Ulla-Maija Tammisen haaveiden huvila valmistui viime vuonna korkealle mäntykankaalle. Aurinko nousee talon takaa ja laskee lähijärven taakse niin, että sitä voi ihailla oleskelutilan sohvalta.
Maiseman lisäksi mustikka on täällä se juttu. Satokauden aikana eläkkeellä oleva viestintäyrittäjä noukkii kädenojennuksella aamiaisjogurttinsa mustikat. Paikka Kirkkonummella Siikajärven rannalla onkin kuin erämaakämppä kaikilla mukavuuksilla.
Talo lepää puupilareiden varassa rinteessä niin, että sen alta näkee molempiin suuntiin. Ulla-Maija halusi, että talo näyttää mahdollisimman kepeältä eikä peitä luonnonkaunista maastoa ja maisemaa. Hänelle on tärkeää, että asuintilat ovat yhdessä tasossa ja helposti tavoitettavissa. Päätalossa ovat olotila-keittiö ja makuuhuone, pikkutalossa sauna ja vierashuone. Väliin jää terassi, jolta johtaa rappuset pihalle.
Ulla-Maija asui pitkään ullakkoloftissa Helsingin keskustassa, ja nyt hänellä on paitsi uusi huvila myös uusi kaupunkikoti Ruotsissa. Miten ihmeessä?
– Siikajärven maisemat ovat tuttuja lapsuudestani. Vanhempieni ystäväpiiriä asui seudulla, ja olen lukemattomia kertoja uinut tuolla mäntyjen välistä kimaltavassa järvessä ja retkeillyt ja hiihtänyt sen ympäristössä. Kun koitti tilaisuus saada täältä tontti, en halunnut jättää sitä käyttämättä.
Vielä rakennusvaiheessa Ulla-Maija ajatteli, että huvilasta tulee hänelle eläkepäivien koti ja kaikki suunniteltiin sitä silmällä pitäen. Kesken kaiken hän tapasi ruotsalaisen Bon, ja se oli menoa. Yhtäkkiä piti löytää tilaa kahden ihmisen tavaroille. Ulla-Maija otti Helsingin kodistaan mukaansa vain rakkaimmat huonekalut. Karsiminen ei ollut helppoa.
– Sanoin suunnitteluvaiheen aluksi talon arkkitehdille Heikki Viirille, että hänen pitää löytää paikka valkoiselle sohvalle ja nojatuolille, kullatulle Buddha-patsaalle ja venetsialaispeilille. Heikki kehotti miettimään huonekalujen paikkoja vasta sitten, kun talo on valmis, mutta minä pysyin tiukkana, Ulla-Maija toteaa.
Arkkitehti todella tiesi, mitä teki. Talo on lähes kauttaaltaan musta, mutta esimerkiksi terassisyvennyksen katto ja seinät on maalattu valkoisiksi. Valkoisten ja mustien pintojen kontrasti on huikea ja antaa tilalle lisää korkeutta ja syvyyttä.
– Kun työmaalta soitettiin minulle, maalataanko pinnat todellakin valkoisiksi, sanoin heti, että maalatkaa mustaksi. Soitin kuitenkin sen jälkeen Heikille, joka parahti, ettei ainakaan mustaksi, Ulla-Maija sanoo.
Ulla-Maija kehottaa omasta huvilasta haaveilevia kuuntelemaan kokeneempia rakentajia, mutta ei kuitenkaan liikaa, sillä jokainen kohtaa suunnittelu- ja rakennusprojektin aikana omat yllätyksensä. Myös jatkuvaan erilaisten näkökulmien huomioimiseen ja päätöksentekoon kannattaa varautua:
– Rehellisesti sanottuna olisin halunnut päästä paljon vähemmällä vaivalla. Ennen yhtäkään lapionlyöntiä mieti, miten mieluiten vietät vapaa-aikasi ja kerää valtavasti ideoita. Minä keräsin neljä isoa vihkoa täyteen lehdistä leikkaamiani sisustusideoita.
Kovan työn lopputulos kuitenkin palkitsee, ja pieni rinnehuvila täyttää Ulla-Maijan asettamat toiveet.
– Tässä on kaikki, mitä Suomessa ollessani tarvitsen. Haluan nauttia rinnehuvilastani koko loppuelämäni.
