1800-luvun huvila jäi Siskon kodiksi, kun näyttelijäpuoliso menehtyi: ”En ole vielä valmis luopumaan tästä paikasta”
Sisko Hallavainio toteutti 20 vuotta sitten näyttelijämiehensä Risto Aaltosen kanssa yhteisen kotiunelman ja muutti Helsingin keskustasta 1800-luvun villaan Loviisaan. Siellä syvät värit hehkuvat Villa Aaltosen jokaisessa huoneessa, ja pihan kruunaa maailman suurin mehiläispaviljonki.
Mies halusi löytää remontoitavan talon merenrannalta ja hänen vaimonsa puutarhan. Elettiin vuotta 2005, ja Sisko Hallavainio etsi nyt jo edesmenneen puolisonsa, näyttelijä Risto Aaltosen, kanssa uutta kotia maalta. Pariskunta asui Helsingin ydinkeskustassa mutta oli Riston eläköidyttyä alkanut haaveilla kodista maalla.
”Olimme aina asuneet vanhoissa kiinteistöissä, myös kaupungissa, ja meille oli tärkeää, että löytäisimme ennen vuotta 1930 rakennetun talon.”
Koti: Vuonna 1898 valmistunut merenrantavilla Loviisassa, 180 m². Pihapiirissä lisäksi vierastalo sekä 1930-luvulla rakennettu, tiettävästi maailman suurin mehiläispaviljonki.
Täällä asuvat: Kielenkääntäjä Sisko Hallavainio ja Millie-kissa.
”Meille oli tärkeää, että löytäisimme ennen vuotta 1930 rakennetun talon.”
Sisko bongasi eräänä aamuna lehdessä ilmoituksen vuonna 1898 valmistuneesta merenrantavillasta Loviisassa, joka oli ollut asumattomana pitkään. Talo oli rakennettu aikoinaan kylpylävieraiden täysihoitolaksi, ja pihapiiriin kuului myös pienempi rakennus kylpylän henkilökunnalle.
Ostopäätöksen sinetöi puutarhaan 1930-luvulla rakennettu pientä taloa muistuttava, maailman suurin mehiläispaviljonki, jonka oli rakennuttanut taloa tuolloin hallinneen perheen poika.
”Olen pikkutytöstä saakka ollut kiinnostunut mehiläisistä ja siitä, kuinka pölyttäjät hyödyttävät puutarhaa. Tiesin heti, että haluan palauttaa vanhat perinteet ja alkaa tuottaa hunajaa.”
Maailman suurin mehiläispaviljonki
Sisko Hallavainio on tuottanut kaksitoista vuotta hunajaa pihapiirin mehiläispaviljongissa. Hänellä on ollut parhaillaan kuusi pesää, jotka ovat tuottaneet 500 kiloa hunajaa. Nykyään paviljonki toimii vierastalona yövieraille.
Talon ja pihan kunnostus eivät sujuneet käden käänteessä, ja lopulta pariskunta asui kaksi vuotta myllerryksen keskellä. Keittiö kaivettiin maahan saakka auki, koko viemärijärjestelmä uudistettiin, ja sitten alkoivat puutarhan muokkaustyöt. Sisällä huoneita remontoitiin yksi kerrallaan. Lattioita peittivät osin muovimatot ja seiniä kulahtaneet 70-luvun tapetit. Sisko toteutti talossa itselleen mielekästä linjaa: tummia syviä sävyjä, taidetta ja antiikkia.
”Taloon pääsee suurten ikkunoiden ansiosta niin paljon valoa, että pinnat kestävät tummia sävyjä.”
Villaa kierrellessä lumoutuu juuri epäsuomalaisen vahvoista väreistä: burgundinpunaisesta, koboltinsinisestä ja smaragdinvihreästä. Sisko kertoo, että värit noudattelevat juuri niitä trendejä, joita talon rakentamisen aikoihin, 1800-luvun lopulla, suosittiin. Myös vanhat, tummaa puuta olevat paneelikatot kaivettiin useassa huoneessa esiin. Siskolle on ollut tärkeää vaalia kaikessa talon historiaa, ja esimerkiksi tapetit ovat William Morrisin, joka oli 1800-luvun lopun merkittävä tekstiili- ja tapettisuunnittelija.
”Olen saanut elää kaiken kauneuden keskellä kuin sadussa.”
Villa Aaltosesta on saanut nauttia niin kulturelli ystäväpiiri kuin ulkopuoliset kävijät. Kielenkääntäjänä työskentelevälle Siskolle on ollut freelancertyön ansiosta mahdollista järjestää talolla ja pihapiirissä tapahtumia, kuten pop up -ravintolan. Täällä ovat vierailleet niin edesmenneen näyttelijämiehen kollegat Suomen Kansallisteatterista kuin presidentti Tarja Halonen.
”Jos saisin toisen elämän, perustaisin nuoruuden voimillani tänne pienen hotellin ja gastropubin. Vihannekset ja hedelmät poimisin omasta puutarhasta, ja rakastaisin seistä keittiössäni kokkaamassa.”
”Taloon pääsee suurten ikkunoiden ansiosta niin paljon valoa, että pinnat kestävät tummia sävyjä.”
Riston menehdyttyä 2021 suuri talo on hiljentynyt, mutta emäntä kutsuu yhä vieraita. Pihapiirin pienessä talossa hän suunnittelee aloittavansa vuokraustoimintaa, joka ehkä laajenee joskus päätaloon.
”En ole silti vielä valmis luopumaan paikasta. Vaikka vanha talo ja etenkin puutarha ovat vaatineet valtavasti työtä, olen saanut elää kaiken kauneuden keskellä kuin sadussa.”
