Olyan puutalokodissa on neonkeltainen katto ja oranssit piparkakkureunat oviaukossa: ”Minulle valkoinen ei ole edes väri”

Olyan olohuoneessa löhöillään Elloksen sohvalla, joka toimii myös vierassänkynä – kiitos yhtenäisen pitkän istuinpatjan. Tapetti on Sandbergin. Olya pitää PR Homen kattovalaisimesta, koska siinä on kodikas valo.

Olohuoneen matot on hankittu ranskalaisesta nettikaupasta, joka myy marokkolaisia vintagemattoja. Metallinen raitajakkara on Ellokselta. Seinätelevisio ei varasta huomiota eikä vie turhia neliöitä.

Vintagesängynpäädyssä on selvästi riikinkukon pyrstösulat. Society of Wondersin sinivalkoiset tyynyt ovat hieno aksentti seinien vihreyden keskellä. Sängyn takana on erillinen vaatehuone.

Pieni on kaunista, sanotaan. Pikkuruinen Uusikaarlepyy on siitä elävä todiste. Olya Tsikhanchuk hurauttaa pyörällään keskustan työhuoneelta kotiin parissa minuutissa. Talvisin Olya sanoo olevansa kuin karhu, joka viihtyy värikkäässä kotipesässään.

“Makuuhuoneessani on kiva herätä. Aamuaurinko ei paista suoraan sisään, mutta huone on ihanan valoisa. Alhaalla keittiössä paistaa aurinko. Keitän kahvia ja tassuttelen kuistille. Paras paikka aamukahvinjuontiin on talon edessä olevilla portailla.

Ostin talon vuonna 2021. Piha on seuraava projektini. Haaveilen kasvihuoneesta, mutta sen aika ei ole vielä. Nyt 9-vuotias poikani Alfred saa pelata pihalla jalkapalloa kavereidensa kanssa ihan rauhassa, eikä minun tarvitse jännittää kasvihuoneen puolesta.

Olen nopea tekemään päätöksiä, kun näen jotain, mitä oikeasti haluan ja tarvitsen. Olin etsinyt vuoden verran uutta kotia Uudestakaarlepyystä. Ulkomaalaisena olin, ja olen osittain edelleen, tietämätön millaisia asioita ja ratkaisuja ihmiset arvostavat taloissa. Etsin vanhaa hirsitaloa. Tämä talo tuli elokuisena perjantaina nettiin. Keskiviikkona kävin katsomassa ja torstaina tein tarjouksen.

Tässä talossa napsahteli paikalleen monta palapelin palasta. Talo on juuri sopivan kokoinen, ei liian suuri eikä liian pieni. Hinta oli budjetissani, ja talo sopivan ikäinen ja kuntoinen. Minun oli helppo kuvitella, että tästä saisi pintaremontilla kivan kodin.

Olya vaihtoi valkoiset kodinkoneet teräksisiin. Näin keittiö koki helpon freesauksen. Tapetti on William Morrisin. Puolipaneeli luo keittiötunnelmaa.

Portaikko kurvaa keittiön kautta. Kaapit ovat Ikeasta. Olya on suunnitellut Rasmussonsille päärynätarjottimen ja kasviksilla kuvitetun leikkuulaudan.

Yläkerran käytävä ei ole koolla pilattu. Muurin kylkeen rakennettu kirjahylly luo tilaan mielenkiintoa. Ylhäällä on kolme makuuhuonetta ja pieni kylppäri.

Päivällä paistaa makuuhuoneeseen. Tunnelma pysyy miellyttävänä ilmalämpöpumpun ansiosta.

Alfredin huone ei ole suuren suuri, mutta onneksi viereisessä vierashuoneessa on hyvin tilaa, jonne laajentaa leikkejä.

Bobo Choses -joutsenmatto on villaa. Olya hankki sen tutultaan. Sänky on Facebookin Marketplacesta. Näppärä lukuvalo on Ikeasta.

Olen asunut tässä talossa nyt neljä vuotta. Minusta täällä näyttää edelleen todella freesiltä. En ole kyllästynyt mihinkään tekemiini ratkaisuihin.

Talo oli aluksi sisältä kuin valkoinen taulu. Paljon valkoista ja kylmää harmaata. Minulle valkoinen ei ole edes väri. Mustassakin on enemmän luonnetta. Valkoinen on kuin kutsu: tee minulle jotakin.

Toin taloon synnyinmaani Valko-Venäjän värityksen. Olen kasvanut entisessä itäblokissa, jonne vaikutteet tulivat pääsiassa Neuvostoliitosta. Omassa kodissani nuo vaikutteet näkyvät värikkyytenä.

Tein pintaremontin kuukaudessa. Tein yhtenä iltana moodboardit jokaiseen talon huoneista. Päätin, että tapetoin jo tapetoidut seinät uudelleen. Loput seinät maalaisin. Menin seuraavalla viikolla paikalliseen Wargendalin maali- ja tapettiliikkeeseen, jossa näytin suunnitelmat omistaja Elisabethille. Hän ehdotti, josko hankkisin ensin yhden huoneen maalit. Harva ostaa kirkkaankeltaista kattomaalia. Ostin kuitenkin kaikki maalit kerralla.

Nyt, kun menen käymään liikkeessä, Elisabeth kaivaa tiskin alta Pantone-värikartan, joka on siellä lähinnä minua varten.

Olya poisti portaikkoa pimentävän sivuseinän. Puuseppä teki tilalle kauniin rimaseinän. Nurkassa on kehyksissä Olyan taidetta. Magu Takahashin mustavalkoinen teos on Fine Little Daysta.

Keittiön oviaukko sai Olyan pensselistä riemukkaan piparkakkureunuksen. Lattiat ovat lautaa ja niissä saavat näkyä elämän kurvit ja käänteet. Lumi näyttää, miten poseerataan.

Olyalla on kotona pieni työpiste. Tulevaa näyttelyä varten hän vuokrasi isomman tilan keskustasta, jossa voi tehdä muun muassa keramiikkaa, joka on fyysisyydessään hyvää vastapainoa hiirihommille.

Vaalean liila, valkoinen ja raikas oranssi – kepeät sävyt pitävät kokonaisuuden raikkaana. Eteisen kapea sivupöytä on Ikean klaffipöytä. Pöydän voi nostaa niin ulos kuin sisällekin lisä- ruokapöydäksi.

Sisustajana en ole minimalisti. Enkä myöskään perinnesisustaja. Sisustan tavaroilla, joista pidän. Persoonallisuus syntyy siitä, että ei yritä seurata trendejä. En laita itseäni laatikkoon.

Ainoa muutos, jonka ajattelin vielä tehdä, on keittiön kaapinovien maalaaminen ja kylpyhuoneen remontoiminen. Onneksi en heti tehnyt ovea keittiöstä pihalle. Kuvittelin istuvani iltaisin keittiön terassilla viihdyttämässä ystäviä, kunnes huomasin, että paikka on varjoisa. Teinkin terassin irti talosta. Sen jatkona on odottamassa myös valmiit perustukset. Joskus vielä terassi saa kaverikseen kasvihuoneen.”

Olya ja Alfred tuntevat olonsa kotoisaksi pikkuruisessa Uudessakaarlepyyssä. Alfred on innokas jalkapalloilija ja uimari. Lumi on perheen yhteinen lellikki. Alfredilla riittää energiaa. Talo on rakennettu 1940-luvulla, vaikka se näyttää vanhemmalta. Olya on löytänyt itsestään puutarhaharrastajan. Pihan tekeminen on luovaa ja mukavan konkreettista tekemistä.