynyt vaikuttamaan talon ulkomuotoon. Runko oli jo pystyssä, ja sen mukaan oli edettävä. Yläkerran ikkunoita suurennettiin, ja alakertaan suunniteltuihin makuuhuoneisiin puhkaistiin uudet ikkunat.

– Pyörittelin asioita mielessäni. Miltä tuntuu, kun kuljen tästä ja käännyn tänne? Toimiiko se fiksulla tavalla?

Kaikkien näiden tarkoin harkittujen ratkaisujen ansiosta Villa Bergille voi ennustaa pitkää ja menestyksekästä tulevaisuutta.

Villa Bergin pohjapiirros: